Kaikissa päivissä on aiheita katastrofiin!

Pääsiäinen alkaa olla pian taputeltu! Tällä kertaa voi jo melkein sanoa että jo oli aikakin! Ei herranjestas ei tämmöistä hulabaloota olisi enää kovin pitkään jaksanutkaan! Kiirastorstaina menin hakemaan päiväunilta herännyttä Mimosaa sisälle kun kuulin tuulen pamauttaneen ulko-oven kiinni. Siinähän sitä sitten hetken aikaa hymyilytti. Täällä minä, sukat jalassa ja juuri herännyt lapsi sylissä lukkojen takana ja asuntonäyttö puolentunnin päästä! Siistiä. Onneksi aivoni toimivat suht nopeasti, kävelin vauvan kanssa naapuriin, joka oli onnekseni kotona, muistin isäni puhelinnumeron joka onnekseni (jo toistamiseen) vastasi ja oli vieläpä lähdössä juuri autoilemaan kotoaan ja kaiken onnen päälle sattui vielä meidän vara-avain olemaan heillä ja päästiin pian Mimosan kanssa takaisin kotiin ja ulos asunnosta ennen näyttöä.

Valvoin monena yönä kissan synnytyksen vuoksi. Unimäärä jäi hyvin vähäiseksi. Tästä huolimatta tuli leivottua synttäreille suolaista piirakkaa, muffineita ja täytekakun pohja joka tietenkin epäonnistui tavallaan, jääden kunnolla kohoamatta. Siitä riemastuneena soitin äidilleni joka lupasi tehdä pohjan minulle, yllätys että äitiä vähän huvitti tilanne. Juhokin muisteli että eikös se viimeksikin KOLMANNELLA kerralla onnistunut se kakunpohja? Joo'o, näin munapula-ajoilla ei viitsi kovin montaa kertaa yrittää kakkupohjan tekoa! (Toivon niin että "vika", josta syystä aina kakkupohjani käsittämättömällä tavalla epäonnistuvat, johtuu tuosta meidän uunista. Ei siitä ettenkö ymmärtäisi yksinkertaisia ohjeita. Pianhan se nähdään kun muutetaan!)

Perjantaina Mimosa tippui meidän parisängystä villamaton päälle (matka noin puolimetriä) ja satutti sitten siinä olkapäänsä. Tyttö lopetti konttaamisen ja vain roikotti vasenta kättään sillä juurikaan mitään tekemättä :( että oli surkea näky. Perjantaina myös meillä alettiin tosissaan synnyttämään. Nukuin kaksi tuntia 24-02 välisenä aikana, ja sitten vaan toivoin että jotain tapahtuu. Kello neljältä yöllä olin jo siinä pisteessä että teki mieli alkaa rukoilemaan. Olin varma että Mimosan solisluu on vähintään murtunut ja kissa joudutaan sektoimaan edistymättömän synnytyksen takia. (Kuka tahansa olisi rukoillut tilanteessani!) Ja kyllähän siitä oli, Luojalle kiitos, apua. Kissa synnytti ensimmäisen poikasensa seuraavana aamuna 7:30, tosin jouduin kyllä avustamaan enemmän kuin ketään aikaisempaa kissaani. Toinen pentu syntyi sitten 8:50, taas apuani tarviten, mutta joka tapauksessa syntyi! Huh! No, soittelin sitten päivystykseen. Mikkeliinhän se oli lähdettävä. Mutta kerroin meillä olevan synnytyksen käynnissä ja saimme luvan tulla sitten kun kerkeämme. No, muutaman tunnin odottelunkaan jälkeen ei Bestis näyttänyt minkäänlaista halukkuutta synnyttää kolmatta pentua, joten lähdimme päivystystä kohden. Lääkäri tutki Mimosan ja totesi ettei mikään ole murtunut ja tärähdys on vain ollut kova. Lääkkeeksi aika ja suppoja. Helpotus tietenkin kun "mitään vakavaa" ei löytynyt! Matkalla olin varma että seuraavaksi joudun ajamaan 50 km uudelleen kissan takia takaisin Mikkeliin eläinlääkäriin. Mutta aikani eläinlääkärille soiteltuani, löytyikin eläinlääkäri kotipaikkakunnaltamme! Se tuntui niin lottovoitolta! Ja kun lopulta sitä jo pelkäämääni sektiota ei tarvittukaan vaan kissa synnytti saatuaan oksitosiini-injektion meinasin purskahtaa helpotuksesta itkemään! Siis ihan mahtava juttu että kaikki meni kuitenkin lopulta noin hyvin! Olen varma että yläkerrasta lähetettiin apua juuri silloin kun sitä kaipasin!

Pentujen syntymän jälkeen olen kirjoittanut sähköpostiviestejä ja tekstiviestejä, paljon. Myös kissojen blogin pito sekä kotisivujen päivitys ovat vieneet aikaani. Onneksi Juho on tehnyt pitkiä vaunulenkkejä joten minulle on jäänyt aikaa myös tehdä tarvittavat jutut. Lisäksi täällä on siivottu ahkeraan ja ja kaikkea. Ei oikein enää asiat jäsenny kohdilleen, tai päivälleen. Joka tapauksessa riittävän vähän unitunteja sekä härdelliä on ollut että tänään Iisan 8v synttärit, joissa kävi 17 vierasta, tuntuivat jo jokseenkin lupsakoilta. Ei stressannut - ei sitten yhtään mikään! :D Mahtavaa! Lisäksi Mimosa tänään käytti jo vasenta kättään aika paljon. Selvästikään ei enää niin kipeä kuin aikaisemmin. Se helpottaa kovasti mieltä!

Rakkaalleni on annettava kiitosta - meiltä onneksi sujuu tosi mukavasti yhdessä tuo juhlien laittaminen ja muutenkin stressitekijöiden kanssa eläminen! Mulla on ihana mies! Maailman paras! :)

Huomenna alkaa arki, tuoden kai jonkunlaisen rauhan tullessaan. Kaikesta selvitään kun on rakkaita ihmisiä ja asioita ympärillä! :)

*    *    *

Synttäritarjoamiset

Päivänsankari Iisa puhaltamassa kynttilät! :)

Mimosa harjoitteli kävelemistä juhlilla!