Ristiäiskutsujen tekoa ja valkosuklaakakkukokeilu!

Laiskan leppoisa sunnuntai. 

Aatos täytti tänään yhden kuukauden. 

Minä olen aloittanut ahertamaan ristiäiskutsujen kanssa. (Ihanaa!)

Mulla on ollut selkeä visio päässäni, joka pohjautuu aikaisemmin tekemiini ristiäiskortteihin. Jokaisessa kuitenkin jotakin omaa: kortin väri, tarrat ja runot. Kutsuteksti on suht samalla kaavalla sekä jalanpohjat jokaisessa... Mitenkään erityisen juhlavia kortteja en ole halunnut tehdä, vaan sopivasti lapsekkaat kutsut. Täytyy julkaista sitten kun kutsut ovat löytäneet omistajilleen. :)

Ristiäiskorttimateriaalia :)

Tänään sain korttien etukannen tehtyä, sekä etsittyä runon (Eppu Nuotion Ripinä ja Rapina kirjasta) sekä kutsutekstin. Huomenna olisi mentävä tekemään kutsun sisälehti isäni luokse (meillä ei ole tulostinta!) jonne em. tiedot laitetaan + muutama tarra lisäksi. Sitten kortit kuoriin ja postiin. Eiköhän ne ensi viikon aikana valmistu! 

*     *     *

"Vuokko Väyrysen valkosuklaakakku"

Ajattelin että ristiäisiin voisi tehdä valkosuklaa-kahvikakun, mutta kun juuri sillä hetkellä meillä ei jostain kumman syystä löytynyt kahvilikööriä (emme juuri harrasta alkoholeja ;)) niin löysinpäs samana päivänä LumeNellen blogista tämän kakun ohjeen. Melkoisen makiaa on, jopa hieman ällöä jos ei malta pysyä kakkupalan koossa kohtuudessa. Juuri siksi haluan vielä ennen ristiäisiä tehdä tuota valkosuklaa-kahvikakkua, jota tarjosin omissa kolmikymppisissäni jokunen vuosi takaperin, niin kuin kokeeksi. Ristiäisiin voin sitten heittää pallon Veeralle, joka on lupautunut avustamaan leipomisissa. :) Syötyähän tämäkin tosiaan tuli! Eilen meillä kävi Juhon kummit sekä Aatoksen tulevat kummit sekä isäni kylässä. Mukavaa että tulivat, sillä jo sovitut vieraat joutuivat perumaan vierailun koska olivat flunssan kourissa. :( Toivottavasti tauti kuitenkin pian hellittää ja nähdään nämäkin ystävät! :)

Aatos 4 viikkoa ja Mimosa 1v3kk sekä herkkuja!

Aatos pienen posket alkavat tosissaan pyöristyä, vaan vielä on ilme aika totinen :) 

Se on neljä viikkoa pyörähtänyt synnytyksestä. Ajatella!

Minun pieni mieheni hymyili ensimmäisen kerran minulle tiistaina synttäripäiväni kunniaksi. Oikein sillalailla leveätä hymyä, suu auki. Sen jälkeen pieniä hymyjä ovat muutkin bonganneet. Mutta kovin hartaasti tämä herra niitä vielä suo. :)

Ensi viikolla on vasta seuraava neuvolakäynti, päivää vaille viiden viikon iässä. Joten mulla ei ole mitään käsitystä minkä kokoinen Aatos juuri tällä hetkellä on. Poskista päätellen jotakin on tarttunut matkaan. (Myös puntari näytti toissapäivänä että -10kg on allekirjottaneelta painoa lähtenyt.. Mutta KUN tavoitteena on paino ennen kun aloin odottaa Mimosaa niin 11,5kg olisi vielä edessä. Että matkaa siihen vielä riittää. Tälläkin hetkellä istun äitiysfarkut jalassa... Omat on vielä turhan tukalat.) 

Aatoksen vaippakokeilut ovat saaneet uuden, hyvin varteenotettavan vaihtoehdon nimeltään Muumi! Tähän mennessä ei vielä yhtään ohivuotoa ole tapahtunut ja kuitenkin jo viides vaippa menossa. Toissapäivänä oli taas mukavat viisi eri vaatekertaa päällä... Ja ne niillä ekovaipoilla. (Anteeksi kun olen laiska enkä jaksa etsiä niiden oikeaa nimeä.. Pitäis jonkun osan kuitenkin hajota helpommin kuin ihan perusvaipat.) Siinä missä Iisalla ja Mimosalla käytin alusta asti Liberoja tyytyväisenä, niin Aatoksen kanssa olen näköjään jo neljättä vaippamerkkiä kokeilemassa. Pitäkää peukkuja että tuo Muumi osoittautuu jatkossakin pitäväksi vaipaksi, mielelläni käyttäisinkin suomalaista vaihtoehtoa! Raportoin kyllä, kuinka tulee käymään..

Paljonhan tuo pieni vielä viettää untenmailla aikaansa. Rauhallinen, helppo vauva. ♥

Aatos on harjoitellut vähän päänkannatteluakin.
Tiukka tuijotus ja niin se vaan pää pysyy hetken ylhäällä. 

 

Ja harjoittelun jälkeen oli hyvä tietenkin levähtää...

Mimmikin tuli kuviin, löytämänsä ohjekirjan kanssa.. ;)

Ja Mimosahan päätti mennä ohjekirjan alle piiloon! :) Ja seuraavaksi oli esiteltävä tätä hienoa, uutta taitoa mitä Mimosa on reilun viikon ajan harrastanut. Peppu ylös ja kurkistelemaan. Varmaan joku päivä tyttö vetäisee samaan syssyyn kuperkeikankin ihmetyksekseen! Tai siis tällä tyylillähän on jo kerran tultu alas sohvalta, onneksi neiti oli sitä ennen kasannut tyynyt ja Aatoksen pikkupeiton lattialle samaan kohtaan mihin sitten vähän ajan päästä itse kopsahti.. Onneksi ei käynyt kuinkaan!

Ja sitten Mimosa päätti ottaa Aatoksen oma-aloitteisesti syliin.. Tässä vaiheessa jouduin hieman avustamaan, mutta yllättävän tyytyväisiä molemmat olivat, jopa pikkuveikka! 

*     *     *

Tänään vietimme Iisan kanssa yhteistä aikaa kaupassa käyden ja sen jälkeen leipoen. Teimme yhdessä kokeeksi valkosuklaahyydykekakun, jonka ohje täytyy laittaa jakoon myöhemmin. Mulla on myös toinen vaihtoehto, jota aion myös tehdä kokeeksi ennen ristiäisiä ja niistä kahdesta sitten valita kumpaako käytetään. Taitaa yksi tulevista kummeista päästä sitten sen kakun tekoon! Sain nimittäin tänään mukavan viestin jossa tarjottiin leivonta-apua ennen ristiäisiä! Se ilolla vastaan otettiin! :) Niin tai sitten tulee toinen kakku tällä toisella (kahvisella) ohjeella ja toinen sitten tämän päiväistä ohjetta käyttäen. Sitten ajattelin että Wilhelmiina-keksejä olisi mukava olla tarjolla, ne ovat niin herkullisia! Niin ja kuivakakku on mulle sellanen perusvarma jonka ajattelin itse voida leipoa ristiäisiin. Eiköhän nää tästä suunnitelmat valmiiksi vielä tule! :)

Hammas- ja ristiäissuunnitelmia..

Vietämme toista päivää "isättä". Meno on ollut yllättävänkin rauhallista ja "helppoa". Turhaan pelkäsin kaaosta ja tunteiden sekamelskaa. Aamusta kun herää kahdeksan jälkeen, niin saa kuin saakin hyvin hommat tehdyksi. Auttanut on tietysti paljon kun päiväruoka on ollut molempina päivinä valmiina. Näin täytyy olla jatkossakin. Mun on niin paljon rennompi olla kun ei ruoanvalmistus stressaa mielessä. Kävimme tänään hammashoitolassakin, esikoisen hammashoitajankäynnin henkisenä tukena. Vähän oli hammaskiveä muutamassa hampaassa jotka rapsuteltiin pois, mutta muuten hampaat olivat hyvässä kunnossa. Ja meille sitten selvisi että esikoisella alkaa hampaiden oikomishoito ensi kuussa. Neiti saanut minun purukaluston muodon, joten eipä tuo nyt yllätyksenä tullut. No, hyvä että päästään jo tässä vaiheessa oikomishoitoon. Tuntuu tässä kunnassa nuo oikomishoitojen aloitukset sujuvan suht sukkelasti. Saatiinkin jo ajat muottien tekoon sekä oikomislääkärille, jossa suunnitellaan tulevan oikomisprojektin etenemistä. Lisäksi röntgenkuvausta varten täytyy tilata vielä aika ensi viikolla. 

Omasta oikomishoidosta on aikaa jo reilu parikymmentä vuotta, liekkö mitään enää samaa kuin silloin? Muistan että purukalusto oli uusien rautojen myötä muutaman päivän aina tosi kipeä. Juuri mitään ei pystynyt pureksimaan, vain jotakin pehmeää. Mutta nopeasti se onneksi aina helpotti. Jotkut raudat taisivat mennä rikkikin... Ja sitten oli se niskaveto yöaikaan. Ja telaketjut alahampaissa ym. No, onneksi sain hoidot aikoinani ja nykyisin voin iloita suht suorasta, mutta silti omaperäisestä hammasrivistöstä. ;)

*     *     *

Ristiäisjututkin ovat hieman edenneet. Ristiäiset pidetään kotona sunnuntaina 30.9.2012 klo 13. Saamme saman papin joka on tytötkin kastanut. Pappi on siis ystäväni isä Mikkelistä. Ihanaa kun on tuttu ihminen, jotenkin oman seurakunnan papit koen vieraiksi ja etäisiksi, vaikka yksi heistä meidät vihkikin viime joulukuussa. Joten todella mukavaa että tuo tuttu ihminen pääsee kastamaan lapsemme tälläkin kertaa! Kävin myös eilen tiimarissa ostamassa lisää korttitarpeita (ihanat tarrat). Viime perhekerhossa oli aiheena sormiväreillä maalaaminen ja minähän keksin käyttää tilaisuuden hyödyksi, painamalla Aatoksen jalanjälkiä pahville, leikkaan siitä ne sitten ristiäiskortteihin kuten tytöilläkin oli. Sitten pitäisi vielä keksiä joku ihana runo tai laulunpätkä korttiin lisäksi, se tässä taitaakin olla se vaikein osuus!! Mimosalle oli niin mainio laulunpätkä, että mistä löytää Aatoksellekin samanmoinen? Täytyy luottaa että se vaan ajautuu eteen kun antaa aivoille tilaa olla luova.. (Jaahas, sitäkin vielä! :D) Niin ja kummitkin alkavat olla viimein kasassa, tai ainakin tämän päivän jälkeen! ;)

*     *     *

Ihana hiljainen hetki! 

Kohta kun härdelli alkaa taas, näillä hetken hiljaisuuksilla pärjää taas jo pitkälle ♥

Junasukat, kukat ja uusi arki!

"Junasukat"

Nämä junasukat valmistuivat eilen. Kuvan ihanista sukista löysin täältä ja sitä kautta ohjekin löytyi. Vastaani tuli taannoin Tokmannissa saman väristä lankaa kuin Aatoksen laitokselta saamassa pipossakin oli. Joten siitähän se ajatus sitten lähti. Lanka on oikein ihanaa Wool-lankaa. Huomaamattani aloitin jo toisten samanlaisten sukkien tekemisen... :) Ovat hauskan näköiset ja pysyvät hyvin pienissä jaloissa. Seuraavat sukat teen ohjeen mukaisesti, nämä jätin tarkoituksella juuri vastasyntyneen jalkaan sopiviksi! 

Mulle meinasi tulla jo vieroitusoireita kun pariin päivään en kerennyt blogia päivittämään! (Liekkö huolestuttavaa?) No, joka tapauksessa pari vilkasta päivää takana. Maanantaina selvisi että olenkin jo keskiviikosta asti yksin pikkuisten kanssa ja siitähän iski kunnon selviytymiskriisi mammahormoonien siivittämänä. Luojan kiitos, eilinen on eletty ja siitäkin selvitty. ;) Jotenkin ajattelin hiljaa mielessäni rauhallista laskeutumista yksinoloon niin että keskiviikkona eli tänään ei olisi ollut meillä mitään suunnitelmia ja oltaisiin vaan oltu rauhassa Juhon kanssa keskenämme + tietenkin lapset. Tänään oli kuitenkin koulutus jota kumpikaan meistä ei ollut juuri noteerannut vaikka se jo "ainakin kolme viikkoa" oli ollut ylhäällä. (Paha kun tuo kuukin meni vaihtumaan niin vasta maanantaina se sitten tajuttiin kun kalenteria viimein käännettiin.) Toinen mokoma oli kun isäntä oli täysin unohtanut minun syntymäpäiväni! Joka sekin oli kyllä siellä kalenterissa ollut jo useamman kuukauden ajan merkittynä! Eihän se sitten muuta tarvinnut kuin pinna oli jo valmiiksi kireällä. Huh, kunnon babybluesit oli kehissä. Onneksi omaamme molemmat keskustelun taidon ja asiat tuli selvitettyä, allekirjoittanut ainakin varsin räkä poskella-tilassa. Mutta ehkä se on välillä hyväkin mennä sille tasolle tunteiden kanssa? Jälkeenpäin ainakin tuntuu että moni lukkotilanne selvisi kun pääsi kunnolla itkeä tihrustamaan toisen sylissä. Onhan tässä niin monta asiaa vireillä, yksin kotiin jääminen, sairaalassa oleva äiti, tulevat ristiäiset, Juhon uusi työ jne...

  

Syntymäpäiväkukkani :)

Nämä tulivat sitten aamupäivästä pöytään onnittelujen kera ♥ 

Ja niin vaan se uusi arki sitten tänään alkoi! Hei, ja ollaan jo iltapäivässä ja hengissä kaikki ja suht hyvissä ruumiin ja sielun voimissakin! ;) Käytiin jopa saattamassa Iisa koulutielle ja samaan syssyyn paineltiin kauppaan tupliksillamme jotka jo palasivat huollosta. Ruuan jälkeen käytiin koko porukalla päiväunille, kyllä minäkin torkahdin. Ja siirryin herättyäni jatkamaan rauhallista hetkeäni keittiöön kahvikupin ja tietokoneen ääreen... :) 

Flunssanpoikasta ja yllätysvieras!

Niin se syysflunssa rantautui sitten tännekin. Toivotaan että vain pieneksi hetkeksi. Eilen koski kurkkuun ja tänään sitten oli aamusta niin vetelä olo ettei meinannut itseään saada ylös sängystä. Yöllä heräsin laittamaan pikku-Aatokselle keittosuolatippoja nenään kun toinen niin tuhisteli ja ei saanut oikein syötyä rintaa. Päädyin sitten imettämään sen syötön istuviltani. Aamuyöstä jo onneksi rinta kelpasi makuuasennossa. Aamupäivä meni sisällä. Juho vaivoin jaksoi käydä kaupassa ja tehdä meille ruokaa. Sen jälkeen päätettiin käydä koko perhe päiväunille. Täytyy sanoa että olipa harvinainen hetki! Siinä sitä oltiin päiväunilla samassa sängyssä äiti, Aatos, Mimosa ja isi. Ja hyvin nukutti melkein pari tuntia. Lopulta herättiin siihen että meillä soi ovikello! Ja saimme yllätysvieraaksi Juhon lapsuudenaikaisen naapurin pojan jota itse isäntäkään ei alkuun tunnistanut! Kahvit toki tarjottiin ja juttuakin piisasi. Ihan hauska tapahtuma! Harvinaista enää että joku tulisi käymään ihan yllättäen, saati sitten sellainen ihminen jota ei enää meinaa tunnistaakaan! "Ennen vanhaanhan" siis vaikka minunkin lapsuudessani, sitä saatettiin vanhempieni kanssa piipahtaa kyläilemässä tuosta noin vain. Ja samalla tyylillä meillekin tuli vieraita! Se oli kivaa! Tykkäsin lapsena kuunnella "aikuisten juttuja" korvat höröllä. Jos tuoretta tarjoitavaa juuri sillä hetkellä ei ollut, niin pakasteesta löytyi aina pussillinen pullia jotka sulatettiin tarjottavaksi. Niin ja keksejäkin oli aina. Usein äiti kyllä leipoikin, että melko todennäköistä oli että meiltä sai myös kuivakakkua tai piirakkaa tai kääretorttua. :) Toisaalta se on harmi että nykyään kaikki ovat "niin kiireisiä" että kyläilykulttuuri on muuttunut tarkoin sovituiksi vierailuiksi... 

Tällä hetkellä mun olo on jo tosi hyvä. Muutaman aivastuksen olen päiväunien jälkeen tehnyt ja niistänyt en ole kertaakaan. Taitaa mua nää hormoonit helpottaa tän sairastelun suhteen. Aatoksellakin henki on koko päivän kulkenut tuhisematta. Toivotaan että tää oli tämmöinen pikaflunssa. (Tosin Juholla on astetta pahempi versio, mutta jospa tauti hänelläkin pian tokenisi!)

Kolmiviikkoinen Aatokseni

Aatos rakkaani 

Taisi haikara lähtiessään jättää Aatoksen poskeen itsestään merkin. 

Aatos on rauhallinen poika edelleen. Hän nautiskelee hartaasti maitoaterioistaan ja vetäiseen sen päälle muutaman tunnin unet. Pojat näyttävät olevan siitä erilaisia tapauksia että vaatetta tuntuu kastuvan paljon enemmän kuin tytöillä koskaan. Tuntuu että vähän väliä on vaippa falskannut ja vaatteet märät. No, tuleepahan varmasti jokainen pieni vaate käytettyä moneen kertaan. Tällä hetkellä käytössä on edelleen 50-56 kokoon vaatteet. Tämän viikon aikana vasen silmä on lopettanut kokonaan rähmimisen. 

Pieni on niin kiltti ja ihana. Meillä ei tiedetä yö- tai päivähuutajista mitään. Onneksi meillä nukutaan yöt perhepetissä. Me vanhemmat ja nämä kaksi nuorinta mahdumme sänkyyn ihan mukavasti. Ja itseäni helpottaa kovasti kun havahdun heti kun vauva alkaa osoittaa ensimmäisiä nälänmerkkejä ja pystyn pistämään tissin samantien vauvan suuhun ja jatkaa nukkumista. Ehkä kerran yössä vaihdan vaipan, tai tietysti sitten jos huomaan vaatteiden olevan märät. Kakkaa tämä pikkuinen tekee vielä lähes jokaiseen vaippaan. Jekovit tipoissa ollaan menossa kahdessa tipassa. 

Kunnon selvää hymyä ei pikkuinen ole vielä tehnyt, mutta pieniä harjoituksia silti. On ne ihania. :) Ajatella miten täydellisen ja suloisen tapauksen sitä on saanut aikaan. Ihmeiden ihme on nuo pienet korvat ja siniset silmät. Tuo pieni suu joka hamuaa nälkäisenä rintaani. Tuo pieni poika joka on niin maailman ihanin, ihan vaan kun on. Voi, kunpa jokainen lapsi saisi kokea olevansa rakas... Eilisen lehdessä oli taas kerran jotain niin hirvittävää luettavaa, ettei vaan järki voi käsittää kuinka omalle lapselleen voi tehdä jotakin niin järkyttävää.. (8 vuotiaan tytön murha)

Juho on enää kolme arkipäivää isyyslomalla ja sen jälkeen meillä alkaa hallitsematon kaaos uusi arki kahden pienen ihmisen sekä tokaluokkalaisen kanssa. Maanantaina menemme yhdeksäksi seurakunnan perhekerhoon, siis yritetään ehtiä. Muutenpa viikolle ei taida olla kummemmin sunnitelmia. Taitaa olla paras ettei juuri mitään suunnittelekaan ennen kuin arkeen on löytynyt jonkinlainen oma tapa toimia.

Nasu = lasten ystävä :) tässä voi vähän verrata vauvan kokoa kissaan! 

Pienet kädet on vielä paljon nyrkissä. Mutta nuo suuret silmät katselevat päivä päivältä enemmän maailmaan. Vauvalla on yksi Juhon tapakin ;) unia nähdessään pikkuherra pitää välillä silmiä auki ihan kuin olisi hereillä, mutta silmien liikkeistä ja hengityksestä voi päätellä miehen kuitenkin olevan untenmailla. 

Haukotus!

  

Aatos sai entisiltä naapureiltamme ihanan unipupun ♥ 

Kiitos vaan Mirkalle pesueineen :)

Äiti miettii äitiä ja vähän lapsiakin..

Kummallisesti sitä kaikkeen näyttää sopeutuvan. 

Esimerkiksi siihen ettei omasta lapsuudenkodistaan löydy tällä hetkellä kuin oma isä.

Isä, joka on kerännyt viinimarjat ja tehnyt mehua. Ostanut mansikat ja käynyt keräämässä mustikat. Pessyt matot ja hoidellut kodin siinä sivussa sekä Paavo-kissan tietysti. Niin ja tietenkin käynyt töissä ja äitiä tervehtimässä useasti viikossa. Tunnelma on selkeästi kuitenkin eri kuin silloin kun äiti on ollut kotona. 

Tämän viikon maanantaina äiti viimein siirtyi kuntoutusosastolle. 

Kerkesimme ensimmäisen kerran tänään häntä katsomaan. Maanantaina oli äidin "muuttopäivä" joten silloin ei viitsinyt mennä, koska raskas päivä varmasti ollut. Tiistai ja keskiviikko meni Porvoossa, torstaina oli kipeitä lapsia joiden kanssa ei voinut tietenkään mennä tartuttamaan äitiä. Kummasti sitä on kaikkea kiirettä tässä omassa elämässä. Nyt mietin mitä kuntoutus tuo tullessaan. Kohta on jo viikko mennyt. Montako vielä on edessä? Millaiseen kuntoon äiti on ajateltu kuntoutuvan? Pääseekö osastolta kotilomille? Milloin opetellaan imulaitteen käyttö koska trakeostomiasta eroon pääseminen ei tällä hetkellä vaikuta kovin läheiseltä asialta. Minkälaisessa kunnossa äiti kotiutetaan? Millaista on tulevaisuus äidin elämässä? Ja vielä pelottavana peikkona, eihän äidille enää tehdä mitään leikkauksia? Tai jos on suunniteltu niin mitkä muka on ajateltavissa olevat hyödyt? Entäpä haitat? Haluan sulkea pois mielestäni kaikki operaatiot jotka liittyvät kasvaimen poistoon. Ei pysty, eikä jaksa ahdistua niistä juuri tällä hetkellä yhtään enempää.

Sitä toivoo äidille paljon tekemisen meininkiä ja hyvää fiilistä. Niin että äiti saisi lihaksiinsa mahdollisimman paljon voimia että pystyisi liikkumaan tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin. Tänään äiti liikkui pyörätuolin avulla. Niin ja tietenkin sitä toivoo että pääsisi mahdollisimman usein äidin luona käymään. Jotenkin sitä on vaan kuitenkin yritettävä jakaa voimavaransa erityisesti omalle perheelle ja sitten omille vanhemmille, ystäville, kummilapsille, sukulaisille, naapureille, tuttaville jne. Riittämättömyyden tunteet on vaan yritettävä pitää kaukana, niin että tekee sen minkä jaksaa ja ei väsytä liikaa itseään/puolisoaan/jne. Yrittää pitää asiat simppeleinä. Kunpa se olisikin niin yksinkertaista.

*     *     *

Ristiäisvalmistelut ovat edenneet siihen pisteeseen että olen saanut papin kiinni ja soitan sunnuntaina paremmin sopiaksemme päivästä jne. Olen myös saanut aikaiseksi kysyä yhtä ystävistäni kummiksi :) ja saatiin vieläpä myöntyvä vastauskin. Muutama kummipyyntö olisi vielä tehtävä! No, aion reipastua heti kun tuo ristiäispäivämäärä on saatu selville.

*     *     *

Aatoksen syntymästä on jo yli kolme viikkoa. Aika menee niin lujaa! Olen niin rakastunut tuohon vaaleatukkaiseen, pieneen poikaseeni! Muutamat hymyn yrityksetkin on jo tehty ja ne ovat tuntuneet niin sydämenpohjassa saakka! Nyt tuntuu jotenkin niin ihmeelliseltä kuinka aiemmin ei oikein osannut ajatella jos saisikin poikavauvan. Nyt asia tuntuu niin luonnollisesta että meillä on kahden tytön lisäksi pieni poika. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän sen miksi toisista pojista tulee "mamman poikia". Sitä on vaikea selittää, mutta luulen kaikkien niiden äitien ymmärtävän jolla on oma poika ♥ Enkä tällä äsköisellä nyt ollenkaan halunnut pitää tyttöjä mitenkään vähäpätöisempinä tai minään muunakaan "kummat ovat parempia tytöt vai pojat"- astetteluna, ei päinvastoin tyttöjä on ollut aina helppo rakastaa! :) (Mutta niin näköjään on poikiakin! :)