Tammikuussa alkaa aurinko paistaa.
Juuri siltä korkeudelta, että päivän ruoka-aikaan paistaa mukavasti silmiin ja tarpeen tullen on laitettava sälekaihtimia vähän kiinnemmäs.
Autossakin saattaa joutua siristelemään, ja kaipaa aurinkolaseja.
Mutta kun se aurinko paistelee puolesta välistä taivasta päiväaikaan, joutuu siinä henkäilemään syviä hengenvetoja, kun on niin huikaisevan kaunista. Auringonsäteet osuvat tuhansiin pieniin lumihiutaleisiin, joita on lumihangelle satanut viime aikoina. Sieltä ne kimaltelevat kuin pienet ja suuret timantit!
Muistelen viime talvea! Jossain vaiheessa uskaltauduin vaunujen kanssa järven jäälle Mimosan nukutuslenkille. Ei tainnut vielä ihan tammikuuta olla, mutta helmikuussa ainakin. Ja kaunista oli pakkaslumessa työnnellä pientä tyttöä ja toinen pieni vielä mahassa potkuttelemassa.. Järvellä menee ladut, joille ehkä toivottavasti ensi talvena pääsen minäkin hiihtelemään? Nyt olen vielä niin kiinni (täysin omasta tahdostani ♥ :) ) pikku Aatoksessa kun imetän, enkä ole pullojen kanssa alkanut pelailemaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin.
Just nyt elämä tuntuu hyvälle.
Toivon, että se hetki kestää kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)