Kaikenlaisia juttuja!

Eikö ole suloinen kortti? Löysin tämän paikallisesta Tokmannista ja hetken sitä Mimosan kanssa katseltuamme, päätyi se ostoskärryymme. Siinä voisi olla se meidän pikkuveli! :) Mimosaakin nauratti kovasti kun näytin korttia hänelle ja sanoin että siinä on vauva! Mulla on läppäri temppuillut ja en ole päässyt kirjoittamaan mutta nyt näyttää ainakin tällä hetkellä toimivan tämä räppänä. Halusin tähän seuraavaan kirjoitukseen ehdottomasti tuon kuvan. Se on niin ihana! Tänään tuli viestiä myös Mimosan kummeilta, he olivat viime yönä saaneet pienen poikavauvan! Onnea Satu ja Olli! Eiköhän meidän pikkumiehistämme tule hyvät leikkikaverit ajastaan?! Hauskaa sinänsä että Olli ja Satu ovat Juhon (partio-)kavereita mutta myös Olli on ollut mun naapuri :) joten mäkin olen joskus leikkinyt hänen kanssaan. Pikkuveljeni ja Ollin leikit eivät ikinä "käyneet yksiin" vaan aina pojat saivat tappelun aikaiseksi! :D 

*    *    *

Meillä oli viikonloppuna (sunnuntaina) ensimmäinen asuntoesittely. Minä pesin ikkunat ulkoa ja sisäpinnoita. Juho kuurasi kalkinpoistajalla kylppärin lattian. Lisäksi järjesteltiin paikkoja, imuroitiin, pestiin lattiat, pyyhittiin ovia ect. Lauantai meni oikeastaan ihan rennosti. Iisa oli viikonlopun veljeni perheen luona ja Mimosa auttoi lauantain siivousurakkaa nukkumalla neljän tunnin päiväunet! <3 :) Kyllähän oli urakka. Asuntoesittelyssämme oli käynyt yksi ihminen jolla oli oma omakotitalo pääkaupunkiseudulla vielä myytävänä. No, olisihan noita voinut enemmänkin olla kiinnostuneita. Mä haluan kuitenkin luottaa siihen että saadaan tämä asunto myytyä enkä halua alkaa (ainakaan vielä) panikoimaan että mitä jos? Tein kuitenkin periaatepäätöksen etten kerro vanhemmilleni mitään kyselijöistä ennen kuin voin sanoa että kaupat on tehty! Mä vielä kestän oman epävarmuuden tilanteen suhteen - mutta en sitä että vanhempani tuskailevat samaa tilannetta. Jos äiti lukee tätä blogiani niin siinähän saavat sitten selvyyden ;) mutta muuten aion olla vaiti! 

Asuntoesittelyn jälkeen vietettiin parisuhdeaikaa pitkästä aikaa, Mimosan kanssa tosin, mutta eipä se siinä tietenkään mitään haitannut! Ihanaa kun sai vaan olla niin kuin halusi. Juhonkaan ei tarvinnut tehdä graduaan, koska menossa torstaina Tampereelle ja sitä varten oli jo palauttanut kirjallisen osan. Käytiin vaunuilemassa, katsottiin yksi kesken jäänyt leffa loppuun, tehtiin ruokaa ja oltiin vaan, ihan rauhassa. Tekipä hyvää! On taas niin rakastunut olo että! <3

*    *    *

Meitä raskaanaolijoita on täällä talossa tosiaan kaksin kappalein. Bestiskin on siis tiineenä. Sen masu on suloisesti hieman pyöristynyt ja noin puoli kiloa tullut painoa lisää. Huhtikuun alussa meille siis syntyy kissanpentusia! Tuskin sieltä mitään suuren suurta laumaa syntyy, mutta muutama nyt ainakin! Jännittävää kun kolmeen vuoteen ei ole meillä pentuja ollut. :) 

*    *    *

Ja sitten BeeDee Blondinsinööri - tuplavitsi blogista sai mut herkistymään melkein kyyneliin. Sniisk! :`) 

Tunnustuksen saajan on...
§ kerrottava linkin kera keneltä tunnustuksen / haasteen sai
§ paljastettava seitsemän faktaa itsestään
§ laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin

No, aloitetaan sitten! Sain tämän tunnustuksen naiselta johon olen tutustunut entisen blogini kautta. Se on jännä miten netissä voi kohdata sielunsiskoja. Tosin olkoonkin BeeDeen ansiota että ystävyytemme alkoi, rohkeana naisena hän pyysi minua FB-kaverikseen ja taisinkin jo melkein samana iltana olla huristelemassa hänelle kylään! :D

1. Tämä on toinen tai no kolmas henkilökohtainen blogini jota kirjoitan. Ensimmäinen blogi oli - jään miettimään - se oli niin paljon. Vastikään eronnut sinkkuihminen suolsi sinne tuskiaan ja ilojaan anonyymin sananvapaudella. (Ja silti minut sieltä tunnistettiin, ainakin yksi ihminen!) Nykyään voin vain kaipauksen syvällä rintaäänellä todeta että oli ne aikoja. Toisaalta mahtavaa siis että olen saanut kokea sen kaiken, en minä muuten tässä olisi juuri tämmöisenä onnellisena rouvana. Mutta kaipaan toisaalta sitä että voisin kirjoittaa suorasanaisemmin. Mutta koska tätä blogia käy aika monet lukemassa ja googlen kauttakin tänne voi eksyä, on parempi että jätän tietyt osa-alueet huomioimatta näissä kirjotuksissani. Kirjoittelen siis elämästäni perheen kautta. Rakas mieheni saa kuulla tiettyä osa-aluetta josta joskus tarvitsee purkautua - kun taas ennen se oli blogi joka sen kaiken sonnan kuuli. Toiset asiat taas täytyy käydä läpi omassa päässä. No, joka tapauksessa, kirjoittaminen on vapauttavaa ja rentouttavaa. Siksi mä tätä blogia pidänkin!

2. Minulla on 7 kummilasta. Jota aina jaksan ihmetellä. Vanhin on jo 16 vuotias ja nuorimmat täyttää tänä vuonna 3 vuotta. Myönnän etten varmasti ole se paras kummi. Syntymäpäivät toki on aina muistettu ja juhlittu sekä joululahjat ostettu. Mutta nimipäivät ovat saattaneet mennä ohi ihan tuosta noin vaan. Muutenkaan tämä kummi on varmasti turhan vähän jaksanut antaa henkilökohtaisia hetkiä kummilapsilleen. Mutta kyllä he mielessä ovat. Iltarukouksiin eksyvät. Tuskin se huonoinkaan kummi. Toivottavasti riittävästi.

3. Olen tutustunut facebookin kautta muihinkin ihmisiin kuin BeeDeehen. (Siis eihän me suoranaisesti fb:ssä edes tutustuttu vaan blogeissamme, mutta fb antoi sysäyksen "ystävyyden eteenpäin viemiseksi".) Nimittäin ranskalaisiin ystäviini, Jérômeen ja Lydiaan. Tosin tänä päivänä he asuvat Saksassa mutta tutustuessamme olivat pariisilaisia. Keskustelimme siis J:n kanssa jollain keskustelupalstalla ja molempien kiinnostuksen kohteena oli kissat! :) Sittemmin J ja L ovat käyneet kahdesti Suomessa meillä vierailemassa ja minä olen käynyt kahdesti heidän luonaan Pariisissa. Ensimmäisellä kerralla olin yksin reissussa ja toisella kertaa sain matkakaverikseni Susannan. Vuonna 2009 teimme yhdeksän hengen sukulaispoppoolla viikon vierailun Lydian äidin kesäpaikkaan Cavalaireen Rivieran rannoille. Kaikkea sitä on saanut aikaiseksi kohtalaisella englannin kielellään ja olemattomalla ranskan kielellä! :D

4. Minussa riittää temperamenttia. Vai sanoisinko jopa tuliluontoisuutta. Toisaalta tämä tulivuori purkautumisensa jälkeen viilenee varsin nopeasti. Tämä ominaisuus on parhaiten lähimpien ihmisteni tiedossa. Vieraampien tyyppien kanssa tunnen olevani jopa välillä ujo.

5. Löysin juuri mammafarkkujeni haaroista sormen mentävän reijän. Viime viikolla korjasin ompelukoneella persuksesta kaksi. Äsh, kai se on vielä kertaalleen näytettävä näille siksakkia.. Sitten jos ei kestä niin luovutan. (Ostin nimittäin viime viikolla kahdet uudet mammafarkut - nämä kun ovat vaan niin kivat myös!)

6. Rakastan miestäni ihan älyttömästi (ja lapsiani tietysti!). Olinpa onnekas kun tiemme kohtasivat. Niin - toisaalta uskon kyllä kohtaloon että näin tämän vain piti mennä. Juuri nyt hän hytkyttelee verkkareissaan lastamme olkapäillään ja Mimmi vetää Juhoa tukasta. Äiti täällä kirjoittelee blogiaan sormet sauhuten ja yrittää keksiä viimeistä faktaa.

7. Juuri nyt nautin elämästäni kotiäitinä. Tää on niin parasta. Kiireettömät aamuhetket, tietyt rutiinit jotka seuraavat päivästä toiseen, oma vapaus. Esikoisen vauva-aikana tunsin toisinaan itseni hieman yksinäiseksi. Mulla ei ollut silloin kotona edes tietokonetta! :) Nyt koululaisen päivä rytmittää meidän päivää Mimosan kanssa kovasti. Aamulla aamupalat ja sitten kouluun meno. (Tietysti Iisa ei ole aina meiltä aamulla lähdössä mutta iltapäivisin tulee yleensä aina äidille, joskus mummi ja pappa isän puolelta käyvät hakemassa koulusta.) Pian jo ekaluokkalaisen päivä päättyykin ja sitten on taas välipalat ja koululäksyjen tarkistus. Siinä välissä Mimmi nukkuu päiväunet, syödään ja kerran viikossa käydään perhekerhossa. Tää kolmas raskaus on mennyt tässä sivussa - helposti! Siis yllättävänkin helposti! Onneksi olen oppinut elämään päivä kerrallaan!

Haluaisin antaa tämän palkinnon ....Once upon a time there was a dream... -blogin E:lle! Häneen olen myös tutustunut eräällä keskustelupalstalla toukokuisten vauvojemme kanssa! Onneksi jatkoit blogin pitämistä siitä yhdestä inhottavasta ihmisestä huolimatta. On mielenkiintoista seurata teidän suurperheen elämää! Tässä siis palkinto sinulle! :)