maanantai 2. huhtikuuta 2012

Draamaa ja kiristelyä...

Perjantaina vielä ajattelin että pääsen luvattoman helpolla. Mummo oli organisoinut Iisalle virpomisvitsojen teon, mun ei siis tarvinnut laittaa minkäänlaista tikkua ristiin virpomisvitsaoperaation kanssa. Lisäksi Iisan kaverisynttärit vietetään nyt ensimmäistä kertaa isän luona. Siinä vaiheessa kun Iisa kertoi että kutsuu koko luokan tytöt juhliin (9 kpl + Iisa) ehdotin varovaisesti voisiko kutsuja järjestää tällä kertaa iskän luona, kun siellä on vähän enemmän tilaa käytössä? Vieläkin muistelen hikipäässä viimevuotisia 7v kaverisynttäreitä jossa oli 7 lasta mukana. Juhla-aika oli max 2h ja siinä joutui minun lisäkseni myös Hanna-kummi pistämään itsensä likoon että saatiin tytöt jotenkin pidettyä "aisoissa". Askartelemaan korut, syömään kakut ja maalaamaan taideteokset! Huh! :) Kaverisynttärit siis vietetään nyt ensimmäistä kertaa isän luona. Tosi hyvä juttu sillä nyt täällä olisi lisäksi Mimosa 10kk ja vastasyntyneet kissanpennut lisänä sekä tietysti nämä rajalliset neliöt! Ensi vuonna lupaan järjestään kaverisynttärit, kun on enemmän tilaakin! Toki meillä vietetään Iisan 8v synttäreitä mummojen, kummien, serkkujen, ystävien ym. kanssa. Ja tuleehan niistäkin porukkaa yli parikymmentä jos vaan kaikki kutsutut pääsevät tulemaan! :)

Iisa noitana 2012 :)

Niiin mutta mielipide tuosta "pääsystä luvattoman helpolla" muuttui kyllä eilen. Ai että oli pinna kireellä. Oli niin järkyttävän kamalan ahdistava olo etten edes muista milloin viimeeksi on ollut suoraan sanottuna niin vittumainen olo. Aamu alkoi kun kissa oli käynyt pissimässä vieraspatjalle... Ja sen jälkeen ei ollut enää oikeastaan koko aamussa mitään hyvää sanottavaa. Onneksi sentään nuo virpomiset saatiin suoritettua hyvillä mielin. Iisa kävi taloyhtiömme läpi itsekseen ja sitten tehtiin autolla mummojen ja iskän virpomiset. Mutta sitten huomattiin että lehdessä oli väärä aika asuntomme näytölle ja olin varma etukäteen ettei kukaan saavu paikalle virheen vuoksi ja että tulee siivottua - pinna tiukalla - ihan turhaan!!! Sitten piti viedä kissat mummolaan, tehdä ruokaa, viedä Iisaa tallille, nukuttaa Mimosaa, siivota, hakea Iisa tallilta ja poistua kotoa näytön vuoksi. Sitten ahdisti kevät - kenen lempivuodenaika se voi olla - joka paikka täynnä hiekkaa ja kuraa??? Kissanruoat kaatuivat kahteen kertaan matolle! Aamu ja päivä kuluivat allekirjoittaneelta niin pinna tiukalla ettei tosikaan, milloin huusin naama punaisena, milloin itkin taas vedet silmissä. Musta tuntui ettei me Juhon kanssa enää puhuttu edes samasta kämpästä. Minä näin hiekkaa ja saastaa joka puolella ja Juhon mielestä edessä oli pikku homma, vähän imurointia ja lattioiden pyyhkiminen! Ei ollut helppo päivä. Onneksi Juho piti mua kaiken mesoamiseni keskellä vain reppanana - ja ei se ollut mulle yhtään suuttunut. Ts. emme riidelleet! :) Onneksi kaikki päivät ei ole tuollaisia, siis oikeasti yhtä henkisesti rankkaa päivää en muista olleen, ties milloin - koskaan? Että joo, ihanaa nyt kun arki alkoi. Rauha maassa ja järjestys paikoillaan. En tiedä vaikuttiko sunnuntain surkeuteen se että olin pari päivää ollut tyttöjen kanssa kahdestaan (Juho hautajaisissa Merikarvialla), vaikkeivat ne päivät nyt mitenkään edes rankoilta tuntuneet. Lauantai-iltana mietin vielä sängyssä miten ihanaa onkaan olla tässä, kun molemmilta puoliltani kuuluu oman tytön tuhinaa! Niin ja tietty olenhan mä raskaanakin, mut ei sitä nyt voi syyttää kuin ehkä lievänä lisätekijänä...

Sunnuntai-ilta sujui kuitenkin jo ihan mukavasti. Näimme Mimosan kummien pienen pojan ensimmäistä kertaa! Voi kun oli pieni ja suloinen. Ihana kertakaikkiaan! Ei sitä muista miten pieniä ne vauvat oikeasti ovat pikkuisina! Ensimmäistä kertaa tuli kyllä mieleen että miten me kesällä oikein kahden pienen kanssa selvitään??? Etenkin kun Mimosasta tuli  pieni draamaqueen vauvan luona ja heittäytyi muutaman kerran  martyyrimäisesti lattialle, äidin syli vain kelpasi jne. Parasta olla miettimättä sitä sen enempää! :D Niin ja asuntoakin oli käynyt katsomassa pari pariskuntaa. Että ei ne siivouksetkaan sitten onneksi menneet hukkaan. Tässä asunnossa on ollut nyt neljä näyttöä ja 6 tyyppiä/pariskuntaa käynyt katsomassa. Tarjouksia odotellessa!

2 kommenttia:

  1. Kyllä siellä on nyt ajettu tunteiden vuoristorataa. Vaan kuka pelkkää tasapaksua ja haaleaa kaipaakaan.:) -L

    VastaaPoista
  2. :) Mä olen kyllä tietoisesti yrittänyt jo noita vuoristoratoja välttää, tämä pää kestää paremmin sitä possujunaa.. ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)