Toistamiseen kissaa kyydissä...

Eilen lupailtiin vielä tälle päivälle -30 astetta pakkasta. Olin päivällä kuunnellut korva höröllä Bestiksen levottomampaa olemusta ja lopultahan se alkoi, nimittäin naukuilu. Bestis ei juuri juttele, paitsi ollessaan kiimassa. Yölläkin sitä kuului ja joskus viiden aikoihin aamuyöstä konsertti oli parhaimmillaan. Kiitän Luojaa siitä että Bestiksen emon, Ruusan, hyvin kehittynyt alttokarjunta (kiimassa) ei ole ollut periytyvää! Mutta käy se naukuilukin pikkuhiljaa hermoille. Ensimmäinen uroksen luona käynti ei siis tuottanut toivottua tulosta. Ja tässä sitä oltiin, vuoden tähänastisesti kylmimpänä päivänä, kissa päättää alkaa lemmenlurituksiinsa, pohdin aamuyöllä kun unta ei hetkeen kuulunut. Huoh! Ei muuta kuin aamulla viestiä uroksen omistajalle ja lupa tuli vierailuun! Aamulla meidän kastraatti-Nasu oli jo Bestiksen päällä... Luulisi sitten että nyt tulisi toivottua tulosta! Iisa meni papan kyydillä kouluun ja me Mimosan ja Bestiksen kanssa vähän sen perästä lähdimme kohti Lapinjärveä. Onneksi pakkastakaan ei ollut tuota peloiteltua määrää vaan jotain -20 asteen kieppeillä. Mimosakin jaksoi onneksi matkat hyvin, noin tunti nelkytäminsaa suuntaansa. Nyt sitten pidetään peukkuja ja toivotaan että tällä kertaa tärppäisi... Nyt iltapuuhiin!

Talohaaveita...

Olen tässä taas muutamana päivänä haaveillut. Päästänyt ajatukset leijailemaan pilviin ja katsellut mieleni maisemin unelmakotiani. Siellä se järven rannalla odottaa. Lämmin keltainen puutalo. Ihana puutarha ympärillä. Lapsia huiskamassa piha täynnä, oli sitten kesä tai talvi. Oma koti - se se vasta olisi jotakin! Sisällä lämmin liesi, uunit ja takat. Kissoillakin paljon tilaa. Olisi ylä- ja alakertaa. Ikkunoista aukeisi näkymät rannalle. Rannalla sauna ja oma laituri. Siellä sieluni lepäisi. Ihan varmasti niin, vaikka arki olisikin ympärillä. Ihana on ihmisen mieli, kun sen joskus antaa mennä korkealle, sinne minne on hyvä olla ja samalla saa hymyillä itselleen onnellisen hetken. 

*   *   *

 Unelmoidessani löysin myös saman nimisen blogin

Keltainen talo rannalla                                                                        

Ihana talvipäivä!

Nyt on päästy talvessa siihen vaiheeseen että voi taas huokailla kuinka kaunista onkaan! Tässä vaiheessa muistaa taas mitä ihanaa tässä talvessa nyt oikein olikaan! Puut nuokkuvat raskaista tykkylumista, pakkasta on kuin ennen vanhaan, aurinko antaa säteitään taivaalta saaden lumihiutaleet säteilemään! Ah, nyt olen taas niin rakastunut! Talveen etenkin!

Mikä parasta, saimme tänään käyttöömme rattaat veljeni lapsilta! Mahtavaa päästä nyt kärryttelemään pakkasiin. Meillähän on ollut vain nuo prinsessavaunut :) jotka ei nyt oikein ole parhaat mahdolliset menopelit olleet talvella. Tosi allekirjoittanut on ollut sen verran väsähtänytkin alkuraskauden aikana, että oikeastaan se, ettei ole päästy kärryttelemään, ole haitannut yhtään. Vasta hetken aikaa olen kaivannut taas ulkoilua ja kärrylenkkejä! Nyt se on sitten taas mahdollista! Nyt päivällä on ollut -14 astetta pakkasta ja Mimosa nukkui hyvin päiväunet ulkona kärrytellen. Juho kävi vetämässä ensimmäisen hiihtolenkin veljeni kanssa! Iisallekin tapahtui tänään yksi iso juttu, hän kävi nimittäin ottamassa korvakorut, joista on jo pitkään haaveillut! :) Ja ei kuulema sattunut yhtään! :)

Pakkanen "kiristelee"

"Ja sitten sinä saat selittää minun isälleni että miksi mulla on niin kuuma!"
"Kuule, olen ihan varma että jos tässä nyt otetaan puhelu isällesi niin hän olisi täysin samoilla linjoilla vaatetuksen suhteen kuin minäkin!"
"Mutta kun mulla on KUUMA!"

- Otteita elämästäni INUIT-heimoon ilmeisesti lähemmin sopivan ihmisen kanssa...

Ulkona -20 astetta pakkasta. Määräsin tyttären laittamaan päälleen pitkähihaisen paidan (ohut) ja fleesetakin toppatakin alle. Kun hän olisi halunnut laittaa lyhythihaisen t-paidan ja fleesetakin TAI ohuen pitkähihaisen paidan ja collegetakin. Tässä vaiheessa vielä jaksoi salaisesti hymyilyttää. Mutta siinä vaiheessa kun alkoi joka ikinen aamu esiintyvä "Missä mun pipo oikein on? Että minne Juho sen on laittanut?" Niin kyllä hermot paloivat. Mä olen sanonut sata ja yksi kertaa että hattu laitetaan naulakkoon mistä sen varmasti aamulla löytää.  Ja se on tyyliin ainut asia lapsi on vastuussa! Mutta kun ei, pipoa pidetään sisällä päässä ja sitten otetaan pois ja unohdetaan minne sitten sattuu. Toissa päivänä Mimosa oli sen jonnekin heittänyt (kyllähän 7,5 kk vanha vauva hyvin jo "heittelee" pipoja minne sattuu) ja eilen sitten Juho sen hävittänyt! No, katsotaan, jospa se tästä lähtien olisi paikoillaan aamusella (tuskinpa vain!).

Pauhatessani pipon paikasta vedin samalla kengät jalkaani. Huomaten  vasta takkia pukiessani että toppahousut jäivät laittamatta! Siinä vaiheessa oli jo niin kiire että en enää kerennyt ottamaan napakoita talvisaappaitani pois vaan lähdin kävelemään autoa kohden -20 pakkasessa pelkillä farkuilla (minähän en farkkujen alle mitään kalsareita laita!) Mietinkin vain mielessäni että onneksi sappi sai veren lämpenemään. Istuin sentään sitten toppahousujen päälle kylmään autoon. Niin ja myöhästyttiin tietenkin sitten vielä koulusta. No, pari minuuttia max. mutta silti. Huutelin tytön perään että sano että äidin vika että myöhästyit tunnilta.

*  *  *

Kuva äitini ottama pari päivää sitten.

..kun elämä on pitkä uneton yö, kirjoitan maailmaa kodiksi...

Nyt aion kirjoittaa ja repiä ajan muutamille lauseille. Monena päivänä on tehnyt mieli kirjoittaa jostakin. Kissanäyttelypäivästä, jossa esikoinen ja minä nautimme yhteisestä ajasta. Tytär ei muuten kertaakaan kysynyt että milloin lähdetään kotiin? Pienempikin pärjäsi isin kanssa mammalassa hyvin. Olimme erossa 9,5h. Meidän napanuora on sitten venytetty tosi pitkäksi. Tissimaitoa ei ollut tarjolla ja korvikkeesta kelpasi kaksi hörppyä. (Ei ole ennen maistanut.) Mutta ruoka oli maistunut ja unet. Hyvä me! :) Tekisi mieleni kirjoittaa sisustusjutuista ja muista, kissoista. Mutta nyt on vain ollut sellaisia päiviä ettei ole kerennyt, kirjoitus aihe on "mennyt" ohi, tai lähinnä tarve kirjoittaa siitä. Iltaisin olen ollut niin väsynyt etten ole jaksanut rimpuilla juttujen juurien kanssa. Tuntuu että muutaman sähköpostin kirjoittaminen käy työstä jos mikä! Pitää olla oma rauhaisa hetki että saa ajatukset kasatuksi yhteen viestiin. Niin ettei kirjoittaisi mitä tahansa.

Tiedättekö, siperiankissanpennuista, joita ei vielä ole todistettavasti missään, on jo ollut kyselyitä! Meillä pidetään peukaloja pystyssä ja yritetään lihottaa Bestistä hyvällä ruualla että pennut varmasti kasvaisivat isoiksi ja reippaiksi. Niin, ehkä joskus kuukauden päästä voi alkaa arvelemaan onko kissa tiineenä vai ei! Niin tai tietysti jos kiima yllättää, niin ennemmin. Mä ajoin viime viikolla kissojen kanssa rapiat 860 km! Että sellainen viikko! Rahaa on palanut muutama saturainen. Äh, mutta eihän näitä lasketa.  Vielähän tässä on rahaa hetken aikaa. Kitukuukaudet (hoitovapaa) alkavat vasta maaliskuussa.

Sain viime viikolla tilattua kiitoskortit ja tänään jo osan lähetettyä! Jes, olenpas ollut reipas. Näyttäisipä naamakin yhtä reippaalta kuin hetkellinen sisäinen hyvänolon tuulahdus. Mutta ei. Jotenkin hehku on olomuodoista kaukaisin. Päivät raavitaan kasaan rutiineilla ja illalla käydään väsyneinä - mutta tyytyväisinä (useimmiten) nukkumaan.

Nyt jo alkaa tuntumaan hyvältä nämä kirjoittamani sanat. Hetki luovuutta. Sanoja itselle. Kuuntelin viikko sitten pitkästä aikaa CMX:ää. Etsin ensin Johanna Kurkelan cd:tä, mutta kun sitä ei löytynyt, niin samapa se. Hyväähän se teki kuunnella Yrjänän suloisia sointuja. Siivekäs uppoaa minuun kaikista parhaiten. Se on omalla tavallaan tosi voimakas.

"merivirtojen juoksuun tai tuuleen

sen kirjoitukseen

lennä mieleni lennä

voit mennä

en pelkää ollenkaan"

Kissaviikko!

Perjantai! Iisa oli tänään ensimmäistä päivää koulussa tällä viikolla. Eiköhän nyt sitten taudit ole vähäksi aikaa selätetty! Mieskin meni töihin, olipa outoa olla vauvan kanssa kahdestaan!

Mä käytin Bestiksen eilen verikokeissa ja nyt kissa on urosta tapaamassa! Jos kaikki menee hyvin, on meillä reilun parin kuukauden päästä kissavauvoja! :) Jännittävää!

Tänään pestiin Iisan kanssa Doris. Tai minä pesin ja Iisan kanssa kuivattiin föönillä. Huomenna olisi Nasun vuoro. Ja jossain vaiheessa Bestiskin pitäisi hakea kotiin. Sunnuntaina lähdetään Iisan sekä Nasun ja Doriksen kanssa sinne Lappeenrantaan kissojen esittelynäyttelyihin, joista jo mainitsinkin aikaisemmin.

Melkoisen kissamainen viikko tämä. Onneksi tänään sain hoideltua vähän muitakin juttuja! Tilasin nimittäin kiitoskortit viimein ja sitten hääkuvaksi meille mustavalkoisen kanvaasitaulun ja sitten toisen perinteisemmän, missä on lapset myös mukana. Sitten laitoin häämekkoni myyntiin ja siinähän ne oleellisemmat taisivat olla. Niin ja Puhdistuksenkin sain luettua, hyvä!! Ja soitin ystävälleni synttäripuhelun! Tän illan vois vaan lepäillä!

Iloisia sydänkuulumisia ja muitakin juttuja!

Tämä päivä alkoi reippaasti kellon soidessa klo 6. Yöhön kuului myös käynti Iisan sairasvuoteella kuumeen mittauksessa ja juottamisessa. Yöllä kuume oli 38,3 ja aamu 6 jo 38,9 astetta. Lääkäriin siis tie tänään kävi, mutta sitä ennen otin Bestiksen matkaan ja hurautimme Lahteen. Meillä oli sydämen HCM-ultraukseen aika 8:20 Lahden Eläinlääkäriasemalla ja kerkesimme nipin napin. Onneksi tutkimus sujui hyvin ja Bestiksen sydän oli huippu kunnossa! Ei siis viitteitä HCM:ään ja kun Bestis on jo yli 3 vuotias, todennäköisyys perinnöllisen HCM:n ilmaantumiseen on nyt häviävän pieni, sen verran ohuet lukemat Lamberg sai. Onneksi niin! Iloisella mielellä siis kotia kohden!

Iisan kanssa kävimme lääkärissä ja korvasta löytyi tulehdus. Nyt on sitten antibioottikuuri päällä ja toivottavasti kuumekin pikku hiljaa lähtee laskusuuntaan. Mies jäi myös sairaslomalle muutamaksi päiväksi, flunssan kourissa hänkin. Mimosa ja allekirjoittanut siis parhaimmassa vedossa tänään!

Kotiin tullessa varasin ajan vielä Bestiksen verikokeisiin torstaille. Tutkitaan siis veriryhmä sekä FiV ja FeLV. Eli kissan hiv ja leukemiavirukset. Mutta mutta, johan Bestis päätti aloittaa jo kiimalaulunsa kun kotiin päästiin. Nyt sitten jännätään miten Bestiksen kiima etenee, mennäänkö torstaina, verikokeiden jälkeen, uroksen luokse vai jäämmekö odottamaan seuraavaa kiimaa (ehkä 6 viikon päästä). Olis nyt aloittanut tuon kiimansa vasta viikon päästä.. Pidetään peukut pystyssä että astutus onnistuisi tästä kiimasta!

Niin ja tosiaan! Meille on tulossa vauva ensi kesänä! Eilen käytiin ihmettelemässä pientä np-ultrassa ja pikku-Marttahan se siellä meille kovasti vilkutteli! <3 Ensi kesänä tulee olemaan siis jonkinlaista hulinaa, pienten ikäeroksi kun tulee 1v 2kk!

Sairastuvan juttuja!

Koti täynnä nuhaneniä ja lisäksi kuumepotilas. Iisalle nousi 39,3 asteen kuume, onneksi se laski asteen Pamolilla mutta korkeahan tuo on silti. Onneksi sentään viinirypäleet ja sipsit maistuvat ja luulisi että kohta sitten juomakin kun noita sipsejä syö. Meillä sairaana ollessa saa syödä herkkuja. Ja noi sipsit on siitä hyviä, että alkavat yleensä janottaa ja sitten menee sitä juomaakin. Ikäviä on ne hetket kun on todennut että lapsi on nyt niin sairas ettei edes herkut maistu. Onneksi niitä ei ole kovin montaa kertaa ollut, mutta ne muutamakin ovat olleet tarpeeksi kurjia. Mä olen tällä hetkellä porukan tervein, vähän nenä vuotaa mutta ei muuta. Odotan jo sitä kun kaikki on terveitä ja pääsee nauttimaan tuosta talventulosta! Nyt tuntuu ettei ole oikein vielä päässyt iloitsemaan lumesta kun koko ajan joku on sairas.

Huomenna pitäisi olla Lahdessa jo klo 8:20. Huoh, kuinka jaksankaan nousta? Auto on ainakin muistettava laittaa lämmityslaitteeseen että tarkenee jotenkin lähteä ajelemaan tuonne pakkaseen! Olemme siis menossa Bestis-kissan kanssa sinne sydämen ultraäänitutkimukseen. Toivotaan että kaikki on kunnossa! Tänään haettiin vuoden ensimmäinen hiekkaerä Mustista ja Mirristä sekä lisäksi raksuja. Höyläsin ensimmäisen kerran tätä uudistunutta Mustin ja Mirrin bonuskorttiakin (edellisellä kerralla en muistanut ottaa mukaan korttiani), jännityksellä odotan nyt millaiset bonukset sieltä rapsahtaa kolmen kuukauden kuluttua.. ;)

Tilasin viikonloppuna Hobby Hallista Mimosalle uuden turvaistuimen. Alkaa olla niin piukeana toinen tuossa kaukalossa. Toivottavasti siis tulee pikaisesti perille asti!

Tässä olisi nyt puolitoista kuukautta aikaa "käyttää rahaa" ennen kuin jään hoitovapaalle.. Tämän vuoden meidän kunnassa on onneksi kuntalisäkokeilu käytössä (toivottavasti myös jatkossa), 200€ on mukava lisä hoitovapaasta maksettavaan - niin kovin alhaiseen - tukeen. Jossain vaiheessa kevättä pitäisi investoida rattaisiin tai oikeastaan tupliksiin...

ps. En muuten vieläkään ole saanut vaihdettua tuota puhelintani... Pitäisköhän oikeesti tänään yrittää vaihtaa se?

Viikonlopun sekasortoa, kissajuttuja ja jäähyväiskirje!

Mulla on taas sama stressi (tavallaan). Se asuntomies ei vielä käynytkään koska oli sairas ja nyt on taas sen näköinen huusholli että ihmetyttää oikein. Mitä tapahtuu parissa päivässä, pyörremyrskykö täällä on käynyt? Kirjoitin että tavallaan, sillä just nyt tuntuu siltä että ihan sama miltä täällä näyttää, musta ei ole nyt laittamaan tikkua ristiin. Mieskin valittelee huonovointisuuttaan flunssan kourissa joten suuria apuja sieltäkään suunnalta ei liene tulossa. No, sovittiin että huomenna tehdään pikasiivous. Eli pienessä stressissä siivous sujuu sutjakkaasti!

Sain muutama päivä sitten sähköpostia jossa kyseltiin voisinko tulla kissojeni kanssa kissojen esittelynäyttelyihin ensi viikonloppuna? Mietin hetken ja päätin että voisimme isomman tyttäreni kanssa lähteä sinne edustamaan siperialaisia kera Nasun ja Doriksen! :) Tuleepahan kissat pestyä pitkästä aikaa, onneksi Iisa lupasi auttaa! Nyt tulee siis mainos kaikille Lappeenrannan suunnalla 22.1.2012 oleville, tervetuloa katsomaan eri rotuisia kissoja! Kissoista luvassa esittelyt ja kissojen agilityakin tarjolla! Linkistä selviää paikat ja aikataulut kiinnostuneille!
http://www.lappeenrannanuutiset.fi/tapahtumat/88537-rotukissojen-esittelynayttely-22112012
Tämä on nyt ensimmäinen kerta kun otan Iisan mukaan kissanäyttelyihin, vaikka monesti hän on mukaan halunnutkin. Esittelynäyttelyt ovat kestoltaan vain 6h joten eiköhän 7 vuotias jaksa sen ihan hyvin, kun mieluista tekemistä, eli kissojen esittelyä ja lupasin että Iisa saa osallistua Nasun kanssa kissojen agilityynkin! :) Viime kerralla Nasu oli kolmas ja sai palkinnonkin! (mukin, ruokaa ja hienon huiskan, ei siis mitään turhia lahjoja ollenkaan ;) )

Tässä Nasu ylittää ensimmäistä estettään!

Allekirjottanut "hieman nuhruinen" miehensä villapaidassa rv 28 tai jotain sinnepäin! :)

Kissojen agility etenee kissojen ehdolla. Aikaa radan suorittamiseen taisi olla 2 minuuttia. Kissaa voi huiskan tai makupalan kanssa houkutella ylittämään esteitä. Missään nimessä ei pakoteta esteiden ylitykseen! :) Iisa oli kotona harjoittanut Nasua esteiden ylitykseen joten "kisapaikalla" Nasu ymmärsi yllättävän hyvin mitä pitäisi tehdä! :D

Aloin tänään lukemaan Sofi Oksasen Puhdistusta. Vaikuttaa hyvältä ensimmäisen 50 sivun perusteella. (Jotenkin yllättävää olisi jollei, sillä sen verran pidetty kirjahan tuo on! Ja pidin myös Stalinin lehmistä.)

Käyn täällä myös sisäistä erokamppailua.Olen tullut yhdessä "suhteessa" tien päähän ja uusi tuttavuuskin olisi jo tarjolla. Kuinka osaan elää ilman kunnon vanhanajan simpukkamallista puhelintani? Kuinka siinä on rakkaaksi käynyt kalenteri, omat kolhunsa jotka muistuttavat minua eletystä elämästä, ne sadat tekstiviestit, kuvat joita ei saa mihinkään siirrettyä (jollei ilmeisesti osta jotakin piuhaa jonka olen ymmärrettävästi hävittänyt näiden vuosien aikana ja todennäköisesti tätä piuhaa ei enää edes ole myynnissäkään, missään...) Kaikki tässä ihanassa yksinkertaisessa puhelimessa oli kerran niin täydellistä! Mutta nyt ajat alkavat käymään vähiin. Viime päivinä en nimittäin ole enää kuullut puhelinparallani yhtään niin hyvin kuin aikaisemmin. Pelkään jopa että joku päivä se lopullisesti on mustana, tuo vanha ystäväni. Joten kai tässä on pakko kirjoittaa viimeiset jäähyväiset luotettavalle ystävälleni. Ja sitten toivottaa tervetulleeksi tuo uusi hohtava puhelin, joka ei edes näytä kunnon kännykälle. Mikälie malli, en ole jaksanut ottaa selvää. Pitäisi opetella kosketusnäytön käyttöön, minun vanhan ja itsepäisen raakin. Ehkä tässäkin puhelimessa on omat hyvät puolensa kunhan tässä nyt tutustutaan. Mutta tosiaan, jollei minusta nyt sitten aikoihin kuulu (siis puhelinyhteydessä - niille - joiden kanssa muutoinkin yhteyttä pidetään) minulla on todennäköisesti vaikeuksia uuden puhelimeni kanssa...  

Talventuloa ja ristipistotöitä!

Talvi näyttää vihdoin tulleen. Maa on valkoinen ja pakkastakin muutamia asteita. Ehkä tässä joku päivä pääsee tosissaan luistelemaan. Minäkin ajattelin koettaa taas kerran, on se niin kivaa! Tytöt ovat olleet nyt viikon verran räkätaudissa ja yskässä, joten olen yrittänyt rajoittaa tuota pihallaoloa etteivät vilustuisi lisää. Mies odottaa malttamattomana että perinteisen ladut valmistuisivat ja hän pääsisi hiihtämään. Iisalle suksien hankinta on edessä torstaina.

Jotenkin laiskottaa ja tuntuu että ei saa mitään aikaiseksi. Eilen soitin sentään työpaikalle ja ilmoitin että en ole tulossa töihin helmikuun jälkeen. Olipa se helppo puhelu soittaa. Tällä kertaa ei ollut edes stressiä siitä etteivätkö ne "pärjäisi" ilman mua. Tottakai siellä pärjätään. Minä nautin nyt kotiäitiydestä. Saas nähdä miltä tuntuu sitten kun rahatulot pienenevät olemattomiin? No, näillä mennään nyt!

Sain isännän villasukatkin valmiiksi ja päätin kaivaa ainakin 5 vuotta unholassa olleen ristipistotyön esille. Siitä olisi varmaan noin vajaa puolet tekemättä. Mä olen muutaman kerran sitä katsellut tässä vuosien aikana, mutta en ole jaksanut innostua.. Mut nyt tuli sellainen fiilis että vois olla mukava tehdä ristipistotyötä pitkästä aikaa. Joten eiköhän tuon nyt valmiiksi pistele! (Tosiaan olen ostanut tän työn varmaan joskus Iisan syntymän aikaan ja ajatellut että teen sen neidin huoneeseen! No, nähtäväksi jää kelpaako enää Iisalle vai annetaanko Mimmille! :) )

Huomiseksi tähän taloon pitäisi taikoa järjestys ja harmonia! Pyysin ilmaisen asuntoarvion, lähinnä ensisijaisesti sen takia että pääsen hieromaan mieheni kanssa kauppoja.. Hieman jännittää minkälaista arviota antaa. :) Mutta mistä sen taikasauvan saisin millä tuon ensimmäisen lauseen toiveet toteutettaisiin? Kai se on tänään vaan yritettävä itseään tsempata loistokkaisiin suorituksiin...

Jatkoa..
Unohdin yhden asian mistä piti kirjoittaa! Neitsyt täällä halkoo hiuksia! Mutta ihmetellä täytyy mitä on koulussa opetettu/opittu kun ei osa ihmisistä edes vuodenaikoja tunnista! Ei tarvinnut kuin tammikuun alkaa ja jo on Facebookissa osalla porukasta "kevät 2012" albumia julkaistuna. Että mua sieppaa, miten ollaan jo keväässä kun vastahan se talvikin tänne ehti? Tulevaisuuden muistitestauksessa ei ehkä enää ole käytössä CERAD testi, jonka yhdessä osuudessa on MMSE testi. Mutta jos olisi/on niin arvelen ainakin puolet porukasta repuuttavan kysymyksen vuodenajasta! (Jonka taas hieman huonomuistisemmatkin tämän hetken ikäihmiset osaavat useimmiten.) Kertauksena siis että kevätkuukausia ovat: maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu. Kesäkuukausia ovat kesäkuu, heinäkuu sekä elokuu. Syyskuukausia ovat syyskuu, lokakuu sekä marraskuu ja talvikuukausia joulukuu, tammikuu että helmikuu. Anteeksi suivaantumiseni, tärkeämpiäkin asioita maailmassa riittää... :)

Kissasuunnitelmia ja taloremppaa...

Jatketaanpa kissoista. Nyt mä olen nimittäin jo ihan mukana tuossa pentuesuunnittelussa. Kirjoitin sille yhdelle uroksen omistajalle ja sain kuin sainkin vihreää valoa sieltä. Tänään sitten menin jo tilaamaan Bestikselle ajan sydämen ultraäänitutkimukseen Lahteen 17.1.2012. Sitten sain vielä kaksi asiaa hoidetuksi jotka on jääneet "hieman" roikkumaan. Lähetin nimittäin edelliset ultraäänitutkimukset Siperiankissojen HCM-ultraus tietokantaan sekä lähetin kissojeni sukutaulut PawPeds tietokantaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :) Jos tuo sydänultra siis kunnossa, sitten verikokeisiin ja sitten odotellaan kiimaa. Avot. Mä toivon että asiat etenevät nyt nopsahkosti. Tässä olisi nimittäin tälle vuodelle muutama muukin suunnitelma, joten toivotaan että pyörät lähtee pyörimään!

Istuimme tänään ylimääräisessä taloyhtiökokouksessa päättämässä tulevasta kattoremontista! Ensi kesänä olisi remontti edessä. Hieman ahdistaa joutua remontin pyörteeseen, taas. Vastahan tässä vaihdettiin ulko-ovet ja tehtiin putkiremontti... Mutta tehtävähän nuo on, ei siinä mikään auta. Sinänsä jossain vaiheessa täytyy alkaa katselemaan isompaa kotia, kun alkaa nuo neliöt käymään vähiin. Mutta kyllähän me vielä tänne mahdutaan, sopu sijaa antaa?

Viikonloppuna olisi tehtävä kunnon siivous. Kuusi heitettiin pihalle jo eilen.. Mutta tätä tavaraa, sitä riittää! Joko jo mainitsin että neliöt alkaa käymään vähiin?

Hiljaisuutta ja kissanpentusuunnitelmia...

Lunta sataa! Vauva nukkuu. Istun ja nautin rauhallisesta kotihetkestä Doris sylissäni (kehrää). Kävimme aamulla hakemassa Mimosalle toisen influenssarokotteen. Viimeksi siitä ei tullut mitään oireita, toivottavasti ei tälläkään kertaa. Tapasin terkkulassa tuttavankin ja hänellä oli mukavia vauvauutisia kerrottavanaan, ihanaa! :)

Eilen kävin viiden kissan kanssa eläinlääkärissä rokotuksilla. Neljä kissaa siis meiltä ja viides, Paavo, mummolasta. Eläinlääkäri kyseli että olenko pentuja tuomassa rokotuksille? Ja sittenhän mun mielikuvitus sitten lähti liikkeelle. Jos niitä pentuja aikoo vielä tällä laumalla tehdä, niin aika alkas olla just nyt. Tällä hetkellä väsyttää ajatus hieman, mutta eilen olin täynnä tarmoa! Löysin mahdollisen uroksenkin Bestikselle, katselin sukutauluohjelmalla ettei sukusiitosprosentti ole turhan korkea. Ei, sillä tässä yhdistelmässä se jää neljänpolven sukutaulussa 3,12%:iin. Tarkastin Lahden eläinlääkäriaseman puhelinnumeron (siellä tehdään sydämen ultraäänitestaus HCM:n poissulkemiseksi). Sitten pitäisi ottaa vielä muutaman verikokeet, ottaa yhteys siitosuroksen omistajaan, tehdä sopimukset ja odotella kiimaa. That's it! Oliko se niin että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Tässä Bestis näyttäisi siltä että mielellään omisi pennut itselleen.. :)

Ainut mitä tässä nyt ajattelee, että jaksaako sitä? Toisaalta onhan tuo rumba vedetty jo kolmeen kertaan ennemminkin ja työn ohessa. Ensimmäisessä pentueessa mulla ei ollut missään vaiheessa minkäänlaista lomaa! Ja nyt mä olen kaiket päivät kotona vauvan kanssa. Ja sitten kun muistelen, miten ihania ne kissanpennut sitten ovatkaan! Ai, ihanuutta <3 ja sitten pitäisi löytää niille rakastavat - parhaat kodit. Yhtään pentua ei voisi nyt jättää itselleen... Hmm.. No, mietitään! (Ja ehkä vielä jutellaan miehen kanssa vielä muutaman kerran. Ei sillä, etteikö hän olisi jo vihreää valoa näyttänyt, mutta silti!)

Ehkä mä menen tästä nyt vaan lepäämään ja mietin sitten uudelleen.

Tuliaisia ja pulkkailua!

Iisa palasi yöllä Virosta ja tänään sitten tuli tänne äidin luokse! Reissu oli ollut kiva kaikkinensa! Lisäksi saimme mukavia tuliaisiakin, suklaata, karamelliä ja pikkusiskolle oli ihana villainen liivi! Nyt pikkuinen on ollut koko päivän liivi päällä, suloinen kuin mikä! Iisa oli ostanut itselleen Pärnusta kolmet kengät! :D Varsinainen kenkäfriikki! Yhdet valkoiset, pienellä korolla olevat nahkakengät, toiset rusehtavasta nahasta olevat nahkasaappaat sekä yhdet skeittilenkkarit! :D No, nyt on popoja millä astella! Ja eivät olleet kuulema edes hinnalla pilattuja! Koko setti oli lähtenyt noin 30 eurolla.. Tehdäppä tuollaisia ostoksia täällä Suomessakin! Vasta ostin Iisalle häihin mustat pikkukengät (oliko ne 32 €) ja tietenkin hyvien juhlien jälkeen kengät oli ns. puhkitanssitut... :P

Me vietimme tänään ns. rokulipäivää, eli Iisa vietti kotipäivän koulupäivän sijaan. Sen verran myöhäiseksi meni kotiinpaluu ja nukkumaan käynti, että oli parempi antaa lapsen levätä niin pitkään nukuttaa! Kävimme ruokakaupassa ja ostimme samalla Mimosalle pulkan. Siinä pikkusisko saikin kyytiä. Aloin tehdä ruokaa ja sanoin Iisalle että tulkaahan sitten sisälle kun Mimosa alkaa näyttämään kyllästymisen merkkejä... No vähän ajan kuluttua menin katsomaan kun ei tyttöjä kuulunut.. Oven avautuessa Iisa kehoitti  minua olemaan hiljaa, etten herätä nukkuvaa siskoa... Että sellainen pulkka-ajelu pihassamme! Nostin kuitenkin Mimosan pulkasta ja syötiin vielä ennen kuin nukutin Mimmin päikkäreille.

Nyt olisi suuri hinku päästä jäälle luistelemaan, siis Iisalla... Taitaa olla vaan jäät vielä tekovaiheessa. No äkkiäkös tuo on tarkastettu. Hmm.. Jäätä kuulemma on, (röpelöistä!) ja sinne on kuulemma päästävä! Selevä!

Lukuintoni on ollut hieman hiljaisempaa viime aikoina. Joulukuussa sain hikisesti kolme kirjaa luetuksi! Mutta ehkäpä innostuin taas, kun luin pitkästä aikaa loistavan James Herriotin "Ystävistäni hellyydellä"! Kaipasin jotakin nopealukuista, hauskaa ja helppoa kirjaa! Ai että rakastan noita eläinlääkärin kertomuksia :) Edellisestä lukukerrasta on jo varmaan 10 vuotta ja vain osa kertomuksista tuntui nyt kaukaisesti tutulta. Täytyypä hakea Herriottia lisää! Eilen luin Alice Kuipers'in "terveisin äiti" - ja itkuunhan se kirja päättyi. Kirja kertoi syöpään sairastuneesta äidistä ja hänen tyttärensä jääkaappiviestittelynä kulkevasta tarinasta. Yksi kirja mulla on vielä odottamassa.. Kirja joka kertoo kuinka lapsen saa nukkumaan yöt. Hmm.. Siis mähän nukun mielestäni hyvin, vauva kainalossa. Ja sitten aina välillä - kun vauvaa hiukoo - hän käy hörppäämässä maitotilkan. Täytynee miettiä tällä kertaa tuota yösyötöstä vieroittamista ihan toisella tavalla kuin esikoisen kanssa. Hänhän kävi maitobaarilla viimeiseen asti. (Imetys loppui hänen ollessaan 2 v 4 kk!)

Jälkikirjoitus
Kävimme tosiaan siellä jääradalla "luistelemassa". Mimmi pulkassa ja Iisa luistimilla. Täytyy sanoa että yllättävän hyvin tyttäreni vetäisi muutaman kerran luistinradan päästä päähän. Kun oikeasti se oli ihan järkky röpelöä, ei todellakaan luistelukunnossa vielä. Mutta niinhän se on että kun jotakin oikein tekee mieli niin sitä onnistuu jos vaan niin päättää... Ja tällä kertaa näin oli neiti päättänyt! Luistelu päättyi siihen että jäädytysauto tuli radalle :) Mahtoi setä ihmetellä!

Vuoden ensimmäinen postaus! :)

Vuosi vaihtui! Vaihtuipa samalla punaiset sydämet lumiseen maahan! Ei sillä, etteikö sydämiä vieläkin olisi ilmassa ja lämpöisenä rinnassa, ehei rakkautta kyllä riittää! ;) Koetin samalla tätä uudistettua Blogger versiotakin, eiköhän tämänkin käyttöön opi!

Vuosi alkoi rauhallisissa merkeissä. Eilen ajeltiin Ahlaisista kotiin. Täytyy sanoa ettei 400 km autoajelua, 7 kk ikäisen vauvan kanssa ollut mitään hermolepoa. Poriin mennessä vauva itki noin reilut puolet matkasta. Tylsäähän se! Takasin ajellessamme pidimme ensimmäisen tauon vasta ajeltuamme 270km. Päätimme että kaasuttelemme tauoitta niin pitkälle vain kuin mahdollista. Se oli ehdottamasti hyvä ratkaisu! Illalla, rättiväsyneinä, kävimme vielä vanhemmilla saunomassa sekä syömässä nakit ja perunasalaattia! Kotona kävin heti nukkumaan vauvan kanssa, sen verran väsytti. Mies jäi vielä odottelemaan veljensä saapumista. Tänään oli ihana herätä kun maa oli valkoinen ja uutta lunta tuli taivaan täydeltä! Aamupalan nautittuamme lähdimme puolentoista tunnin lenkille. Olipa raikasta! Pääsimme opastamaan myös saksalaista pariskuntaa joka halusi patikoida järven läheisyydessä. Kivaa oli pitkästä aikaa jutella englanniksi! Lenkin jälkeen söimme lohikeittoa leipien kera, kylläpä maistui reippailun jälkeen hyvältä! Mimosa nautti koko päivän kummisetänsä läsnäolosta <3 Hauskaa seurata kun pieni ei yhtään vierasta kummiansa vaan katselee vähän jopa ihastuneella ilmeellä! ;)

Viime vuosi oli tapahtumarikas! Muutimme yhteen asumaan, saimme pienen "Lahja Lounatuulen", Juho valmistui hallintotieteiden kandiksi, Iisa aloitti koulun ja menimme naimisiin! Kyllähän siinä yhdelle perheelle on ihan riittämiin! :D Vaan eikös nämä niitä ruuhkavuosia olekin? Ja miten musta tuntuu ettei tämä vuosi 2012 ole edellistä vuotta paljoakaan rauhallisempi! :D Toivotaan terveyttä, rakkautta, iloisia asioita koko vuodelle!

Isompi tyttäreni saapuu tänään yöllä Virosta takaisin Suomeen! Huomenna näemme! Ihanaa, kova ikävä on jo ollutkin pientä matkalaista! Vaan nyt on palattava blogeilemasta takaisin arkeen! Mimosa on oppinut hienosti istumaan ja leikkimään leluilla. Kova lehtien lukijakin hän on. Mutta nyt taitaa äiti alkaa leikkimään vähän aktiivisemmin :)