Joulukalenterin luukku nro. 15

Viidennessätoista luukussa hiihtelee joulupukki joulukoristeessa.

Meillä on aika paljon joulujuttuja, mutta jotain pientä uutta tekee mieli hankkia joka joulu. Tällä kertaa ostin kaksi vintage joulukoristetta, toisessa tämä pukki ja toisessa leikkivät lapset hangella lumipallojen ja punaisten omenoiden kanssa. Nämä olivat 1,95e kpl ABC-llä. Tässä on minusta sitä oikeaa vanhan aikaista joulua. Pukilla lahjat pursuaa selässä olevasta säkistä, ei turhia kääreitä niissä näy. 

Vaan minun lapsuuden aikainen pukki käytti ruskeaa karvaista nuttua, sillä oli lapikkaat jalassa, karvainen hattu päässään, nahkarukkaset käsissään ja naama oli aika tuikea mutta posket punaiset. Useasti pukki tullessaan näytti naamansa jostain tuvan ikkunasta ja aina se oli olevinaan yhtä pelottava näky. Silti sitä odotettiin ja käytiin kurkkimassa, joko pukkia näkyisi pihalla. Kummasti sitä pukki aina saapui samoihin aikoihin, sen jälkeen kun oltiin saunottu ja jouluruuat syöty! Pukki jakoi aina ainakin muutaman lahjan, ja oli usein "huono näköinen" ja jos nyt nimen sai lausuttua oikein, niin ainakin saaja meni sitten ihan väärin. Mikan lahja Martta mummolle ja niin edelleen, ja sekös se lapsena hauskaa olikin, kun pukki oli niin hajamielinen! :D Muutaman lahjan jaettuaan, tuotiin lahjoja pärekorissa ja pusseissa sisälle ja lapsena näytti että niitä lahjoja oli aina ihan valtavasti!!! Sitten pukki toivotettiin jatkamaan pitkää taivaltaan ja aina taisi pukin matka jatkua kohti Heinosta, metsän läpi tietenkin! ;) Joka joulu pukille laulettiin "Joulupukki, joulupukki valkoparta vanha ukki...♪♫" ja ainakin kerran muistan laulaneeni itse pukkia odotellessa "Pukki jo ovella kolkuttaa, tokko hän sisään tulla saa. Tervetuloa pukki vaan, kanssamme piiriä tanssimaan. Sisään pukki näin kiiruhtaa, lahjat hän lapsille heittää vaan. Sitten yhdessä riemuitaan, silmät lasten saa loistamaan. Poispäin pukki taas matkoaa, muualla lapset ne odottaa. Hänen on käytävä ympäri maan, pitkissä peninkulmasaapaissaan." Kukaan muu ei sitä osannut laulaa. Mistä lie minäkään se olin oppinut. Tai kirjan muistan mistä sanoja lueskelin, mutten muista mistä olisin sävelen kuullut?

Kerran aikuisiällä olimme jouluaattona perinteisesti vanhempieni luona. Se oli se joulu, kun ensimmäistä kertaa piti olla niin, ettei meille pukkia olisi tullutkaan. (Aina se pukki oli käynyt vaikka oltiin aikapäivät sitten lopetettu pukkiin uskominen!) Vanhempani olivat joulusaunassa ja meillä soi ovikello. Minä siitä sitten ovea avaamaan ja siinähän se oli, nykysin jo edesmennyt naapurimme, melkoisessa tuiskeessa, mutta joulupukki mikä joulupukki! Ja koska pukin ajatuksena oli toivottaa hyvää joulua myös vanhemmilleni, paineli pukki saunaan asian laidan kuultuaan sen vähempiä arastelematta! Kun hyvät joulut olivat toivotelleet puolin ja tosin, jatkoi pukki matkaansa toisille naapureillemme. 

Kerran lapsuudessa kävi niin, että kesällä löysimme pukin naaman vintiltä ja sekös ihme ja kumma oli, nauratti kovasti, vaikka hieman taisi kuitenkin pelottaakin. Kerran pukin naamariin törmäsimme isossa kammarissa, ja muista Terttu-tätini vakuuttelevan, ettei pukin naamaa ollut nähtykään, mitä lie höpöttelimme! (Meidät lapset ajettiin pois kammarista ja naamari pistettiin piiloon, kun sen vahingossa olimme löytäneet!) 

Saas nähdä millaisen joulupukin tänä vuonna saamme vierailulle? Vähän jo jännittää! ;)