Lapsien kesähepeniä :)

Koska yksi hellekausi on jo vietetty, voidaan nyt satesimpina päivinä palata takaisin kesävaatteiden pariin näin kuvien merkeissä... Toivottavasti näille on taas pian käyttöä: ;)

Nämä tilasin kaikki Lindexiltä. Tosin Aatoksen uimahousut jouduin lähettämään takaisin ja reklamoida, koska käyttöönottopesun jälkeen housuihin oli tullut tummia häiritseviä läiskiä!!! Harmi, täytyy siis metsästää uudet pöksyt.

Tilasin jo aiemmin Mimosalle Po.pin alennusmyynneistä tuon mekon ja hatun. Sydänhatut ystäväni toi lapsille lahjaksi. (Oli tilannut huutonetistä ne.) Muut vaatteet on hm:ltä. Mimosan kengät Cienta-merkkiset Sokokselta ja Aatoksen sandaalit Pax:it Anton&Ninasta.

Ja nämä ovat jo vähän vanhempia juttuja. Meandin paidan ja mekon olen uutena ostanut. Crocsit olen ostanut Iisalle pienempänä ja Mimosan viime kesän tennarit menevät Aatokselle tänä kesänä. Muut vaatteet on joko saatuja, ostettu Lindexin viime kesän alennusmyynnistä, pari Iisan vanhaa vaatetta ja kierrätyskeskuksesta ja kirpparilta löydettyjä! :)

Lingon&Blåbär -perhekerhon kutsuilta tilasin lapsille nämä paidat. Olivat 40% alennuksella jo.

Tulevalle vauvallemme löytyi kirpparilta seuraavaksi kesäksi ihana Bambi-body eurolla. Kierrätyskeskuksesta löysin taas Aatokselle hauskan sammakkopaidan, taisi maksaa 10 senttiä.. :)

Jos tässä vielä jotakin tarvitseen hankkia, niin Aatokselle shortseja. Itseasiassa niitä on vielä henkkamaukalta tulossakin kolmet kappaleet. Joku t-paita tulee myös Aatokselle. Mimosalle on tulossa pari paitaa ja yhdet leggarit. Mulle on tulossa mamashortsit, kesämekko ja toppi. Näillä varmasti pärjätään! :) 

Muoks! Tässä nämä loputkin lasten vaatteet jotka tilasin H:ltä /ostin Lindexistä.

Kesävauvamme, Jason ♥

Jason ♥

Me käytiin Iisan kanssa lauantaina Tampereella kahdestaan. Tai menomatkalla oli kyllä Aatoksen kummi kyydissä, mutta muutoin oli äiti-tytär reissu kyseessä! Kävimme katsomassa meidän tulevaa kesävauvaamme ♥ Facebookin kautta laitoinkin jo aiemmin kuvan tästä suloisuudesta!

Mehän jouduimme luopumaan pari kuukautta sitten rakkaasta Nasu kissastamme, vain 4,5 vuoden iässä... :'( Olimme jo aiemmin puhuneet Iisan kanssa, ettei meille ole enää tulossa omia kissavauvoja. Olen siis kasvattanut siperiankissoja neljä pentuetta, mutta nyt kaikki tyttöni ovat jo leikattu. Iisa oli jo aikaisemmin puhunut, Nasun sairastellessa, että jos Nasu kuolee, niin hankitaanhan meille uusi kissanpentu... En muista lupasinkin jo silloin, mutta kun sitten tämä Nasun surullinen poismeno tapahtui, tuli minullekin tunne, että meidän kissalaumasta puuttuu se yksi kissa. Katselin suunnitelmissa olevia siperiankissapentueita, mutta sitten yhtenä iltapäivänä huomasin, että Kestilinnan kissalassa näyttää olevan syntyneen siperiankissoja, ja iskin silmäni cremeen pentuun. Soittaessani pennusta, se oli kuitenkin jo varattu ja ainut varaamaton pentu oli punahopea värinen poika. Keskusteltuani Iisan kanssa, varasimme tämän pennun ja siitä se odottaminen sitten alkoi. Pentu nimettiin muutaman päivän päästä Jasoniksi. Josta tulee pennun virallinen nimi. Tosin Iisa pyörittelee päässään myös Samua, joten katsotaan pennun kotiutuessa kumpaa nimeä alamme käyttämään. Olkoon kuitenkin nyt Jason tässä postauksessa. :)

Iisahan nukkui Nasun kanssa yönsä ja sama suunnitelma on varattu Jasoninkin varalle. Varmaan jossakin kissanäyttelyssäkin tulee pyörähdettyä, mutta mitään siitosuraa ei tälle pojalle ole suunnitelmissa, vaan leikkautamme pojan puolen vuoden iän saavutettuaan. Toivotaan, että nämä meidän tyttöset ottavat pikkukisun hyvin vastaan. Yleensä aikuiset kissat eivät pidä pentukissoja itselleen vaarana. Nämä kun ovat vielä laumassa tottuneet elämään ja leikattujakin kun ovat. Doris selvästi kaipaa Nasua, olihan tämä hänen pentunsa. Välillä, kuten tänäänkin, Doris raahaa mukanaan jotakin pehmolelua ja naukuu sydäntä särkevästi. Usein pehmolelu on ollut joku vaalea sävyinen, tänään oli kuitenkin kelvannut vauvaksi ruskea nalle.. Jospa hän omisi Jasonista itselleen oman vauvan? Pidetään ainakin peukut pystyssä! :)

Vuosi 2014 tulee olemaan siis perheessämme varsinainen vauvavuosi, toki suuri menetyksenkin vuosi Nasun takia, mutta onneksi siis uuttakin elämää tiedossa. Heinäkuussa kotiutuu tämä pieni mies ja lokakuussa sitten pikkutyttösemme ♥

Eikö hän olekin suloinen? Me ainakin olemme jo ihan rakastuneita tulevaan karvapalloomme ♥ :)

Samalla reissulla käytiin Iisan kanssa myös Pyynikin näkötornissa ja kahvilassa herkuteltiin tällä kertaa jätskeillä ja pillimehuilla. Jätetään kahvit ja munkit seuraavalle kerralle! ;) Jospa sitten ei vatsakaan enää vaivaisi...

Ja masussa asustelee... ;)

Viime postauksessa kyselin kumpaako sukupuolta arvelette tulevan syysvauvamme olevan?

Saako Juho kaivattua miesvahvistusta joukkoonsa Aatoksen kanssa, vai kasvaako perheemme vahvatahtoisten naisihmisten lukumäärä? ;) Kissatkin (3 kpl) kun edustavat tällä hetkellä tätä naisenemmistöä. :D

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin mies on tässä sukupuolen määrittymisessä se avainhenkilö? Ja sillä ei pitäisi olla niin merkitystä, että vanhempieni lapsenlapsista tyttöjä on 4 ja poikia 1. Eikä etenkään sillä, että äitinipuolen mummoni lastenlastenlapset ovat sukupuolijakaumaltaan 8 tyttöä ja 2 poikaa.. Toisaalta taas Juholla on kaksi veljeä.. Mutta siitä huolimatta, kyllä se vaan niin on että naisenergia jyllää jatkossakin voittopuolisesti meidän perheessä! ♥ :)

Tyttölupaus saatiin siis rakenneultrassa - sanottaisiinko nyt näin, että isännän suureksi yllätykseksi taas kerran! ;) :D Ennen rakenneultraa mulle tuli todella vahva tyttöolo. Juholla oli poikaolo ja Mimosa oli ilmoittanut jo aikapäivää sitten äidin masussa asuvan tyttövauvan, eikä mistään muusta vaihtoehdosta ollut puhettakaan! 

Minulla on "vain" yksi veli, ei sillä että siinä mitään vikaa olisi ollut. Pikkuveljeni on minua kolme vuotta nuorempi. Muistan kyllä monesti toivoneeni itselleni siskoa, ja vanhempaa sisarusta, koska vanhimpana sisaruksena tuntui joskus olo työläältä. Tuntui, että vaadittiin enemmän kuin pikkuveljeltä, ja olisi mukavaa ollut tuntea olevansa se pienempi. Tietenkin koin, että pikkuveljeä lellitellään juuri sen takia, koska on suloisempi ja pieni. :D Veljeni kanssa meillä on kuitenkin - lapsuuden ajan tappeluista huolimatta - oikein hyvät ja lämpöiset välit. Eikä toivottavasti traumoja ole jäänyt puolin ja toisin. Ja juuri näiden ajatusten pohjalta mietin, että tavallaan jompi kumpi tässä nyt omalla tavallaan häviää, Mimosa tai Aatos. Toinen saa samaa sukupuolta olevan sisaruksen. Toki Mimosalla oli jo yksi sisko, mutta 7 vuotta vanhempi ja ehkä ne leikit juuri pikkulapsuudessa ei ihan niin kohtaa, kuin sitten tulevaisuudessa 3 vuotta nuoremman siskon kanssa? Toki aikuisena eri asia. Juholla taas ei ollut kokemusta kuin veljistä, joiden kanssa on leikkinyt ja jakanut lapsuutensa. Juholla on ollut myös tämä sama toive, ettei olisi välttämättä halunnut olla se esikoinen. Tiedämme siis molemmat esikoisuuden nurjat puolet! ;) Tosin siskoa Juho ei ole koskaan osannut toivoa itselleen. Mutta uskoisin, että Aatoksesta kasvaa ainakin hyvin tyttöjen (ja naisten) maailmaa ymmärtävä mies. Vaikkei samaa sukupuolta olevaa sisarusta ainakaan tällä hetkellä ole tulossa. 

Toisaalta olen tyytyväinen, että Aatos syntyi juuri kolmantena lapsena. Oikeastaan jokaisella lapsella on oma erikoisasemansa. Iisa on toki minun esikoiseni ja vanhin lapsista, Mimosa taas Juhon esikoinen, Aatos ensimmäinen poika ja tämä nelonen on taas sitten nuorimmainen ♥ Yritetään ainakin kovasti, että jokainen lapsi kokee saavansa riittävästi huomiota ja rakkautta, eikä koe jäävänsä mistään paitsi.

Kahden nuorimman nimi on muotoutunut aika nopeasti, mutta tällä hetkellä minua lähinnä mietityttää nimen suhteen se, onko tuleva tyttäremme vaaleaverikkö vai tummatukka? Ihmeelliseltä tuntuisi näin tummatukkaisena, saada vaalea tyttö, mutta kai sekin on mahdollista, kun Aatoskin on niin blondi kuten isänsä. Vaikka kai se tummaverisyys on kai dominoivampaa kuin vaaleageenisyys? :)

Raskauden puoliväli saavutettu!

Rv 20+0

Keskiviikkona poksahti puoliväli! Kaksikymmentä raskausviikkoa on siis takanapäin. Tosin, edellisiin raskauksiin peilaten, en usko tämänkään pikkuisen syntyvän päivääkään ennen laskettua aikaa... Sanotaan, että siellä 6 - 14 päivään jälkeen lasketun on paljon todennäköisempää! ;)

Kaksikymmentä ensimmäistä viikkoa on mennyt viikko kerrallaan. En sanoisi, että mitenkään nopeasti, mutta ei nyt mitenkään hitaastikaan. Ensimmäisen kolmanneksen huonoista oloista kun selvisi, vaikkei sentään oksentaa tarvinnut, mutta se ällöttävä olo ja huono maku suussa... Ja nyt viimeiset pari viikkoa tämän vatsakatarrin kanssa elellessä... Kuukauden Omeprazol 40mg kuuri menossa... ja niin toivon, että sen jälkeen vatsa on rauhoittunut sen verran että pystyy elämään vähärasvaisella ja närästystä aiheuttavien ruoka-aineiden karttamisella. Hope so! Jos jotain "hyvää", niin paino ei ole noussut neljässä viikossa lainkaan. Tosin lääke ehkäiseen jossain määrin mm. B12 vitamiinin imeytymistä ym. joten mama-vitamiinit ja kalsiumit tulee kyllä tarpeeseen, ja silti ne aina välillä unohtuu ottaa... :/ Uskon, että vauva silti saa kaiken tarvitsemansa. Jos tässä joku jostain jää vaille, niin se olen sitten minä! Seuraava neuvola on reilun kahden viikon päästä.  Silloin täytelläänkin jo raskaustodistukset sun muut!

Pikkuinen 20+1 ♥

Torstaina rv 20+1 kävimme sitten rakenneultrassa Juhon kanssa. Ultrassa vauvalla oli onneksi kaikki niin kuin pitääkin. Kokokin vastasi päivälleen. Painoa pikkuisella oli sillä hetkellä 340g. ♥ Istukka taisi olla takaseinässä ja ihan hyvällä paikalla. Vauva oli ultraushetkellä aika uninen. Aamulla herättyäni hän piti aamujumpat ja illallakin on selvästi aktiivinen liikkumaan. Varmaan päivälläkin touhuilee yksiössään, mutta niitä ei niin "kerkeä" huomaamaan, kun on nämä päivän touhut käynnissä. :)

Sukupuolikin selvisi ♥

Ehkä en vielä paljastakaan onko hän tyttö vai poika! 

Aikaisemmat lapsethan on: tyttö, tyttö ja poika. 

Arvatkaahan onko hän pikkusisko vai pikkuveli? :)

Palataan asiaan vähän myöhemmin! ;)

Pyöräilyä ja hippokisoja :)

Tänään meillä oli rakenneultra ♥ Täytynee tehdä siitä oma postaus kun tähän päivään mahtui taas melkoista säpinää... Ultran jälkeen jätin Juhon työpaikalle ja suuntasin kotiin autolla. Ystäväni oli lapsia vahtimassa, mutta heitä ei näkynyt missään ja mulla ei ollut kotiavainta eikä ystäväni vastannut puhelimeen. Lähdin siitä sitten kävelemään ystäväni luokse, jossa epäilin lapsien olevan ja sieltähän he löytyivätkin onnekseni! :) Siis noin ½ km päästä. No, lähdettiin siitä sitten kotia kohti ja ystäväni lähti vielä saatille koiransa kanssa. Kotona katseltiin takapihan kukat ja lapset hyppi trampalla ect. Mä olin vienyt jo oman laukkuni sisälle ja lopulta oltiin menossa lasten kanssa syömään ja ystäväni lähti jo jatkamaan matkaansa. Aatos päätti kuitenkin ottaa jalat alleen ja lähti kohti naapurimummon sadevesiämpäreitä... Minä lähdin ovelta nappaamaan karkulaista ja Mimosa tuli perässä kuistille, jolloin sanoin että pysyy sisällä vahtimassa etteivät kissat karkaa... No, eikös Mimmi tönäissyt ulko-oven kiinni ja siinähän sitä oltiin taas avaimettomana ja tällä kertaa myös puhelittomana... Onneksi ystäväni oli vielä huutomatkan päässä ja palasi takaisin meidän luokse. Yritettiin soittaa Juholle, muttei tämä vastannut puhelimeen ja eihän siinä auttanut sitten muu kuin rouvan hypätä vatsoineen pyörän selkään ja lähteä sitkuttamaan fillarilla 1,5 km päähän kohti isännän työpaikkaa. Josta en tietenkään häntä löytänyt, vaan jouduin jatkamaan vielä 1,5km lapsuuden kotiini... Siellä oli onneksi avain, mutta takaisin polkiessani päätin, että oli tasan viimeinen päivä, jolloin meillä ei ole riittävästi vara-avaimia tarjolla! Kuusi kilometriä sitä tuli pyöräiltyä tuosta noin vaan ja tosiaan samana päivänä lähti vielä vara-avain tilaus eteenpäin...

Mimosa ja Aatos vesileikeissään!

 Äidin pikku-Mimmi ♥

Lasten päiväunien jälkeen lapset halusivat ehdottomasti, että puhallan heille uima-altaan ja vettä sinne. Päivän urheilusuoritukset siis jatkuivat ensin puhkumalla riittävän kauan muoviseen altaaseen, joka ei ottanut täyttyäkseen... Tarkemmassa syynäyksessä löysin sieltä pari isoa reikää, joten ihmekään kun ei mitään tapahtunut. Otin sitten pakkausteippiä avukseni ja johan alkoi ilmakin pysyä sisällä. Viimein lapset pääsivät pulikoimaan. Kannoin vielä kastelukannuilla 60 litraa vettä altaaseen. Suoraan sanottuna alkoi kyllä vähän jo kropassa painamaan päivän haasteet... ;)

Aatoksen ekat hippokisat :)

Mimosa pinkaisi oman matkansa jo varmoin ottein ;)

Myöhemmin oli vielä luvassa Hippokisat, jossa pienimmät olivat mukana. Lajina juoksu, tai Aatoksen tyyliin kävely. Mimosa 2v11kk halusi juosta ihan yksin koko matkan, ja hienosti menikin. Aatos 1v9kk tosiaan käveli isin kanssa käsitysten oman eränsä maaliviivalle asti. :) Mukavat kisat olivat, vaikka Aatos säikähtikin Henri-hippoa melkoisesti radalta poistuessamme.. Mimmi kävi kättelemässä tätä samaista kaveria.. Palkinnoksi saivat pienet Hippo-pehmolelut kumpainenkin. :) 

Yhtenä keskiviikkona

Tänään kävimme pikkuisten kanssa hammaslääkärissä. Mimosa osasi hienosti vastailla kysymyksiin ja tehdä kysymyksiä myös lisää.. Hampaiden tutkiminen hoitotuolillakin onnistui tummat lasit päässä ja kariesbakteerinäytekin tuli otetuksi. 20 hienoa maitohammasta löytyi, niin kuin kuuluukin. Reipas Mimmi ♥ Kyselin samalla milloin Aatoksen ensimmäinen hammastarkastus olisi kun poika jo 1v9kk. Hoitaja tarkasti koneelta että olimme viime elokuussa käyneet kuten kuuluukin. Ahaa! No, hyvä että tuli tarkastettua!

Sain viimein soitetuksi esimiehelleni, että aion synnyttää vielä kerran, ennen kuin astun takaisin sorvin ääreen. Onneksi puhelu otettiin vastaan mukavasti ja onnitteluitakin tuli. Ei varmasti joka työnantaja olisi kiitellyt, kolmas kerta kuitenkin jo peräkkäin samaan putkeen.. Lähes samantien kun kehuin viihtyväni oikein hyvin näiden ihanien lasten kanssa kotona, jouduin jo sähisemään, kun DVD laite ei jostain syystä suostunutkaan sanomaan sanaakaan, vaikka levy pyöri ja Mimmi-lehmä näkyi normaalisti, että nyt katsotte teeveestä sitä mitä tulee (joku puutarhaohjelma jossa oli eläimiä, englanniksi) että äiti saa tehtyä ruuan valmiiksi. 

Päiväunilla minäkin nukuin noin tunnin verran. Onneksi lapsilla riitti unta vielä toiseksi tunniksikin. 

Päikkärien jälkeen kävimme hakemassa Tokmannilta muutaman pelakuun lisää. Kotona löysin Mimosan hiuksista purukumia, joka oli leikattava pois saksilla... Ehkä ne ksylitolipastillit olisivat sittenkin kätevämmät? Istutimme vielä pelakuut ja siniset pikkukukat kukkapenkkiin, ennen kuin sade alkoi piiskaamaan enemmän. Lapset hyppivät myös hetken trampalla.

Ruuaksi oli vielä lounaalta jäänyttä lasagnea lapsille. Itselleni oli kattilassa vielä kasvissosekeittoa... Tämän kertainen satsi oli liian perunainen. Täytyy jatkossa varoa. Porkkanaisempi parempi. Tai sitten kesäkurpitsaa vaihtelun vuoksi. Pyykkiäkin pestiin pari koneellista ja vaihdettiin lakanat. Pikkukakkosen jälkeen ajattelin suunnata hetkeksi iskän luokse. Juho oli mennyt kalaan kaverinsa kanssa. Joten koko päivä yksin lasten kanssa ei houkutellut. Iskän luona tein muutaman kerroksen mattoa virkkaamalla. Lapset herkuttelivat pullalla ja kekseillä, katselivat rölli-videota ja touhusivat nukkejen kanssa leikkejään. Myös jumppasivat papan kanssa. Kotona tuntui, että nyt alkaa väsyttää. Vaipat oli loppu ja pyysin Juhoa tuomaan niitä lisää. Aatos halusi housut ja vaipan pois. Ajattelin, että ilmakylpy olisi varmasti hyväksi. No, enkös kohta jo haista kuinka köntsä on väännetty keittiön pöydän alle. Siinä vaiheessa täytyy jo soittaa puolisolle astetta napakkaampi puhelu, kuinka voisi olla jo ruodussa mukana... Toki ennen sitä shaisset on siivottu jo peppu pesty.

Kun puoliso viimein kotiutuu, ilmoitan oman ajan tarpeestani ja painelen suihkuun. Onneksi sitä omaa aikaa alkoi löytymään klo 21:15 jälkeen. Johan sitä rapiat 13 tunnin työpäivä tulikin vetäistyä.

Kukkapenkkiä ja muita juttuja!

Nyt on pihalla jo sen verran hottia (+27), että oli pakko tulla sisälle (+26) vähän jäähyttelemään... Huh! Sunnuntaina sain kukkapenkin takaosan valmiiksi. Monta tuntia siihen menikin. Siirrettiin sireenin alta löytynyt kuunliljakin penkin varjoisemmalle sivulle. Sunnuntaina kylvin myös kesämalvikin siemenet kasvualustalle ja ajattelin sitä nyt roudata sisältä ulos aina kun säät ovat lämpöisät. Jospa nopeuttaisi itämistä? Siemenet olisi voinut kylvää myös suoraan kasvupaikalle, mutta jospa ne tosiaan nopeammin itäisivät kun yöt ovat vielä sisällä. Eilen sain aikaiseksi laittaa myös krassit kasvamaan. Osan ajattelin myös kasvattaa sisällä (yöt), mutta toinen laatikollinen jäi jo pihalle, kissatarhan vierelle. Viime yönä paiskoi ukkonen jonkin aikaa, ja mä näin jo sieluni silmin kuinka se runtelee meikäläisen rakkaan kukkamaan. Tänään paikalla käydessäni, ei kukkapenkki näyttänyt siitä juuri kärsineen.. :D Onneksi! 

Luumupuu on aukaissut tänään kukkansa.

Eilen söin nakkikastiketta ruuaksi, olen siis hieman höllentänyt tätä vatsakatarri-diettiäni, ja mitä siitä sain? Koko illan koski mahaan, joten laitetaanpa kielletylle listalle myös nakkikastike+perunat. Särkyä tuli myös kinkkukiusauksen jälkeen... Mitään makkaroita saati pitsoja sinne ei uskalla lähteä yrittämäänkään... Tänään siis paluu takaisin kaurapuuron ja mehukeiton sekä kasvissosekeiton maailmaan. Onneksi vatsa kestää kauraleipää juuston ja teen kera. Mutta silti on koko ajan tunne, etten tule kylläiseksi, vaan riudun tuolla dietillä...  Yhyy! Huomenna tulee 2 viikkoa, kun kävin lääkärissa ja sain Omeprazol-kuurin. Lääkäri oli laittanut kestoksi 2 viikkoa - 1 kk. Nähtävästi pakko jatkaa lääkityksellä koko kuukauden satsi... Kun lääkityksestä huolimatta vatsa reagoi ja vatsahan tässä vain kasvaa, että senkään puolelta ei liene helpotusta "muutamaan" kuukauteen luvassa.. Onneksi ei sentään tämän pahempia terveyshuolia ole. Näitten kanssa kyllä pärjää, vaikka luonto tekisikin mieli herkutella... ;) Iltapäivästä hurautimme Mikkelissä käymään ja söin mäkkärissä cesar-salaatin ja herkuteltiinpa lasten kanssa jätskeilläkin torilla. Ei onneksi minkäänlaista särkyä tullut, jippii! :))

Tämä helle on pakottanut kesävaateostoksille oikein urakalla. Lindexistä ja H&M:ltä on tilattu kevyempää vaatetta, toivottavasti ensimmäinen erä saapuu jo tällä viikolla. Jotain onneksi oli kaapeissa odottamassa, mutta kuitenkin sen verran vähän, että ihan pakko oli vielä lähteä ostamaan shortseja sun muita lisää näille helteille! Ja kesäkenkiä kaikille lapsille. Ostin mä itsellenikin hellemekon. :)