Muutama tämänhetkinen totuus.

1. Ruohonleikkurit eivät kestä kiviä. Toista oli ennen, muutama kiven kolahdus leikkurinterään per ajokerta kuului lähes asiaan. Tämän päivän uusi Husqvarna lähti kertaiskusta varikolle, koska ei tahtonut enää pysyä käynnissä ja piti ihmeellistä meteliä. Ei kuulunut takuunpiiriin "vika" eli kiveen ajo (eikä ollut edes iso) mutta onneksi vain 56 euron lasku odottaa. Ei sentään ihan kerrasta mennyt peli paskaksi. 

2. Jos haluat näyttää pirteämmältä, nypi kulmakarvat. Kyllä se vaan niin on, että vaikka miten kehtuuttaisi niiden (saati muiden naamaan puskevien ihokarvojen) nyppiminen niin kyllä se vaan kannattaa. Ja kukapa kotiäiti ei haluaisi näyttää pirtsakalta?

3. Tiskikone ei välttämättä ole rikki, vaikka niin voisi luulla. Dilemma: Astianpesukone on pessyt ja vedet ovat jääneet sisään. Ei hyvä. Miehesi ottaa ohjekirjan ja lukee mitä pitä tehdä. Jossain vaiheessa muistuukin mieleen, että meillähän asuu lapsia! Pikkulapsiperheessä saattavat olla joskus myös muiden kuin aikuisten näpit sotkemassa pesuohjelmia esimerkiksi tiskikoneessa. No, toisaalta mukavampi muistaa asia siinä vaiheessa kun koneesta on tyhjennetty vedet omin käsin ja ihmetelty että varmaan on joku putki tukossa ja painettu RESET näppäintä, jonka jälkeen kone on normaalisti tyhjentänyt koneen ja todetaan, ettei se rikki ollutkaan vaan joku pieni apulainen oli ollut taas asialla. :)

4. Pöytäliinan päälle ostettu läpinäkyvä "muovikangas" on kyllä erittäin hyvä keksintö. Lapset saavat sotkea pöydänpäässä kuin paljon haluavat ja siistiä tulee kun rätillä pyyhkäisee. Miksi mä vasta nyt bongasin tämän idean tuttavaperheessä kahvitellessani?

5. Toiset tahrat eivät lähde millään, toiset onneksi tahdonvoimalla. Kun huomaat myyneesi "tahrattoman" vaatteen ja pakatessasi sitä, huomaat kuulakärkikynän jäljet vaatteessa!!! Sydän hyppää kurkkuun ja nolottaa, jonka jälkeen huomaat selaavasi kuumeisesti tahranpoistokikkoja ja löytyihän sellainen. Fairyä tiskikaapista ja kiehuvaa vettä päälle ja pyöräytys koneessa, silitys ja vaate matkaa seuraavalle omistajalleen tahrattomana kuten luvattiinkin. Hitto, että tää kirpparitouhu nostaa välillä stressitasoa.

6. Pikkulinnut ovat söpöjä kun opettelevat lentämään. Ne vaan on. 

7. Pienet pojat näyttävät pitävän enemmän mansikoista kuin tytöt.

8.  Lapset osaavat halutessaan kotitöitä jo pienenä. Lienee vessan pesu yksi suosituimmista?

Mustikkamaita, muistoseuroja...♥

Tässä kuvassa olen äidin kanssa mustikoita keräämässä pienenä tyttönä. 

Olen noin 2 v 10 kk, äiti odottaa pikkuveljeäni syntyväksi marraskuussa.  Minullakin näyttää ovan pieni kupponen kädessä, vaan ilmeestä päätellen mustikat tulivat heti keräämisen jälkeen syödyiksi. Kuvassa minulla on tuo ihana hattu, jonka kohtalosta en ole tietoinen. Vaan Mimosapa sai kummiltaan lahjaksi hieman samantyylisen, puuvillalangasta virkatun hatun ja se lämmitti mieltäni todella paljon. Aivan ihastuttavan ihana hattu! Tässä kuvassa olemme Raatilla, äidin lapsuuden maisemissa. 

Heinäkuussa on äidin syntymäpäivä. Viime vuonna vietimme niitä kai Helsingissä. (En ihan varmaksi jaksa muistaa. Kipeitä muistoja.) Äiti täytti 55 vuotta. Ne olivat viimeiset syntymäpäiväjuhlat. Vuosi sitten tapahtuneet tapahtumat tulevat joka päivä mieleen väistämättä. Äidin leikkauspäivän "vuosipäivä" sujui yllättävänkin hyvin. Satoi ja olimme sisätiloissa lasten kanssa. Pelkäsin sitä mielessäni. Se ei ollut kuitenkaan niin paha kuin oletin. Ne pahimmat hetket tulevat varoittamatta, niin kipeinä ettei niihin halua jälkeen päin juuri palata. Viime kesä oli surullisin ja haavoittavin kesäni ikinä, riistettiinhän minulta äiti sellaisena kuin hänet olisin halunnut pitää. Odotin samalla myös Aatosta, voi miten iloinen pieni pojan vesseli hänestä kuitenkin tuli, vaikka äiti oli raskauden loppuajan niin surullinen ja pelkäsin oman äitini kuolemaa. Pelkäsin myös sitä, että vauvakin syntyisi liian aikaisin, ja viimeimpä hän ei meinannut syntyä ollenkaan, ennenkuin 42 raskausviikolla häädettiin pesästään... Äiti oli tuolloin Kuopiossa ja hänelle ilmoitin ensimmäisenä Aatoksen syntymästä. ♥ 

Elän ja elämme viime vuoden tapahtumat muistoissamme uudelleen tämän kesän kautta. Ikävä on kova. Muistot satuttavat mielessä, kyynel on herkässä silmäkulmassa vaikkei usein tulekaan näkyville asti. Vatsanpohjassa suru, kipu, kaipaus tuntuu ikävänä möykkynä. Pieneneeköhän se möykky vielä joskus?

Tänä vuonna äidin syntymäpäivänä emme vietä hänen syntymäpäiviään, vaan pidämme eräänlaiset juhlat. Olemme kutsuneet saman papin joka siunasi äidin viimeiselle matkalleen, ja aloittaneet Raatin pihapiirin raivauksen, sillä vietämme äidin muistoseuroja perjantaina 19.7. klo 18. Toivottavasti sää suosii meitä, että saamme viettää seuroja pihamaalla. Toivon myös että mahdollisimman moni äidin ystävä, sukulainen ja muutenkin tuttu pääsisi paikalle muistelemaan rakkaan äitimme elämää hänelle niin tärkeäksi ja rakkaaksi muodostuneessa paikassa, lapsuudenkodissaan Raatilla. Tämä teksti käy myös kutsusta, vaikka Pitäjänuutisistakin sen saa vielä lukea lähempänä ajankohtaa.

Retki Kökkyriin ja kuumailmapallo lensi kotimatkalla ylitsemme...

Toisinaan retkiä voi tehdä myös saareen... ♥ Veljeni perheellä on pieni saari Leppävirralla, jossa on pikkuinen tupa. Toki saunakin löytyy ja laituri mihin nousta veneestä. Eilen kävimme nauttimasta saaren tunnelmasta lapsosten kanssa. Meillä oli mukana lasten pikkuserkkukin, joka palasi mukanamme takaisin kotikonnuille illan päätteeksi. Saaressa nautittiin leppoisasta menosta, syötiin mansikoita, juotiin kahvia, isommat lapset uivat ja pienimmät touhusivat muuten mukana. ;) Aatos harjoitteli kovasti liikkumista ja sai palkakseen yhden vauhtiviivan nenän alle. Muutoin pikku mies näytti, kuinka hienosti hän osaa nousta ja laskeutua portaita edes takaisin. :) Oikeaa hermolepoa olo kymmenkuisen vauvan kanssa saariolosuhteissa! :D

Kotimatkalla ohitsemme liiteli kuumailmapallo. Näimme sen jo kauempaa ja mielessäni kävi toive ottaa kuva siitä. Jatkoimme kuitenkin matkaa, mutta jo hetken päästä oli pysähdyttävä imettämään. Iloksemme pysähdyspaikkamme sattuikin sopivasti kuumailmapallon lentoreitin varrelle ja sain kuvankin otettua. :)

Juhannushetkiä...♥

Olen lueskellut muiden blogeja ja nauttinut erilaisista juhannusjuhlista. Suomen suvi on niin kaunis. Yötön yö, se on hieno elämys täällä Suomessa... Linnut laulavat ja kaikkialla on niin kaunista. Ainakin tänä juhannuksena olivat säät kuin morsiammet. Meidän juhannukseen kuului oloa ystäväperheen, isomummon, papan, mamman sekä Aatoksen kummien kanssa. Leppoisaa meininkiä. Grillailua, nurmikon ajoa, uimista, saunomista, suklaakakkua, raparperpiirakkaa, kahvia. 

Haarapääskyt olivat tehneet pesän navetan katon alle ja seurasimme niiden lentelyä ja laulamista. Taisivat pääskynpojat opetella myös lentämään. Parina päivänä pidettiin lettukestejä joiden kanssa nautittiin itsepoimimia mansikoita, joista esikoinen teki mansikkasosetta. Tuli niin herkullista! Pikkuinen leikkimökki sai myös kokea suursiivouksen ja pappa rakensi Juhon kanssa leikkimökin eteen pienen terassin, jossa on nyt hyvä leikkiä.

Juhannuspäivänä Juho kävi yöllä kalassa Tuhkurlammella, taisi jäädä saaliitta, mutta ilmeisen rentoutuneena mies palaili yöllä viereeni nukkumaan. Aamulla hengitimme raikasta, kukkien tuoksuista maalaisilmaa jota voi hengittää vain siinä paikassa. Missään muualla ei tuoksu samanlaiselta. ♥ Lapsuuden kesät tulivat niin mieleen. Ihanaa, kun saa nyt omien pienten kanssa nauttia kesästä samoissa maisemissa... Mummo siisti kukkapenkkiä sirpin avulla ja jo pian minä viikatteella laitoin tien vieressä olevaa niittyä ojennukseen. Samoin talvisaunan luota lähti melkoiset läjät heinikkoa pois. Muutamat puutkin kaatuivat... Meikäläisen työura loppui kuitenkin kuin sirpillä leikaten. Aitanvierusta siistiessäni, survaisin sirpin vasempaan peukalooni ja työ loppui samantien... Onneksi ei pahemmin käynyt! 

metsämansikoita

grillausta

kaivovettä rantasaunalla

heinänkorsia saunamökillä

akileijoja villiintyneenä omenapuun alla

lettutaikinaa ja mansikkasurvosta

lettukestejä omenapuun alla

siistittyä puutarhaa

 pääskysiä navetan katon alla...

hauskoja hetkiä leikkimökissä

 pionit avaavat pian kukkansa aitan vierellä

särkyneitä tuulimyllyjä aitankongin alla...♥

Ihana juhannus!

Sen suven suloisuutta...

Juhannuksen aikaan tulee pakostakin kukat mieleen... Sen verran monta vuotta niitä on tullut kerättyä tyynyn alle, ja toive tulevan aviomiehen näkymisestä seuraavan yön unissa. Onneksi jo muutamaan vuoteen ei kukkia ole tarvinnut kerätä! ;) Mutta silti yhdeksän tai kaksitoista luonnonkukkaa käy mielessä joka suvi. Tässä tämän vuoden kukkaset kameralla taltioituneina. :) Yritin tehdä lajitunnistustakin, osin huonolla menestyksellä, mutta jospa joku päivä kirjastosta lähtisi vaikka joku kasvio matkaan ja kukat löytäisivät oikeat nimet.

Hyvää juhannusta näiden kuvien myötä! 

puna-apila

täytyy etsiä tällekin nimi..

valkoapila

niittysuolaheinä

leinikki

leinikit

nurmitädyke

koiranputki

kesämaitiainen, keltanokitkerö (joku noiden tyyppinen kasvi :D jatkan kasvintunnistusta toisen kerran!)

harakankello

heinätähtimö

poimulehti

niittynätkelmä

päivänkakkara

Piiun sukat valmiit viimein :) ... ja muitakin kästöitä.

Monikohan enää muistaa taannoin suorittamaani arvontaa "40355 Kuka sinä olet?" postauksesta.

No, joka tapauksessa lupasin tehdä villasukat voittajalle ja Piiu oli onnekas tällä kerralla. Nyt sukat ovat olleet jo hetken valmiina, ja toivottavasti pian pääsevät tulevalle omistajalleen. Mitään toiveita ei ollut, joten sain käyttää omaa luovuuttani ja tuollaiset niistä sitten tulivat. Toivottavasti miellyttävät! :) 

Täytyy tehdä taas joku kerta lähempää tarkastelua noihin tilastoihin. 52817 käyntiä juuri nyt. 

Taas on muutama herkullinen tänne eksynyt sananen päässyt kirjoihin tallentumaan... ;)  

Laitetaas nyt kuva tästä nalletaulustakin, jonka viimein - vuosien raadannan jälkeen - sain valmiiksi, kehyksineen kaikkineen. Tai siis, ainoastaan lopullinen paikka on vielä hakusessa työlle! :)

Ja ettei tulevaisuudessakaan tarvitsisi miettiä ettei ole mitään tekemistä, niin kirjaillaan nyt eka nämä talitintit valmiiksi ja jatketaan sitten ehkä virkkaushommilla tai kenties krassinkukkasten pistelyllä. Tai ehkä villasukat kuitenkin jossain vaiheessa, tai ainakin parit... ;D Ja ne ompeluhommatkin ovat mielessä... Ihanaa, ettei ideat ainakaan lopu kesken! Käsityöt - yksi elämäni suola!

Lukupiiriä ja kotipsykologiaa...

Rannalta löytyi tänään pehmoinen untuvalla varustettu linnunsulka... 

Mulla on ollut nyt kaksi virkistysiltaa peräkkäin. Milloin lie viimeksi? Hmm...

Eilen sain osallistua ensimmäistä kertaa kokoontuneeseen lukupiiriin, joka oli ihan tosi upea juttu!

Olimme kaikki lukeneet Ulla-Lena Lundberg: Jää. 

Pidin kirjasta kovasti, vaikka jouduinkin ahmimaan kirjan 365 sivua melko napakkaan aikatauluun. Eli kolmeen päivään lasten kanssa touhutessa, eli siis päiväunilla, yöunilla, rantaleikeissä vähän leikkipuistossakin. Kirja tuli tosi "iholle". Pariskunnan ikä, pienet lapset, kuolema, surun käsittely, henkilöhahmot, koettelivat hyvin henkilökohtaisesti ja samaistuin moneenkin hetkeen.. Luonnon läsnäoloon, pienten lasten tunteisiin, työn paljouteen suhteessa rajallisiin vuorokauden tunteihin. Kahden hyvin erilaisen temperamentin omaavien puolisoiden rakkauteen... jne. 

Meitä oli tällä kerralla kuusi naista purkamassa kirjan aikaansaamia tuntoja. :) Mielenkiintoisia juttuja nousi porukassa esille! Täytyy sanoa, että oli todella viihdyttävät ja antoisat tunnit, mitä kirjaa ruotiessa koimme. Henkilökohtaisesti sain iloisen illan ja uusia tuttavia, joiden kanssa jatkamme kuukauden päästä Miika Nousiaisen Metsäjätin merkeissä... ;) (Kirjaa kohtaan mulla ei ole kovin kummoiset odotukset. Minä olen niitä harvoja, jonka vadelmavenepakolainen ei edennyt ensimmäisen sadan sivun jälkeen. Ruotsalaisuus saati kouvolalaisuus eivät meikäläisen nauruhermoja revitelleet... Ei siis yhden yhtä naurahdusta saaneet aikaan, joten kirja jäi kesken... Mutta katsotaan! Aihepiiriltään metsäinen kirja ainakin tuntuu kiinnostavalta! :) )

Tupasvillat... ♥ Nämä ovat niin käsittämättömän ihania!

Toinen virkistymisilta oli tänään. :) Kävin ystäväni kanssa parantamassa maailmaa Mikkelissä, herkullisen ruuan merkeissä. Täytyy sanoa, että kyllä tuli niin tarpeeseen ja sydän keventyi parin tunnin pulinoilla kummasti. Ja mitä ihmettä! Ensi viikolla sama toistuu uudelleen! :O :)