Kuinka ollakaan, vietämme sitä erillämme. Mutta satuinpahan sentään muistamaan ;) Tällä hetkellä on niin paljon tätä elämää ympärillä että yhdet "vuosipäivät" sinne tänne. Mies tulee huomenna kotiin, lähti tänään työpäivän jälkeen kohti Poria veljiensä kanssa hautajaisasioita hoitamaan. Soitin tänään hänelle töihin ja sanoin että rakastan! Puolitoista vuotta on hmm... sopivasti. :) Ei voi sanoa että paljon tai vähän. Mutta voi sanoa että paljon tuohon aikaan on ehtinyt tapahtua. Vaan ei vauhti päätä huimaa! Ei, ei ollenkaan. Nyt elämän on annettava mennä just omalla painollaan, kyllähän sitä kerkeää sitten mietiskelemään joskus kun rauhoittuu...
Kesän alussa 2010 elin sinkkuelämää, jonka sitten katkaisi eräs puhelu. Puhelu oli mieheltä joka oli palannut Virosta opiskelemasta. Joskus aikaisemmin oli ollut puhetta että käydään siidereillä joskus kesällä. Nyt tätä aikaa sitten yritimme sopia. Vaan eipä ollut helppoa, ei. Jos jonkinlaista kiirettä kummallakin. Itsehän tuolloin päätin että en ala mitään menojani perumaan, ei tässä turhan helppoja olla. Vaan löytyipä lopulta 5.s kuudetta, jolloin mulla oli kissanäyttelyt Hyvinkäällä ja sen jälkeen serkkuni valmistumisjuhlat Hollolassa. Sitten illalla nähtäisiin. Tuo toinenkin sanoi ajavansa Tampereelta Ristiinaan vai vieläkö Rantasalmen kautta huristeli, en muista.
Ajattelin laitella viestiä jossain vaiheessa iltaa.. Miten nyt jaksaisin. Mullahan oli numerokin muuttunut ja ajattelin että tämä toinen löytäisi kyllä numeroni facebookista tai jostain jos nyt tosissaan on kiinnostunut. Illalla sitten nähtiin. Kai Juho joutui tekemään vähän töitä tuon puhelinnumeroni kanssa..? Joskus 23 aikoihin mies sitten saapui ovelleni. Hmm.. Ja taisihan se olla sitten siinä. Lähdettiin paikallisessa käymään. Kotiin tullessa joku taisi haluta näyttää voimiaan ja kantoi kunnantalon portaat alas mut olkapäillään. Huiii! Seuraavana päivänä käytiin mummolan rantasaunassa ja seuraavana päivänä mä lähdin Cavalaireen sukulaisteni kanssa viikoksi. Muutaman viestin matkan aikana vaihdoimme, mutta tottahan toki nähtävä oli mahdollisimman pian kun reissulta saavuttiin!
Pian jo ehdotinkin että Juhohan voi olla meillä mahdollisimman paljon nyt kesällä. Toinen - koditon - "rantojen mies". Tein siis hyväntekeväisyyttä. ;)(Juhon asunto oli vuokralla kesällä.) Markkinoilla Juho tutustui Iisaan. Juho etsi Iisan kanssa Toivo-ponia. Mulla meinasi jo usko mennä että siellä mitään ponia edes olisi, vaan sieltähän se Rantapuistosta löytyi! Iisa ja Juho tutustuivat nopeasti toisiinsa.
Syksyn tullen mä aloin odottaa Mimosaa ja Juho jatkoi opiskelujaan Tampereella.. Melkoisen rankkaa oli olla raskaana, kun toinen on monen sadan kilometrin päässä viikot, mutta onneksi oli edes viikonloput. Keväällä noin kuukautta ennen Mimosan syntymää Juho pystyi muuttamaan pysyvästi meille. Ja nyt kaikki ovat saman katon alla, mitä nyt Iisa kulkee omalla aikataulullaan äidiltä isälle.
Hei ja vajaan kahden viikon päästä me mennään naimisiin! Ihanaa! Olen löytänyt maailman ihanimman - rakastavimman - mahtavimman miehen rinnalleni. Olen onnekas, tiedän sen.
Semmoinen lyhennetty stoori meidän yhteisestä taipaleestamme... <3
Moi Ansukka! sulla on ihana blogi, löysin ihan sattumalta. oot taitava käsistäsi! Mukavaa katseltavaa ja luettavaa kokonaisuudessaan :) Ihana oli lukea myös teidän rakkaustarina :)
VastaaPoistaKiitos kommentista Nappi! Ja tervetuloa lukemaan meidän arjesta :)
VastaaPoistaSuloinen rakkaustarina, joka saa eräänlaisen sinetin tulevalla viikolla.:) Onnea siihen! -L
VastaaPoista<3 Kiitos <3 Niin lähellä mutta toisaalta vielä niin kaukana :) Toivotaan että kaikki menee hyvin!
VastaaPoista