Yksi elämän oppitunti.

Saatiin viimein siman teko käyntiin... Juodaan sitten kun valmistuu.. Eiköhän se sittenkin hyvälle maistu? :)

Aamulla täällä oli taas melkoinen episodi. Oon vieläkin ihan henkisesti rikki, kun huomasin, että Aatoksella on suunseutu ja kädet täynnä valkoista jauhetta, eli muurahaismyrkkyä. Huusin siinä hetken ääneen, ennen kuin aivot toimivat ja jätkä kainaloon ja suun ja käsien pesulle. Sit puhelua Juholle, et löydän sen purkin et mitä pikku-ukko on syöny ja soittoa myrkytystietokeskukseen. No, luojan kiitos sain kuulla, että kotikäyttöön myytävät "muurahaismyrkyt" ovat varsin tehottomia, meillä siis oli Raid muurahaissirote oli käytössä. Lapset olivat siis saaneet lattialistan pienin kätösin irti (oli ilmeisen huonosti kiinni) ja sen takaa löysivät tämän muurahaismyrkyn... Juho oli toissa iltana seuraillut murkkujen reittejä ja laitellut jauhetta... Sen jälkeen ei kyllä murkkuja ei ole näkynyt. Myrkytystietokeskuksen nainen sanoi, että jotain pieniä vatsavaivoja voi tulla, mutta ainakaan vielä niitä ei ole onneksi näkynyt. En sitten tiedä kerkesikö Aatos juuri nielemään ainetta, toivottavasti ei. 

Mutta siis se hetki kun tajuaa, et pikkuinen on laittanut suuhunsa jotakin mitä ei olis pitänyt! Kamala paniikki iskee päälle, sydän hakkaa ja sit sitä vaan alkaa toimimaan! Jotakin ihan järkyttävää kun säikähtää sitä, et vois menettää tuon pienen rakkaan ihmisensä! Onneksi on ollut tähän asti aina suojelusenkelit matkassa ja toivottavasti ovat jatkossakin lähellä. Sit vielä todella huono omatunto siitä, et miten taas pääsi käymään näin. Esikoisen takia mä en ole ikinä soittanut myrkytystietokeskukseen, mut näitten kahden kanssa nyt neljästi. Mimosa on saanut suuhunsa mm. vesiliukoista maalia, pidellyt punaista kärpässientä käsissä (ei tiedetty onko maistanut sitä tms.) ja viimeksi nappasi kissan kiimanestopillerin suuhunsa! Onni on ollut matkassa, et eivät olleet tappavan vaarallisia, vesiliukoisesta maalista olis voinut tulla vatsavaivoja, mut ei onneksi tullut. Ja kotihoito on riittänyt ja hoidoksi riittänyt suun huuhtelut ja käsien pesut. Pesuainepurkit on korkealla ja onneksi niissä on suurimmassa osassa sellaiset korkit, ettei niitä meinaa saada aikuinenkaan auki. Ja juuri muutakaan kovin myrkyllistä ei tässä huushollissa pitäisi edes olla. Mutta silti tuntuu, että aina vaan sattuu ja tapahtuu! Tänään tuntui taas siltä, et olis vanhentunut kerrasta monella vuodella...

Ps. Aamun episodin jälkeen lapset raahasivat leikkihuoneestaan lastenimurin (ja imuroivat sillä sitä entistä myrkkynurkkaa) ja Mimosa toi vedettävän muurahaisen ja sanoi, etteivät enää ikinä syö muurahaismyrkkyä...