Heinäkuun 19.s päivä järjestimme äitini muistoseurat.
Toiveissa oli olla ulkosella, mutta taivaan Isä päätti toisin. Aurinko ja sade vaihtelivat päivän mittaan yhtenään, joten vietimme seurat sisätiloissa, tuvan puolella. Vaan mikäs se oli sielläkään ollessa, lämpösessä. Äidin ystäviä, sukulaisia, tuttavia saapui paikalle yhteensä 50 henkeä, joka oli tosi ilahduttavaa.
Ennen seuroja keräsin kukkasia pihamaalle maitotonkkiin ja muuallekin. Täti, mummo ja serkku pistivät parastaan sisätiloissa leipoen ja luututen. Isäni pesi ikkunat. Toki pihan siistimistä oltiin tehty jo juhannuksesta alkaen. :) Ennen seuroja vielä kannettiin penkkejä tupaan saunamökiltä ja navetan vintiltä.
Itse seurat sujuivat leppoisasti jutustellen ja virsiä laulaen. Ilahduttavan moni avasi sanaisen arkkunsa ja kertoi muistojaan liittyen äitiini ja olipa niitä muistoja liittyen koko paikan historiaan. Lapsetkin touhusivat alkuun istuen, ja myöhemmin pihalla osa vesirännien alla vedessä kastuen. Sanomattakin taitaa olla selvää, että omani oli tietenkin näiden kastuneiden joukossa... :) Onneksi eivät vilustuneet!
Äidin pieni tutkija.. ♥
♥
"Me lähdemme tästä elämästä, emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä olemme tehneet. Kaikki, mitä olemme ajatelleet ja sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisemaan toisten tietä. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä."
(Martti Lindqvist)
<3
VastaaPoista