Pumpulihäät ♥

Ensimmäinen hääpäivämme sattui maanantaiksi. Vuosi sitten odotin Aatosta raskausviikolla yhdeksän ja pihalla oli varsin märkää ja koleata. Onneksi tunnelma oli lämpöinen ja rakkautta sydämissä!

Joulukuun seitsemästoista, ensimmäinen hääpäivämme, alkoi sillä kun rouva viimein päätti mennä yöpuulle klo 2 aikoihin ja tullessaan viimein nukkumaan, huomasi että Aatoksen sängyn ja parisängyn välissä on noin 10 cm pituinen väli, joka oli ehdottomasti saatava kiinni. Rouva ei tietenkään raaskinut herättää armasta aviopuolisoaan, vaan päätti suoriutua sängyn siirrosta ihan itsekseen, voimanaisia kun tunnetusti oli. Ei muuta kuin muutama napakka tönäisy sängynlaitaan, jonka vieressä puoliso nukkui autoaan tietämättömänä rouvan aikeista ja tietenkin tönäisyt herättivät miehen, joka säikähti vähintään maanjäristyksen tulleen tönimään paikkoja! Niin Sosulimaista, sanoin minä! Ja niinhän se oli! Siinä sitä jo toivoteltiin ensimmäiset onnittelut ensimmäisestä aviovuodesta yhdessä. Seuraavia onnitteluja taidettiin jaella, kun herran lähti aamuvarhaisella töihin, ja rouva kyseli jotakin Niina-nallesta... Joku hämärä muistikuva on kyseisestä hetkestä! 

Aamulla suurin lapsista hiippaili rouvan ja kahden pienen kanssa samaan sänkyyn ja kyseli ihmeissään, miksei äiti ole vielä tullut herättämään häntä ylös, että kerkiää kouluun! Siksi että kello ei ollut vielä soinut ja pianhan se jo pirahtikin. Hetki vietettiin porukalla yhdessä sängyssä, minä ja kolme maailman ihaninta aikaansaannostani ♥ Ajattelin olevani erittäin onnellinen! Siitä sitten noustiin ja tytär suoriutui kouluun, pisti pikkuinen hienot "uudet" kirpparilta löydetyt huopikkaat jalkaansa ja lähti hangen läpi kävelytietä kävelemään. Pikkuisten kanssa suoriuduimme seurakuntakeskukseen, jossa oli perhekerhojen yhteinen päätöstilaisuus ja tarjolla oli joulupuuroa sekä joululauluja! 

Mahat kun oli saatu täyteen, rouva päätti viedä pesueensa mummolaan. Mummolan väki oli vasta palannut Mikkelistä, jossa äidille oli vaihdettu uusi trakeostomia. Seuraavaksi odottelivat kotihoidon fysioterapeuttia paikalle. Joimme siinä kahvit, ennen kuin tämä odotettu vieras saapui. Tilanteen kartoituksen jälkeen äiti pääsi tekemään harjoituksia omalle sängylleen. Jalan ojennusta ja nostoa, lantion nostoa sekä käsien nostoa. Osissa liikkeissä oli kilon paino mukana käytössä. Tuntui niin hyvälle, kun kotiin saapui fysioterapeutti harjoituttamaan äitiä. Vaikka todella paljon isä jaksaa kuntouttaa äitiä päivittäin, taso-Fordilla kävelyttää ja motomedillä poljetuttaa, nieluharjoituksia teettää, kasvojumppaa sekä puheasioita yhdessä äidin kanssa tehdä, mutta todella mahtavaa, että fysioterapeutti tuli vielä tämän lisäksi motivoimaan ja kannustamaan, että lihaskunto pysyisi edes tällaisena tai jopa paranisi? Soittelin myös vuodeosastolle, apteekkiin ja valokuvaamoon äidin asioista. (Äiti tarvitsee passikuvan, että saa inva-pysäköintimerkin!!!)

Aikaa siinä vierähti, montakin tuntia. Aatos taisi parit unetkin vedellä sinä aikana kun tämä perhe oli mummolassa. Jossain vaiheessa oli tullut viestiä, että vanhin lapsista pääsee toiseen mummilaansa iltapäivällä, olivat mummi ja pappa menossa hakemaan koululaista koulun jälkeen. Joten meillä ei ollut niin kiire kotiin. Mummolassa tuli myös isäni sisko miehensä kanssa käymään ja asentamaan tietokonetta uuteen uskoon. Me lähdimme viimein joskus neljän maissa kotiin päin. Armaan aviopuolison kanssa oli sovittu ulkona syömisestä, joten kun kotipihaan päästyämme totesin takapenkin olevan untenmailla, hain liiteristä halot sisälle lämpenemään, vaihdoin vaatteet, pistin tukan nutturalle, nappasin suuhuni hieman ruoan muruja ja kipaisin takaisin autolle, jossa lapset edelleen vetelivät zetaa. Ajoimme puolisoa vastaan ja jatkoimme matkaamme samalla autolla. Pusuja vaihdettin toki ja kukkapakettikin siirtyi lämpöiseen autoon. 

Ajoimme auton parkkihalliin ja pistimme pikkuiset kärryyn ja nousimme toiseen kerrokseen, jossa oli niinkin romanttinen paikka kuin Rosso! :D Isäntä tilasi kuhaa ja emäntä possua, Mimmille muusia ja pari lihapullaa. Jälkkäreiksi otettiin kahvit sekä kermainen jäädyke minttusuklaalla höystettynä. Rosson ikkunasta näkyi talvinen Mikkelin tori ja näkymä oli oikein kaunis. Kynttiläkin meillä oli pöydällä palamassa! Hyvää oli herkut ja erinomaista seura! Nautitaan sitten kahdenkeskisistä kynttiläillallisista kun lapset hieman kasvavat... :)

Kotimatkalla poikkesimme mummolassa, koska olin luvannut käydä hoitamassa äidin trakeostomian ja peg-letkun juurien puhdistukset ja pistää napapiikin. Hetken aikaa olimme ja lähdimme kotia kohden. Kotipihalle tullessaan rouva näki lumituiskujen aikaansaannokset ja haki lumilapion ja alkoi noin varttitunnin pituisiin hommiin ja putsasi reitin kävelytielle ja Iisan oman polun kävelytielle. Pakkasta oli -13 astetta joten tuntui oikein hyvälle pistää veri kiertämään lunta lapioidessa. Isäntä aloitti pikkuisten iltatoimet samaan aikaan. Sisälle päästyäni laitoin vielä takkaan tulet ja pistin pyykit kuivumaan. Juho nukutteli keskimmäisen ja minä pienimmän. Kun Juho oli laittanut vielä keittiön ojennukseen niin sen  jälkeen oli jopa hetken aikaa olla ihan kahden. Kunnes rouvan täytyi mennä päivittämään joulukalenterinsa ja isännän lähdettävä untenmaille jotta jaksaa taas huomenna painaa pitkää päivää töissä! 

Sellainen ensimmäinen hääpäivä meillä. Ei mitään yltiöromanttista höpötystä, vaan aika arkista menoa, mutta varmasti juuri sellainen päivä kuin meiltä nyt rahkeet riittävät! Suunnitteilla on lähiaikoina viettää yö jossain hotellissa kaksistaan (vauva toki menee siinä sivussa ♥ ) ja nauttia rauhallisesta menosta ja yhteisestä, kahdenkeskeisestä ajasta ja siitä rauhallisesta hotelliaamiaisesta, joka viimeksi jäi hieman haaveilujen varaan! ;)