Eilen mua ei haitannut yhtään että satoi lunta. Pääsinpähän edes päiväksi (tai jopa kahdeksi!) siitä vaunujen mukanaan tuomasta kurasta eroon! Muistan joskus ajatelleeni vaunujen renkaiden päälle laitettavien "kurasuojien" olevan pakosti jonkun vuoden turhake, mutta nyt ottaisin kyseiset pussukat mieluusti käyttöön. Kaikki muutkin, jotka joutuvat säilyttämään vaunuja omassa makuuhuoneessaan, takuuvarmasti taistelisivat niistä tähän aikaan vuodesta.
Se nalletaulu, joka on ollut vuodesta 2004 (ehkä?) kesken, alkaa olla loppusuoralla. Viimeistä väriä (valkoista) pistellään ja sen jälkeen tehoste-ompeleet vielä paikoilleen, prässäys ja siinä se sitten on kehyksiä vailla! Näin ne vaan toiset (ikuisuus-)operaatiot valmistuvat! :) Sen jälkeenhän voi vaikka aloittaa sen virkkaamisen opettelun?!?
Tämän kaiken keskellä meillä valmistaudutaan nyt synnytykseen. Viimeiset päivät menossa Bestiksen tiineydessä. Vähän jännittää, kuinka synnytys tulee sujumaan, vaikkei edes eka kerta menossa vaan neljäs! Tosin emo on ensimmäistä kertaa asialla. Meillä on laitettu pesä valmiiksi, on kissanhiekka-astia emolle, on kalliita ruokia hamstrattu synnyttävälle ym. Kissajutuista aloitin kirjoittamaan omaa blogiakin, niitä juttuja voi seurata halutessaan tästä osoitteesta: http://sibsukansiperiankissat.blogspot.com/ linkki löytyy myös tuosta sivupalkista oikealta.
Vieläköhän jotain olennaista? Just nyt syön tuplaa ja nautin päiväkahvista. Elämä tuntuu hyvälle!
tiistai 3. huhtikuuta 2012
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Draamaa ja kiristelyä...
Perjantaina vielä ajattelin että pääsen luvattoman helpolla. Mummo oli organisoinut Iisalle virpomisvitsojen teon, mun ei siis tarvinnut laittaa minkäänlaista tikkua ristiin virpomisvitsaoperaation kanssa. Lisäksi Iisan kaverisynttärit vietetään nyt ensimmäistä kertaa isän luona. Siinä vaiheessa kun Iisa kertoi että kutsuu koko luokan tytöt juhliin (9 kpl + Iisa) ehdotin varovaisesti voisiko kutsuja järjestää tällä kertaa iskän luona, kun siellä on vähän enemmän tilaa käytössä? Vieläkin muistelen hikipäässä viimevuotisia 7v kaverisynttäreitä jossa oli 7 lasta mukana. Juhla-aika oli max 2h ja siinä joutui minun lisäkseni myös Hanna-kummi pistämään itsensä likoon että saatiin tytöt jotenkin pidettyä "aisoissa". Askartelemaan korut, syömään kakut ja maalaamaan taideteokset! Huh! :) Kaverisynttärit siis vietetään nyt ensimmäistä kertaa isän luona. Tosi hyvä juttu sillä nyt täällä olisi lisäksi Mimosa 10kk ja vastasyntyneet kissanpennut lisänä sekä tietysti nämä rajalliset neliöt! Ensi vuonna lupaan järjestään kaverisynttärit, kun on enemmän tilaakin! Toki meillä vietetään Iisan 8v synttäreitä mummojen, kummien, serkkujen, ystävien ym. kanssa. Ja tuleehan niistäkin porukkaa yli parikymmentä jos vaan kaikki kutsutut pääsevät tulemaan! :)
Niiin mutta mielipide tuosta "pääsystä luvattoman helpolla" muuttui kyllä eilen. Ai että oli pinna kireellä. Oli niin järkyttävän kamalan ahdistava olo etten edes muista milloin viimeeksi on ollut suoraan sanottuna niin vittumainen olo. Aamu alkoi kun kissa oli käynyt pissimässä vieraspatjalle... Ja sen jälkeen ei ollut enää oikeastaan koko aamussa mitään hyvää sanottavaa. Onneksi sentään nuo virpomiset saatiin suoritettua hyvillä mielin. Iisa kävi taloyhtiömme läpi itsekseen ja sitten tehtiin autolla mummojen ja iskän virpomiset. Mutta sitten huomattiin että lehdessä oli väärä aika asuntomme näytölle ja olin varma etukäteen ettei kukaan saavu paikalle virheen vuoksi ja että tulee siivottua - pinna tiukalla - ihan turhaan!!! Sitten piti viedä kissat mummolaan, tehdä ruokaa, viedä Iisaa tallille, nukuttaa Mimosaa, siivota, hakea Iisa tallilta ja poistua kotoa näytön vuoksi. Sitten ahdisti kevät - kenen lempivuodenaika se voi olla - joka paikka täynnä hiekkaa ja kuraa??? Kissanruoat kaatuivat kahteen kertaan matolle! Aamu ja päivä kuluivat allekirjoittaneelta niin pinna tiukalla ettei tosikaan, milloin huusin naama punaisena, milloin itkin taas vedet silmissä. Musta tuntui ettei me Juhon kanssa enää puhuttu edes samasta kämpästä. Minä näin hiekkaa ja saastaa joka puolella ja Juhon mielestä edessä oli pikku homma, vähän imurointia ja lattioiden pyyhkiminen! Ei ollut helppo päivä. Onneksi Juho piti mua kaiken mesoamiseni keskellä vain reppanana - ja ei se ollut mulle yhtään suuttunut. Ts. emme riidelleet! :) Onneksi kaikki päivät ei ole tuollaisia, siis oikeasti yhtä henkisesti rankkaa päivää en muista olleen, ties milloin - koskaan? Että joo, ihanaa nyt kun arki alkoi. Rauha maassa ja järjestys paikoillaan. En tiedä vaikuttiko sunnuntain surkeuteen se että olin pari päivää ollut tyttöjen kanssa kahdestaan (Juho hautajaisissa Merikarvialla), vaikkeivat ne päivät nyt mitenkään edes rankoilta tuntuneet. Lauantai-iltana mietin vielä sängyssä miten ihanaa onkaan olla tässä, kun molemmilta puoliltani kuuluu oman tytön tuhinaa! Niin ja tietty olenhan mä raskaanakin, mut ei sitä nyt voi syyttää kuin ehkä lievänä lisätekijänä...
Sunnuntai-ilta sujui kuitenkin jo ihan mukavasti. Näimme Mimosan kummien pienen pojan ensimmäistä kertaa! Voi kun oli pieni ja suloinen. Ihana kertakaikkiaan! Ei sitä muista miten pieniä ne vauvat oikeasti ovat pikkuisina! Ensimmäistä kertaa tuli kyllä mieleen että miten me kesällä oikein kahden pienen kanssa selvitään??? Etenkin kun Mimosasta tuli pieni draamaqueen vauvan luona ja heittäytyi muutaman kerran martyyrimäisesti lattialle, äidin syli vain kelpasi jne. Parasta olla miettimättä sitä sen enempää! :D Niin ja asuntoakin oli käynyt katsomassa pari pariskuntaa. Että ei ne siivouksetkaan sitten onneksi menneet hukkaan. Tässä asunnossa on ollut nyt neljä näyttöä ja 6 tyyppiä/pariskuntaa käynyt katsomassa. Tarjouksia odotellessa!
Iisa noitana 2012 :)
Niiin mutta mielipide tuosta "pääsystä luvattoman helpolla" muuttui kyllä eilen. Ai että oli pinna kireellä. Oli niin järkyttävän kamalan ahdistava olo etten edes muista milloin viimeeksi on ollut suoraan sanottuna niin vittumainen olo. Aamu alkoi kun kissa oli käynyt pissimässä vieraspatjalle... Ja sen jälkeen ei ollut enää oikeastaan koko aamussa mitään hyvää sanottavaa. Onneksi sentään nuo virpomiset saatiin suoritettua hyvillä mielin. Iisa kävi taloyhtiömme läpi itsekseen ja sitten tehtiin autolla mummojen ja iskän virpomiset. Mutta sitten huomattiin että lehdessä oli väärä aika asuntomme näytölle ja olin varma etukäteen ettei kukaan saavu paikalle virheen vuoksi ja että tulee siivottua - pinna tiukalla - ihan turhaan!!! Sitten piti viedä kissat mummolaan, tehdä ruokaa, viedä Iisaa tallille, nukuttaa Mimosaa, siivota, hakea Iisa tallilta ja poistua kotoa näytön vuoksi. Sitten ahdisti kevät - kenen lempivuodenaika se voi olla - joka paikka täynnä hiekkaa ja kuraa??? Kissanruoat kaatuivat kahteen kertaan matolle! Aamu ja päivä kuluivat allekirjoittaneelta niin pinna tiukalla ettei tosikaan, milloin huusin naama punaisena, milloin itkin taas vedet silmissä. Musta tuntui ettei me Juhon kanssa enää puhuttu edes samasta kämpästä. Minä näin hiekkaa ja saastaa joka puolella ja Juhon mielestä edessä oli pikku homma, vähän imurointia ja lattioiden pyyhkiminen! Ei ollut helppo päivä. Onneksi Juho piti mua kaiken mesoamiseni keskellä vain reppanana - ja ei se ollut mulle yhtään suuttunut. Ts. emme riidelleet! :) Onneksi kaikki päivät ei ole tuollaisia, siis oikeasti yhtä henkisesti rankkaa päivää en muista olleen, ties milloin - koskaan? Että joo, ihanaa nyt kun arki alkoi. Rauha maassa ja järjestys paikoillaan. En tiedä vaikuttiko sunnuntain surkeuteen se että olin pari päivää ollut tyttöjen kanssa kahdestaan (Juho hautajaisissa Merikarvialla), vaikkeivat ne päivät nyt mitenkään edes rankoilta tuntuneet. Lauantai-iltana mietin vielä sängyssä miten ihanaa onkaan olla tässä, kun molemmilta puoliltani kuuluu oman tytön tuhinaa! Niin ja tietty olenhan mä raskaanakin, mut ei sitä nyt voi syyttää kuin ehkä lievänä lisätekijänä...
Sunnuntai-ilta sujui kuitenkin jo ihan mukavasti. Näimme Mimosan kummien pienen pojan ensimmäistä kertaa! Voi kun oli pieni ja suloinen. Ihana kertakaikkiaan! Ei sitä muista miten pieniä ne vauvat oikeasti ovat pikkuisina! Ensimmäistä kertaa tuli kyllä mieleen että miten me kesällä oikein kahden pienen kanssa selvitään??? Etenkin kun Mimosasta tuli pieni draamaqueen vauvan luona ja heittäytyi muutaman kerran martyyrimäisesti lattialle, äidin syli vain kelpasi jne. Parasta olla miettimättä sitä sen enempää! :D Niin ja asuntoakin oli käynyt katsomassa pari pariskuntaa. Että ei ne siivouksetkaan sitten onneksi menneet hukkaan. Tässä asunnossa on ollut nyt neljä näyttöä ja 6 tyyppiä/pariskuntaa käynyt katsomassa. Tarjouksia odotellessa!
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Voihan tapetti!
Kuva: verkkokauppa.seinaruusu.fi (tapetti Eijffinger Pip 313015)
Löysin eilen illalla uusinta Avotakkaa selatessani ihanan tapetin! Tämä on kuin karamelli! Jos nyt vaan olisi paikka mitä tapetoida niin tilaisin oitis! ;) Voi olla että uutta kotia joutuu vähän sisustelemaan ajastaan omanlaisekseen! Löydettyäni tapettien ihanan maailman, en voisi kuvitellakaan ostavani tapettia jostain rautakaupan valikoimista. En, en todellakaan! Ja vain siitä syystä että kaikkea niin spesiaalia ja kivaa on tarjolla, sellaista jota ei ihan joka kodista tule vastaan! Tämän hetkisessä kodissani olohuoneessa lentelevät perhoset ja koppakuoriaiset kukkasten seassa. Kuulostaa varmasti kauhealle, mutta :) hyvä että kuvioita edes huomaa. Kuva puhukoon puolestaan. (Borås tapetti Linné - mallisto)
Makuuhuoneen seinällä on kukkia. Olen nämä tapettivalinnat tehnyt itsenäisenä sinkkunaisena. Joten siitä, saako tapeteissa olla kukkaisia, ei tarvinnut keskustella. (Photowall valokuvatapetti)
Ja koska olohuoneesta tuli niin "pliisu" väreiltään (vaaleaa ja harmaata seinissä) niin samaan tilaan aukeavaan ruokailutilaan piti laittaa tehostetta! (Borås tapetti Glamour mallisto)
Pidän siis kodinsisustuksessa tiettyyn rajaan asti vaaleudesta, lisättynä väriläiskillä! :) Ja toisaalta rakastan vanhoja kalusteita, ja toisaalta taas haluan ettei meillä ole liikaa tavaraa, mutta kotoista täytyy olla! Varsinainen sillisalaatti siis! ;)
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Arjen juttuja! :)
Ekaluokkalaiseni kysyi tänään kouluun lähtiessään että pitäiskö mun ottaa pulkka mukaan? ( :D Ihanan lapsi vielä!) Johon totesin vain että no et tietenkään nyt ota kun on jo muutenkin kiire kävellä kouluun! Voi toista, pikkuista! <3 Tosi reippaasti on Iisa nyt kävellyt kouluun ja takaisin.
Eilinen blogeilu sai pikaisen lopun. Asunnon välittäjämme soitti mulle 13:20 että onnistuisiko asuntonäyttö klo 14? Kyllähän se oli pistettävä onnistumaan! Onneksi sunnuntaina oli myös ollut näyttö ja asunto ei ollut päässyt siivottomaan kuntoon. Mitä nyt tietysti "elämän jäljet" oli korjattava pikaisesti eli kuivat pyykit viikattava narulta kaappiin, lakaistava Iisan huoneen lattia jossa oli hiekkaa vaunuista, saunalla laitettava talous-ja wc paperit piiloon lauteiden alle, kissat saalistettava kylppäriin ja ruoat sinne, tiskikone täytettävä, matolta lelut koriin ja maton pikainen putsaaminen karvoista jne.. :) Onneksi Mimosa oli jo valmiiksi vaunuissa nukkumassa pihalla joten sain hommat hyvin tehtyä. Mukava juttu että tuli näyttö, nyt on hyvä fiilis asunnon myynnin suhteen. Edelleen rauha mielessäni. (Luojalle kiitos!)
Mimosa heräsi vähän ennen yhdeksää. Nukkui siis aika pitkään vaikka äiti ei enää vieressä tuntiin ole ollutkaan! :) Neljänviljanpuuro hedelmäsoseella höystettynä maistui hyvin aamiaiseksi ja nyt on leikkimisen vuoro. Aamupäivisin Mimosa jaksaa tosi hyvin istuksia matolla, tyhjentää lelukoria ja leikkiä leluilla! :) (Ja just nyt kerkeän kirjoittamaan blogia kun toinen on niin tyytyväisenä tuossa vieressä omine touhuineen!)
Eilen soitti lehtimyyjä ja sorruin tilaamaan Vauva lehden vuodeksi. Laskun sai laitettua kolmeen osaan.. Ja jotenkin eilen lipsahti muutenkin käsistä nämä tilailut sillä seuraavaksi suuntasin H&M:n nettikauppaan ja laitoin tilausta tulemaan. Itselleni parit varvassandaalit ja ballerinat sekä Iisalle kesävaatteita. Muille kesävaatteita taitaa ollakin. Ehkä itselleni käyn ostamassa jostain lyhythihaisia mammapaitoja mutta muuten mennään entisillä (nyt kun niitä oikeasti on!). Luulisin että Mimosallekin on kesäksi vaatteita ihan riittävästi. Täytynee vielä tsekata, etten ole väärissä luuloissa.
Ja sitten pitäis keksiä mitä tehdä tälle pitkäksi kasvaneelle tukalle joka näyttää joka päivä olevan samalla ponnarilla? Toisaalta tosi helppo mutta ah niin tylsä.. Häihin halusin pitkän tukan (ehdottomasti) mutta nyt kun ne on vietetty niin mietin pitäisikö leikata. Jos leikkaa niin jaksanko sitten alkaa laittamaan tätä, tupeeraamaan ja laittamaan muotovaahtoa sekä lakkaa? Mitenhän ne imeytyvät päänahasta vauvaankin? Tukassahan on nyt sellainen reilun 3kk tyvikasvu. Pitäiskö se nyt edes käydä värjäämässä vai antaa olla nyt vaan mahdollisimman luonnollisesti tämä loppuraskaus? Taidan antaa nyt olla vaan.. Ainakin hetken!
Nyt on lähdettävä kakkapyllyn pesuun!
Eilinen blogeilu sai pikaisen lopun. Asunnon välittäjämme soitti mulle 13:20 että onnistuisiko asuntonäyttö klo 14? Kyllähän se oli pistettävä onnistumaan! Onneksi sunnuntaina oli myös ollut näyttö ja asunto ei ollut päässyt siivottomaan kuntoon. Mitä nyt tietysti "elämän jäljet" oli korjattava pikaisesti eli kuivat pyykit viikattava narulta kaappiin, lakaistava Iisan huoneen lattia jossa oli hiekkaa vaunuista, saunalla laitettava talous-ja wc paperit piiloon lauteiden alle, kissat saalistettava kylppäriin ja ruoat sinne, tiskikone täytettävä, matolta lelut koriin ja maton pikainen putsaaminen karvoista jne.. :) Onneksi Mimosa oli jo valmiiksi vaunuissa nukkumassa pihalla joten sain hommat hyvin tehtyä. Mukava juttu että tuli näyttö, nyt on hyvä fiilis asunnon myynnin suhteen. Edelleen rauha mielessäni. (Luojalle kiitos!)
Mimosa heräsi vähän ennen yhdeksää. Nukkui siis aika pitkään vaikka äiti ei enää vieressä tuntiin ole ollutkaan! :) Neljänviljanpuuro hedelmäsoseella höystettynä maistui hyvin aamiaiseksi ja nyt on leikkimisen vuoro. Aamupäivisin Mimosa jaksaa tosi hyvin istuksia matolla, tyhjentää lelukoria ja leikkiä leluilla! :) (Ja just nyt kerkeän kirjoittamaan blogia kun toinen on niin tyytyväisenä tuossa vieressä omine touhuineen!)
Eilen soitti lehtimyyjä ja sorruin tilaamaan Vauva lehden vuodeksi. Laskun sai laitettua kolmeen osaan.. Ja jotenkin eilen lipsahti muutenkin käsistä nämä tilailut sillä seuraavaksi suuntasin H&M:n nettikauppaan ja laitoin tilausta tulemaan. Itselleni parit varvassandaalit ja ballerinat sekä Iisalle kesävaatteita. Muille kesävaatteita taitaa ollakin. Ehkä itselleni käyn ostamassa jostain lyhythihaisia mammapaitoja mutta muuten mennään entisillä (nyt kun niitä oikeasti on!). Luulisin että Mimosallekin on kesäksi vaatteita ihan riittävästi. Täytynee vielä tsekata, etten ole väärissä luuloissa.
Ja sitten pitäis keksiä mitä tehdä tälle pitkäksi kasvaneelle tukalle joka näyttää joka päivä olevan samalla ponnarilla? Toisaalta tosi helppo mutta ah niin tylsä.. Häihin halusin pitkän tukan (ehdottomasti) mutta nyt kun ne on vietetty niin mietin pitäisikö leikata. Jos leikkaa niin jaksanko sitten alkaa laittamaan tätä, tupeeraamaan ja laittamaan muotovaahtoa sekä lakkaa? Mitenhän ne imeytyvät päänahasta vauvaankin? Tukassahan on nyt sellainen reilun 3kk tyvikasvu. Pitäiskö se nyt edes käydä värjäämässä vai antaa olla nyt vaan mahdollisimman luonnollisesti tämä loppuraskaus? Taidan antaa nyt olla vaan.. Ainakin hetken!
Nyt on lähdettävä kakkapyllyn pesuun!
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Remppahommat valmiina, asunnonostajaa odotellessa!
Täytyy heti kirjoittaa mitä opin eilen. Sen, ettei missään nimessä kannata laittaa maalarinteippiä ikkunoihin jollei meinaa ryhtyä hommiin muutaman päivän sisään... Sain siis Iisan huoneen ikkunan pokat maalattua kahteen kertaan ja eilen illalla irroittelin sitten teippejä ikkunasta. Nämä kaksi viimeistä ikkunaa ei tuottaneet ongelmia mutta se, jonka olin teippaillut jo joskus pari viikkoa sitten tuotti suunnatonta tuskaa. Teippi oli päättänyt jumettua ikkunaan ihan lopullisesti. Kynnet repaleina raaputtelin sitä alkuun, sitten tärpätin kanssa ja lopulta tärpätin ja teräaseen. Kyllä suhraantui aikaa. Onneksi ne lopulta irtosivat mutta tein sen mokoman kanssa varmasti tunnin töitä. Sillä aikaa Juho yritti saada Mimosaa viihtymään joka päätti olla juuri sillä hetkellä äidin tyttö eikä kenenkään muun! Itkua siis piisasi.
No mutta joka tapauksessa nyt on mun osalta tämän asunnon remontit tehty! Eteinen laitettu mieleisekseni ja tuo viimeinen ikkuna viimein maalattu valkoiseksi. Tänään sitten pesin Iisan huoneen ikkunan ja laittelin huonekalut ja verhot paikoilleen. Siivottiinkin taas urakalla kun meillä oli iltapäivällä asuntoesittely. Rakas puolisoni totesi että olisi hyvä että asunto olisi aina myynnissä niin olisi aina niin siistiä!! :D No, ehkä siihen ajan kanssa kyllästyisi, mutta nyt on kyllä järjestys säilynyt varsin hyvin näiden asuntoesittelyiden välillä. Ennen puunaustuokion alkamista meinasi olla pinnakin kireänä kun miestä ei kuulunut kotiin kissanvientireissulta ja Mimosa oli valmista kauraa päiväunille ja olin ajatellut että lykkään vauvan vaunuihin ja Juho pääsee nukutusreissulle ja minä alan Iisan huoneen kimppuun. No, kun miestä ei kuulunut jouduin martyyrimäisesti pukemaan ulkovaatteet päälle ja lähteä lykkimään vaunuja. Kotiin tullessani Juhokin oli tullut takaisin (oli käynyt kaupasta hakemassa meille ruokaa) ja onnistuin kyllä osoittamaan että miestä on odotettu ja kovasti. Vauvakin heräsi. No, mies lähti toiselle vaunukierrokselle ja minä jäin sohvalle makaamaan miettien että aloitetaan tämä siivousoperaatio sitten riitelemällä mutta toisin kävi. Mies tuli vierelleni ja hymyili ja itkuksihan se sitten meni allekirjoittaneen osalta. Ihana mies! Ihan maailman paras, yhdessä me ollaan hyviä. Siinä sitten vähän aikaa lepäiltyämme aloimme touhuamaan ja saatiin koti kuntoon hyvissä ajoin. Pullakahvitkin juotiin vielä ennen asunnosta poistumistamme. Muutama katsoja oli käynyt asuntoamme katsomassa. Olin jo jotenkin varautunut ettei varmaan yhtään tule. Vielä on ihan levollinen fiilis asunnonmyynnin suhteen. Toivotaan parasta että menisi mahdollisimman pian kaupaksi.
Viikonlopun aloitimme siis käymällä pitkästä aikaa mammalassa. Juhon äidin luona siis. Oli tarkoitus käydä ihmettelemässä pientä vauvaakin matkalla, mutta jäi nyt toiseen kertaan. Mimosa oli sen verran räkäinen ja Juholla koski kurkkuun ja oli kipeä olo. Mennään sitten hyvillä mielin terveinä ettei tarvitse pelätä tartuttavansa vanhempia vastasyntyneestä puhumattakaan. Menomatkalla pysähdyttiin Mäkkäriin syömään ja se oli taas virhe. Mimosa nukkui tyytyväisesti sinne asti, mutta loppumatkan Mikkelistä Rantasalmelle neiti huusi, jollei nyt kurkku suorana niin ei kyllä paljon muutakaan. Noin viisi kilometriä ennen päätepysäkkiä uni sitten lopulta maistui. Kotiin palatessamme ajelimme yhtä kyytiä, jonka Mimmi nukkui. Jatkossa pysähdykset sitten ihan minimiin, muuten matkanteko on täyttä tuskaa niin lapselle kuin vanhemmille! Mammalassa onneksi oli kivaa olla, herkuteltiin vohveleilla ja karjalanpaistilla ja vähän ulkoiltiinkin.
Masumies potkiskelee just nyt kivasti! (Söin äsken jogurtin niin taisipa toinen siitä innostua!) :) Nyt mennään 22+2 raskausviikolla. Tosi nopeasti nämä viikot vierivät! Sain perhekerhosta mammakaverilta mukaani viime kerralla pussillisen mammavaatteita ja kerkesin niitä nyt sovittelemaankin. Tosi kivoja vaatteita tarttui kassista itselleni, sellaisia jotka menee sitten keväämmällä ja kesällä! :) Ihanaa! Viime raskaudessa mä olin niin tuskissani noiden mammavetimien kanssa kun en halunnut niitä juurikaan shoppailla ja yritin sitkutella muutamalla vaatteella, mutta täytyy sanoa että jotenkin nyt kyllä nauttii niin paljon enemmän tästä raskaudestakin kun on vaatteita mitkä sopii päälle! Uskomatonta nuukailua siis viime kerralla. :D Jännää olla kesäaikana raskaana. Edelliset raskaudet kun on jo synnytetty ennen kesää! :) Toivottavasti en ole ihan niin jättikokoinen kuin viime kerralla. Tosin jo nyt on 10 kg tullut painoa lisää ja vielähän tässä olisi viikkoja jäljellä. Huoooh!
No mutta joka tapauksessa nyt on mun osalta tämän asunnon remontit tehty! Eteinen laitettu mieleisekseni ja tuo viimeinen ikkuna viimein maalattu valkoiseksi. Tänään sitten pesin Iisan huoneen ikkunan ja laittelin huonekalut ja verhot paikoilleen. Siivottiinkin taas urakalla kun meillä oli iltapäivällä asuntoesittely. Rakas puolisoni totesi että olisi hyvä että asunto olisi aina myynnissä niin olisi aina niin siistiä!! :D No, ehkä siihen ajan kanssa kyllästyisi, mutta nyt on kyllä järjestys säilynyt varsin hyvin näiden asuntoesittelyiden välillä. Ennen puunaustuokion alkamista meinasi olla pinnakin kireänä kun miestä ei kuulunut kotiin kissanvientireissulta ja Mimosa oli valmista kauraa päiväunille ja olin ajatellut että lykkään vauvan vaunuihin ja Juho pääsee nukutusreissulle ja minä alan Iisan huoneen kimppuun. No, kun miestä ei kuulunut jouduin martyyrimäisesti pukemaan ulkovaatteet päälle ja lähteä lykkimään vaunuja. Kotiin tullessani Juhokin oli tullut takaisin (oli käynyt kaupasta hakemassa meille ruokaa) ja onnistuin kyllä osoittamaan että miestä on odotettu ja kovasti. Vauvakin heräsi. No, mies lähti toiselle vaunukierrokselle ja minä jäin sohvalle makaamaan miettien että aloitetaan tämä siivousoperaatio sitten riitelemällä mutta toisin kävi. Mies tuli vierelleni ja hymyili ja itkuksihan se sitten meni allekirjoittaneen osalta. Ihana mies! Ihan maailman paras, yhdessä me ollaan hyviä. Siinä sitten vähän aikaa lepäiltyämme aloimme touhuamaan ja saatiin koti kuntoon hyvissä ajoin. Pullakahvitkin juotiin vielä ennen asunnosta poistumistamme. Muutama katsoja oli käynyt asuntoamme katsomassa. Olin jo jotenkin varautunut ettei varmaan yhtään tule. Vielä on ihan levollinen fiilis asunnonmyynnin suhteen. Toivotaan parasta että menisi mahdollisimman pian kaupaksi.
Viikonlopun aloitimme siis käymällä pitkästä aikaa mammalassa. Juhon äidin luona siis. Oli tarkoitus käydä ihmettelemässä pientä vauvaakin matkalla, mutta jäi nyt toiseen kertaan. Mimosa oli sen verran räkäinen ja Juholla koski kurkkuun ja oli kipeä olo. Mennään sitten hyvillä mielin terveinä ettei tarvitse pelätä tartuttavansa vanhempia vastasyntyneestä puhumattakaan. Menomatkalla pysähdyttiin Mäkkäriin syömään ja se oli taas virhe. Mimosa nukkui tyytyväisesti sinne asti, mutta loppumatkan Mikkelistä Rantasalmelle neiti huusi, jollei nyt kurkku suorana niin ei kyllä paljon muutakaan. Noin viisi kilometriä ennen päätepysäkkiä uni sitten lopulta maistui. Kotiin palatessamme ajelimme yhtä kyytiä, jonka Mimmi nukkui. Jatkossa pysähdykset sitten ihan minimiin, muuten matkanteko on täyttä tuskaa niin lapselle kuin vanhemmille! Mammalassa onneksi oli kivaa olla, herkuteltiin vohveleilla ja karjalanpaistilla ja vähän ulkoiltiinkin.
* * *
Masumies potkiskelee just nyt kivasti! (Söin äsken jogurtin niin taisipa toinen siitä innostua!) :) Nyt mennään 22+2 raskausviikolla. Tosi nopeasti nämä viikot vierivät! Sain perhekerhosta mammakaverilta mukaani viime kerralla pussillisen mammavaatteita ja kerkesin niitä nyt sovittelemaankin. Tosi kivoja vaatteita tarttui kassista itselleni, sellaisia jotka menee sitten keväämmällä ja kesällä! :) Ihanaa! Viime raskaudessa mä olin niin tuskissani noiden mammavetimien kanssa kun en halunnut niitä juurikaan shoppailla ja yritin sitkutella muutamalla vaatteella, mutta täytyy sanoa että jotenkin nyt kyllä nauttii niin paljon enemmän tästä raskaudestakin kun on vaatteita mitkä sopii päälle! Uskomatonta nuukailua siis viime kerralla. :D Jännää olla kesäaikana raskaana. Edelliset raskaudet kun on jo synnytetty ennen kesää! :) Toivottavasti en ole ihan niin jättikokoinen kuin viime kerralla. Tosin jo nyt on 10 kg tullut painoa lisää ja vielähän tässä olisi viikkoja jäljellä. Huoooh!
torstai 22. maaliskuuta 2012
Sisäinen hamstraaja ilmoittautuu!
Tänään, ja jos nyt ihan suoraan sanon niin ihan just nyt, pitäis alkaa hiomaan ikkunanpokia. Homma on "vähän" jäänyt jalkoihin. Ei ole inspistä lennellyt vastaan... Kyse siis Iisan huoneen ikkunasta, jossa jo sisemmässä ikkunassa jo teippauksetkin olleet jo pari viikkoa paikallaan! Lisäksi maali on ostettu, samoin sudit ja kai sitä tärpättiäkin oli vähän vielä pullon pohjalla. Niin ja tietysti hiontapaperi vohkittuna isältäni. Että paas marssien vaan työtäs tekemään, nainen! Ihan kohta, siis oikeasti tänään mä sen aloitan. Ihan varmasti.
Tärpätistä tuli mieleen että sitä saisi to-su Tokmannin nettopäiviltä ( :D ) kaksi pulloa neljällä eurolla! Täytynee hakea. Siinä pisteessä sitä nyt sitten ollaan että huomaan kaluavani alelehtiset viimeistä sivua myöden. Eilen haettiin hammasharjat, käsienpesuaineet, pari purkkia lastenruokaa, miehelle bokserit (Levi's) ja pari lelua kun halvalla sai. Tuleeko lie pidemmän päälle halvemmaksi tuollainen hamstraus, mutta käyttötavaraahan toisaalta ovat joten toivotaan että kannatti. :) Tänään lähtisi tosiaan lisäksi nettopäiviltä Muumiastioita alennuksesta, sellaiset lasit siis jotka Iisa sai kummiltaan lahjaksi ja minä menin niistä toisen hajoittamaan... Haen ne kyllä, jotenkin ne soimaan omassatunnossa. Ja lisäksi muumilautanen - jonka Iisa sai kummiltaan ristiäispäivänä - on hajalla myös. Sen tiputti joko minä, Mimosa tai Nasu, en nyt muista kuka meistä. Mut täytyy hommata se kanssa aikanaan, kunhan tulee asiakasomistajapäivät S-Markettiin.
Mä en ole juurikaan aikaisemmin ostanut lahjoja ennenaikaisesti vaan juuri sitten tarpeeseen, pienessä paineessa, juuri juhlia ennen. Nyt on peräti 5 synttärilahjaa ostettuna! :) Iisalle heppakello, Mimosalle nukke, kummitytölle kesävaatteita, ystäväni lapselle palapeli ja sitten on vielä yksi zhuzhupets joka todennäköisesti menee tyttöjen pikkuserkulle jos synttärikutsu saapuu! Noissa viimeisimmissä lahjoissa on kyllä tullut säästettyä monia euroja kun olivat puolella hinnalla myynnissä. Ja nämä lahjat menevät seuraavan kahden kuukauden sisään! :D Tosi kiva juttu ettei tarvi stressata nyt noista ainakaan. :) Toukokuussa on kyllä myös toisen kummilapseni syntymäpäivät joten hänen lahjansa on vielä hankkimatta. Niin ja seuraavaksi pitää käydä ostamassa vauvalahja pikkupojalle <3 jos pääsisi pian vauvantuoksua nuuhkimaan!
Tärpätistä tuli mieleen että sitä saisi to-su Tokmannin nettopäiviltä ( :D ) kaksi pulloa neljällä eurolla! Täytynee hakea. Siinä pisteessä sitä nyt sitten ollaan että huomaan kaluavani alelehtiset viimeistä sivua myöden. Eilen haettiin hammasharjat, käsienpesuaineet, pari purkkia lastenruokaa, miehelle bokserit (Levi's) ja pari lelua kun halvalla sai. Tuleeko lie pidemmän päälle halvemmaksi tuollainen hamstraus, mutta käyttötavaraahan toisaalta ovat joten toivotaan että kannatti. :) Tänään lähtisi tosiaan lisäksi nettopäiviltä Muumiastioita alennuksesta, sellaiset lasit siis jotka Iisa sai kummiltaan lahjaksi ja minä menin niistä toisen hajoittamaan... Haen ne kyllä, jotenkin ne soimaan omassatunnossa. Ja lisäksi muumilautanen - jonka Iisa sai kummiltaan ristiäispäivänä - on hajalla myös. Sen tiputti joko minä, Mimosa tai Nasu, en nyt muista kuka meistä. Mut täytyy hommata se kanssa aikanaan, kunhan tulee asiakasomistajapäivät S-Markettiin.
Mä en ole juurikaan aikaisemmin ostanut lahjoja ennenaikaisesti vaan juuri sitten tarpeeseen, pienessä paineessa, juuri juhlia ennen. Nyt on peräti 5 synttärilahjaa ostettuna! :) Iisalle heppakello, Mimosalle nukke, kummitytölle kesävaatteita, ystäväni lapselle palapeli ja sitten on vielä yksi zhuzhupets joka todennäköisesti menee tyttöjen pikkuserkulle jos synttärikutsu saapuu! Noissa viimeisimmissä lahjoissa on kyllä tullut säästettyä monia euroja kun olivat puolella hinnalla myynnissä. Ja nämä lahjat menevät seuraavan kahden kuukauden sisään! :D Tosi kiva juttu ettei tarvi stressata nyt noista ainakaan. :) Toukokuussa on kyllä myös toisen kummilapseni syntymäpäivät joten hänen lahjansa on vielä hankkimatta. Niin ja seuraavaksi pitää käydä ostamassa vauvalahja pikkupojalle <3 jos pääsisi pian vauvantuoksua nuuhkimaan!
* * *
Eilen meillä kävi ystäväni Hanna! Mietin jonkun aikaa, mitä tarjoaisin. En aikanaan niin jo moneen kertaan väännettyä mustikkapiirakkaa, enkä kuivakakkua. Lopulta huomasin kolme jo hieman nuhjaantuneen näköistä omenaa ja päätin tehdä niistä piirakan ohjeella jonka joskus olin vihkooni tallentanut, mutta en ollut koskaan sitä aikaisemmin tehnyt. Siitä tulikin todella hyvä! Ja vältyin ruokkimasta myös hukkaakin samalla ;)
Helppo omenakuperkeikkakakku
Vuokaan:
500 g omenoita
½ dl juoksevaa margariinia
3/4 dl fariinisokeria
1 dl manterirouhetta
Taikina:
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
1 tl kanelia
2 kananmunaa
1 ½ dl juoksevaa margariinia
Kuori ja kuutio omenat. Levitä margariini, fariinisokeri, mantelirouhe ja omenakuutiot kakkuvuoan (halk. 24 cm) pohjalle. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munat ja margariini sekoittaen. Levitä taikina omenapalojen päälle vuokaan. Paista 175 asteisessa uunin alimmalla tasolla 40 minuuttia. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.
Ohjeesta poiketen itse käytin mantelirouheen sijaan pussinpohjalle jääneet mantelilastut pois joita oli n. ½ dl. Lisäksi paistoin uunin keskimmäisellä tasolla ja hieman reilun 150 astetta. Meillä on niin ärhäkkä uuni että polttaa muuten mun leivokset. :) Me pistelimme omenakuperkeikkakakun Valion Vanilla - täyteläisen pehmeän vanilliinikastikkeen kera! Namskis! :)
* * *
Perhekerhosta tarttui tänään matkaan lapsen kuljetusrinkka sekä pussillinen mammavaatteita! :) Täytyy alkaa kohta sovittelemaan niitäkin! - Ai niin, sitten on se ikkunakin odottamassa!
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Muisto menneestä talvesta ja työelämästä!
Muistelin tänään kaihoisasti kuinka vielä muutama viikko sitten kävelin vaunujen kanssa tuolla Haapaselällä (siis järvellä), auringon paistaessa ihanasti kasvoihin ja lumen kantaessa! Pakkastakin oli sopivasti. Varmasti tän talven paras vaunumuisto <3 Enää sinne jäälle ei ole asiaa. Lumi upottaa ja kastelee kaiken. Täytyy "luistella" näillä teillä. Katselen parasta aikaa tuonne järvelle meidän keittiöstä..
* * *
Mulle soitettiin tänään ja tarjottiin kouluterveydenhoitajan töitä! :) Lämmittipä mukavasti mieltä. Homman olisi voinut sopia hyvinkin mun tarpeiden mukaisesti miten olisin päässyt tulemaan, mutta kieltäydyin kuitenkin kunniasta! :) Ehkä tässä on nyt tälle hetkelle riittämiin töitä kun on tuo 9,5kk vauva, koululainen sekä masulainenkin vielä. Lisäksi kissa saa pennut parin viikon päästä ja ja... Juho käy töissä ja opiskelee siinä vielä ohella että ehkä tässä on riittävästi "stressitekijöitä" tälle perheelle. :)
Toivon että mullekin vielä sitä unelmatyötä jossain vaiheessa löytyy. Tämän hetkinen työ ei sitä valitettavasti ole. Kaipaan itsenäistä terveydenhoitajan työtä omine haasteineen. Ei siinä, etteikö vastaanoton sairaanhoitajan työssä haastetta riittäisi kerrakseen, mutta se ei vaan tunnu omalta, siltä mitä palavasti haluisin tehdä. Mutta tosi hyvä näin just nyt. Saan nauttia kotonaolosta ja perhekeskeisestä olemisesta vailla suurempia syyllisyyden taakkoja.
Kun Iisa syntyi, olin vajaa vuosi sitten valmistunut terkkari-sairaanhoitajaksi. Kerkesin tekemään hetken töitä äitiysneuvolassa sekä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Oli paineita siitä että pääsisi hyviin töihin, ei vain sinne, minne otettaisiin. Joten aloin miettimään töihinpaluuta melko pian Iisan syntymän jälkeen. Päätin että jos pääsen vauvateholle, niin lähden töihin Iisan ollessa 1v 1kk. Ja sinnehän minä sitten lopulta pääsin! Se oli yhden unelman täyttymys! Mutta toisaalta toisen unelman, kotiäitiyden, hyvästijättö sillä hetkellä. Olin vauvateholla lopulta täydet 2 vuotta töissä. Vieläkin kaipaan niitä aikoja! :) Mutta toisaalta totesin että vuorotyössäkäyminen 50 km päässä kotoa oli raskasta. Etenkin yövuorot, joita oli 3 tai 4 kpl kolmen viikon listassa, koin rankkoina. Ei siinä etteikö yöt olisi hyvin jaksanut työskennellä, mutta kotiin ajaminen työvuoron jälkeen oli usein painajaismaista.. Montakohan kertaa kerkesin torkahtamaan auton rattiin noiden kahden vuoden aikana? Suojelusenkeli oli onneksi matkassani <3
Aloin kaivata päivätöihin. Ja sitten isäni huomasi terveydenhoitajan paikan olevan avoinna Suomenniemen kunnassa. Hain paikkaa ja minut valittiin. Se oli myös lopulta ensimmäinen vakituinen työpaikkani. Siihen aikaan Savitaipaleen kunta järjesti Suomenniemen terveyspalvelut ja minunkin toimeni oli siis Savitaipaleen kunnalla. Tein äitiys- ja lastenneuvolan työt, kouluterveydenhoitajan työt, astma- ja diabetestyötä, kotisairaanhoitoa sekä aamuvastaanottoa jne. Tätä työtä sain tehdä reilun 1,5 vuotta. Vuonna 2009 Suomenniemi alkoi ostaa terveyspalvelut Mikkelin kaupungilta, ja minä siirryin palvelemaan vakituisena työntekijänä Suomenniemen ja Ristiinan kuntalaisia vastaanottopalvelujen + diabetestyön sairaanhoitajana. Tälläinen työura siis on tullut reilussa kahdeksassa vuodessa. Eiköhän sitä vielä kaikkea mielenkiintoista pääse tekemään työelämässä, vaikka nyt olisi muutaman vuoden hyvällä omallatunnolla kotona?
* * *
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)