Paluu arkeen..

Viime viikolla tehtiin sämpylöitä neljästään :)

Paluu arkeen on sitten tosiaan alkanut reilun 3,5 kuukauden isännän työttömyyden jälkeen. Kolmas päivä jo menossa ja hengissä ollaan. ;) Vielä viikonloppuna angstailin mielessäni, kuinka en tule selviytymään kotona yksin kolmen lapsen kanssa ja vieläpä kutsuilut siihen päälle... Mutta ei se maanantai kuitenkaan niin paha ollut. Vielä kun onnistuin saamaan Iineksen ja Aatoksen päiväunille samaan aikaan ja Mimosa katseli DVD:ltä kulkuria ja kaunotarta, niin mullahan oli jopa reilu puolituntia aikaa tehdä työjuttuja, laitella emailia ym. Samalla join kupin kahvia ja kynttiläkin paloi pöydällä. Se on vaan asennekysymys näköjään, kuinka täällä pärjää. ;) 

Tänään kävimme Pärnämäen perhekerhossa lasten kanssa esittelyvaatteet mukanamme. Matkalla Iinestä alkoi yskittämään ja lopulta puklasi vaatteilleen. Tietenkään ei ollut mitään vaihtovaatteita mukana, mutta onneksi sentään pieni pyyhe, jolla sain suurimmat onneksi kuivattua. Viime ja edellisenä yönä Iines itkeskeli selvästi uutta hammastaan. Tähän mennessä tulleet hampaat eivät ole juuri kipua aiheuttaneet, mutta tämä nyt tuleva poskihammas onkin sitten toinen juttu. Yöllä annoin lopulta Panadol supon kipuun. Onneksi auttoi ja saimme yön nukuttua suht levollisesti. Sitä ennen Iines itkeskeli selkeää kipuitkua hyvän aikaa, eikä rauhoittunut tissille tai muutenkaan. Pikkuisen myös nenä nuhisee, mutta liittyykö sitten tuohon hampaaseen? Muut ollaan tällä hetkellä onneksi terveitä. 

Tällä hetkellä meillä on kodinkonekorjaaja käymässä. Viime viikolla pyykinpesukone alkoi pitää järkyttävää ääntä ja korjaaja totesi siitä laakerit menneen. No, mietittiin, ostetaanko jo uusi kone, mutta sitten tuumattiin, että teetetään korjaus. Jos tuolla vielä muutaman vuoden pyykkiä pesisi? Suht kovaäänen vempainhan tuo on aina ollut, mutta pesujälki on ollut oikein hyvää, eikä ole muutenkaan temppuillut, vaikka nyt 9 vuotta vanha Elektrolux on. Toivotaan, että saadaan muutama vuosi yhteistä pesuaikaa vielä. :) Kuusi koneellista pyykkiä kerkesin tässä viikon aikana käydä pyöräyttämässä isäni koneella. Hyvinhän tuo sillä sujui, mutta on se vaan kohta taas luksusta pestä tuossa omassa pyykkikoneessa pyykkiä... ;) Mukavasti sitä on kertynytkin tällä aikaa pestävää, kun vaan nuo pakolliset pyykit tullut pestyä muualla. Päivittelin tässä kodinkonekorjaajalle samalla, että eilen tuli imuroitua ja siivottua, ja asunto on taas täynnä majoja, legoleikkejä sekä nukkeleikkejä... Kuin joku olisi räjäyttänyt pommin lastenhuoneessa ja lelut lentäneet pitkin taloa! Korjaaja kertoi olevansa itse kuuden pojan isä, että hän kyllä muistaa, ja naureskeli, että niinhän se menee! :D

Intiaanikesän viikonloppu :) ja turinoita tästä hetkestä..

Kesä alkaa olla jo hieman taakse jäänyttä elämää... Viime viikonloppuna kuitenkin pääsimme nauttimaan muutamana päivänä intiaanikesän lämmöistä rakkaissa Raatin maisemissa. Syötiin, Juho paistoi muurikalla lettuja, saunottiin rantasaunalla... Haaveiltiin... Vietettiin lopulta kaksi yötä maalla. Mä kävin välillä pitämässä kutsut Mikkelissä, mutta palattiin sitten takaisin maalle. Nyt ei varmaan sitten vähään aikaan keretäkään Raatilla yöpymään, ainakaan koko perheen voimin. 

Juho sai mukavan uutisen viime perjantaina, jolloin kuuli että työelämä kutsuu taasen ja itseasiassa jo ensi viikon maanantaina... Ollaan vietetty tässä viimeistä viikkoa tällä erää kahden aikuisen voimin kotosalla. Työttömyys siis meidän perheessä selätetty 3,5 kuukauden jälkeen! :) Jee!

Kuinkahan sitä taas selviää näiden lasten kanssa itsekseen? Juhon työmatkan on 120 km suuntaansa, joten ihan hetkessä ei työpäivän jälkeen kotona olla... Ja sitten on ne kokoukset. No, onhan tässä ennenkin selvitty ja jaksettu, mutta todennäköisesti viikonloppuja odotetaan taas ihan erilailla kuin aiemmin. Minä yritän tosin kutsuilla mahdollisimman paljon viikonloppuisin ja viikolla lähialueella. Saan siinä vähän omaa aikaa ja näen ihmisiä, ja teen siinä sivussa niitä töitäkin. Luottavaisin mielin kohti tulevaa, eiköhän se muutaman kuukauden kuluttua taas lutviudu. 

Nyt elämme Iineksen vauvavuoden viimeisintä kuukautta. Haikeaa! Nopeasti on vuosi vierähtänyt. Neiti konttaa kovaa kyytiä, nousee seisomaan ja uusimpana taitona: yrittää kiivetä joka paikkaan... Tahtonainen se tämäkin lapsi on. ♥ Ei varmasti jää huomaamatta, vaikka pieni onkin. Ehkä vähän pippurinenkin sille päälle sattuessaan. ;)

Aatos on nyt kolmivuotias. Tahtoikä pahimmillaan. :) Tiedätte mitä tarkoitan. Ihana poika, ei siinä mitään, mutta kun tulee se jokin, missä omaa tahtoa koetellaan, niin sitähän sitten tosissaan koetellaan. Mutta kai se tämäkin jossain vaiheessa helpottaa. 

Mimosa on neljä vuotta. Hänen elämässään oli hetki aika tasaista, mutta näytti jäävän se helppous taakse jo jonkin aikaa sitten. Mimosa on kehitellyt jonkun sortin "eroahdistuksen". Tämä näkyy kerhoon mennessä sekä jumpassa. Ei haluaisi jäädä kumpaankaan. Ei, vaikka kerhossa käy pikkuvelikin (reippaasti) ja kerhotädit on tuttuja monen vuoden varrelta. Muutaman kerran olen nyt huutavan tyttären kerhoon jättänyt... ja poiminut kotiinhakiessa hymyilevän, iloisen tyttären, joten elän toivossa, ettei nyt ole pahemmin vielä traumatisoitunut. Kolmivuotiaana Mimosa jäi kerhoon reippaasti, hyvä että aina edes vilkutti äidille... :)

Iisa taas viitosluokkalainen ihana esimurkku ;) 

Ja minä, keski-ikäinen kotiäiti, joka näyttää edelleen viihtyvän paremmin kuin hyvin omakotitalossaan, lapsilauma kaitsettavanaan. Kohta muuten täytyykin laittaa ratsastuskamat päälle, hakea esikoinen ja lähteä ajelemaan kohti talleja... Joka viikkoinen ratsastustunti odottaa! Jiihaa! :)

Iines 11 kuukautta ♥

Jiihaa! Tämä oli jonkin aikaa Iineksen hauskin harrastus, nimittäin kiivetä syöttötuolissaan seisomaan, koko ajan, tai ainakin heti kun masu vähänkään täyttyi, ja jos ei maistunut, niin silloin kiipeily alkoi samantien. Mutta nyt se on loppu! Löysin nimittäin omaa kaappiani siivotessa vanhat nahkaiset lastenvaljaat ja ne pääsivät samantien hyötykäyttöön! Eipä ole sellaisiakaan vermeitä ennen tullut mieleenkään hankkia, mutta tämän pikkunaisen kohdalla nekin tulivat ajankohtaiseksi. :D

Tässä uusin taito; kiivetä keinutuoliin istumaan ja kiikuttella samalla. Toki Iines ei vielä kiikkutuolista itse pois pääse mutta seisomaanhan hän on jo tässäkin kerennyt!

Ja kiipeily laatikon päälle on myös mukavaa! Ja tästäkään ei tietysti itse pois päästä, joten Iines osaa hienosti äännellä, että nyt hänet tästä ottamaan pois! 

Mikä on siis päivän sana? No, kiipeilypä hyvinkin! :D 

Ja silloin kun ei kiipeillä, noustaan seisomaan, toki tukea vasten edelleen!

Mutta toisaalta, silloin kun on kiire, kontataan joka paikkaan. :) Iines on hyvin kiinnostunut sisarusten leikeistä. Ottaa osaa kaikkeen leikkiin, mihin vain huolitaan mukaan ja osallistuu, vaikka ei huolittaisikaan. Monta kertaa päivässä kuulee, kuinka Iines on nyt taas sotkemassa jotain leikkiä ja Iinestä kannetaan huoneesta pois... Onneksi on myös niitä hetkiä, kun pikkusisko otetaan mukaan leikkiin ja/tai hauskutellaan yhdessä. :)

Iines nukkuu päivässä yhdet tai kahdet unet. Puolenpäivän jälkeen pidemmät parin tunnin unet vaunuissa ja illemmalla puolentunnin tirsat yleensä sisällä. Välillä nekin jää väliin, mutta silloin nukahtaa vähän aikaisemmin illalla yöunille. Yöt hän olisi mielellään tissi suussa... Välillä onnistun irroittautumaan paremmin, välillä huonommin, vierekkäin kun nukutaan. No, näillä mennään vielä jonkun aikaa. 

Päivisin ruoka maistuu onneksi jo ihan mukavasti, aamu- ja iltapuurot menee vaihtelevasti; joskus kaikki, joskus pari lusikallista. Ruokaillessa Iines ei yleensä nirsoile, vaan purkillinen sosetta uppoaa kerta toisensa jälkeen. Myös hedelmäsoseet maistuvat. Mulla ei ole kiire kiirehtiä karkeampaan ruokaan, kohta saa Iineskin siirtyä meidän pöperöihin, niin siinähän sitä sitten pääsee harjoittelemaan karkeamman ruoan syömistä. Tosiaan kun vasta 9 kk täytettyään Iines on nyt oikeasti alkanut syömään, niin menköön nyt vielä vuoden ikään soseilla ja sillä mitä nyt sormillaan suuhun laittaa.

Puhetta tulee kovasti, tunnistettavia sanoja on äiti, vauva. Tavuja muistakin sanoista, kissaa, iskää, ym. tarkoittavia sanojen alkuja/loppuja. 

Leikkipuistossa on mukavaa keinua ja maistella hiekkaa... :)

Vaatekokona tällä hetkellä 68. Joitain 74/80 kokoisia olen pikkuhiljaa ottanut myös käyttöön, lähinnä housuja/mekkoja. Vaippakoko 4 muumivaippoissa.

Iines tykkää taputtamisesta ja vilkuttamisesta! :) Ne taidot hän on hallinnut jo muutaman kuukauden. 

Hampaita on 8 kappaletta, 4 alhaalla ja 4 ylhäällä. Ovat myös olleet jo useamman viikon. 

Seuraavan neuvolan tarkastus on 1 vuotiaana. Kymmenen kuukauden ikäisenä, Aatoksen neuvolan yhteydessä otettiin viimeisimmät Iineksen mitat ja ne olivat:

Paino: 7570 g 

Pituus: 68 cm

♥

Joitakin kuulumisia kesän varrelta :)

Kirjoitetaanpas blogiin, kun kerrankin on hetki, jolloin ei ole muuta tähdellisempää tekemistä. Ts. työt eivät haittaa harrastusta, vai miten se menikään? :)

Työura Silverjunglen parissa on alkanut mukavasti. (Tähän väliin syötin sitten jo kertaalleen tuota pienintä imeväistäni..) Arjen ja uuden työn alkua on helpottanut kovasti se, että Juho on ollut kotona. Hän on siis työttömänä ollut kesäkuun alusta alkaen. (Tähänpä se kirjoitus loppui eilen, mutta jospa tällä kertaa ihan julkaisu-nappia pääsisin painamaan...??) Joten minulla on ollut varmasti enemmän aikaa opetella uutta työtäni ja siihen liittyviä kirjallisia hommia, kuin että Juho olisi ollut koko ajan töissä... On kyllä mukavaa tehdä sellaista työtä, mistä nauttii! Ja kuitenkin pystyn tekemään sitä tämän kotiäitiyden rinnalla. :)



Kuukausi vaihtui jo syyskuuksi. Kohta on itseasiassa minun synttäripäiväkin. ;) Kesäiset päivät alkavat olla takanapäin. Onneksi sitä lämpöä viimein elokuussa saatiin. Muuten olisi jäänyt jokseenkin nihkeät muistot koko kesästä... Muutama matto jäi vielä pesua odottamaan. (Ehkä hinkkaan ne kylpyhuoneessamme?) Viinimarjat roikkuvat vielä paikoillaan. (En ymmärrä miten se on mahdollista!) Aion kuitenkin ne kerätä... Tänään saimme sankollisen mustikoita tädiltäni♥ Kesän aikana mini-ihmisemme on oppinut konttaamaan, noussut seisomaan ja oppinut sanomaan äiti ja vauva. Keskimmäiset aloittivat tänään kerhotaipaleensa Hämähäkki-ryhmässä. Pienempi iloisesti ja innokkaasti, isompi itku silmässä, kun äiti olisi joko pitänyt saada kerhoon mukaan tai sitten Mimmi olisi halunnut lähteä äidin mukaan isotädin luona käymään... No, jospa seuraavalla kerralla jo taas reippaammalla menolla? Onneksi pikkuveli on mukana, ja toki kavereita muitakin. :)



Kesän aikana valmistui myös takapihan terassille katos. Muutama kohta pitää vielä maalata, mutta pääosin on valmis! Tulipahan sekin viimein tehdyksi. :) Keinuista ja leikkimökistäkin oli vielä puhe, mutta ehkä ne jäävät ensi kesän projekteiksi?

Muutamat viimeiset viikot ovat viimein tuntuneet siltä, että on mukavaa olla kahden aikuisen voimin kotona. Alkuun minulla oli jonkin asteisia sopeutumisvaikeuksia, kun "minun reviirilleni" tultiin. Ehkä kuitenkin Juholle tämä on ollut enemmän opettelua, työttömyys siis. (Tai suoraan sanottuna, kolmen lapsen kanssa ei kyllä kovin toimetonna pääse kotona lojumaan.. Mutta ymmärrätte, mitä tarkoitan..) Nyt olen joutunut hieman jo miettimään sitä, että kuinka taas oikein pärjäänkään, mikäli mieheni tästä joku päivä työllistyisi/kun työllistyy? Ohhoh! No, ehkäpä sitä taas jonkun ajan kuluttua saa rytmistä kiinni, vaikka tässä nyt onkin kuviot muuttuneet tuon minun työni takia. No, kaikki varmasti järjestyy parhain päin. :)



Tänään muuten kävin ratsastamassa kolmannen kerran viidentoista vuoden taukoni jälkeen. Kyllä tietää taas ratsastaneensa. Lihaksia väsyttää ja on sellainen olo, että on tullut käytettyä koko kroppaa! Jesh! Eiköhän tällä lihaskunto nouse?