Toistamiseen kissaa kyydissä...

Eilen lupailtiin vielä tälle päivälle -30 astetta pakkasta. Olin päivällä kuunnellut korva höröllä Bestiksen levottomampaa olemusta ja lopultahan se alkoi, nimittäin naukuilu. Bestis ei juuri juttele, paitsi ollessaan kiimassa. Yölläkin sitä kuului ja joskus viiden aikoihin aamuyöstä konsertti oli parhaimmillaan. Kiitän Luojaa siitä että Bestiksen emon, Ruusan, hyvin kehittynyt alttokarjunta (kiimassa) ei ole ollut periytyvää! Mutta käy se naukuilukin pikkuhiljaa hermoille. Ensimmäinen uroksen luona käynti ei siis tuottanut toivottua tulosta. Ja tässä sitä oltiin, vuoden tähänastisesti kylmimpänä päivänä, kissa päättää alkaa lemmenlurituksiinsa, pohdin aamuyöllä kun unta ei hetkeen kuulunut. Huoh! Ei muuta kuin aamulla viestiä uroksen omistajalle ja lupa tuli vierailuun! Aamulla meidän kastraatti-Nasu oli jo Bestiksen päällä... Luulisi sitten että nyt tulisi toivottua tulosta! Iisa meni papan kyydillä kouluun ja me Mimosan ja Bestiksen kanssa vähän sen perästä lähdimme kohti Lapinjärveä. Onneksi pakkastakaan ei ollut tuota peloiteltua määrää vaan jotain -20 asteen kieppeillä. Mimosakin jaksoi onneksi matkat hyvin, noin tunti nelkytäminsaa suuntaansa. Nyt sitten pidetään peukkuja ja toivotaan että tällä kertaa tärppäisi... Nyt iltapuuhiin!

Talohaaveita...

Olen tässä taas muutamana päivänä haaveillut. Päästänyt ajatukset leijailemaan pilviin ja katsellut mieleni maisemin unelmakotiani. Siellä se järven rannalla odottaa. Lämmin keltainen puutalo. Ihana puutarha ympärillä. Lapsia huiskamassa piha täynnä, oli sitten kesä tai talvi. Oma koti - se se vasta olisi jotakin! Sisällä lämmin liesi, uunit ja takat. Kissoillakin paljon tilaa. Olisi ylä- ja alakertaa. Ikkunoista aukeisi näkymät rannalle. Rannalla sauna ja oma laituri. Siellä sieluni lepäisi. Ihan varmasti niin, vaikka arki olisikin ympärillä. Ihana on ihmisen mieli, kun sen joskus antaa mennä korkealle, sinne minne on hyvä olla ja samalla saa hymyillä itselleen onnellisen hetken. 

*   *   *

 Unelmoidessani löysin myös saman nimisen blogin

Keltainen talo rannalla                                                                        

Ihana talvipäivä!

Nyt on päästy talvessa siihen vaiheeseen että voi taas huokailla kuinka kaunista onkaan! Tässä vaiheessa muistaa taas mitä ihanaa tässä talvessa nyt oikein olikaan! Puut nuokkuvat raskaista tykkylumista, pakkasta on kuin ennen vanhaan, aurinko antaa säteitään taivaalta saaden lumihiutaleet säteilemään! Ah, nyt olen taas niin rakastunut! Talveen etenkin!

Mikä parasta, saimme tänään käyttöömme rattaat veljeni lapsilta! Mahtavaa päästä nyt kärryttelemään pakkasiin. Meillähän on ollut vain nuo prinsessavaunut :) jotka ei nyt oikein ole parhaat mahdolliset menopelit olleet talvella. Tosi allekirjoittanut on ollut sen verran väsähtänytkin alkuraskauden aikana, että oikeastaan se, ettei ole päästy kärryttelemään, ole haitannut yhtään. Vasta hetken aikaa olen kaivannut taas ulkoilua ja kärrylenkkejä! Nyt se on sitten taas mahdollista! Nyt päivällä on ollut -14 astetta pakkasta ja Mimosa nukkui hyvin päiväunet ulkona kärrytellen. Juho kävi vetämässä ensimmäisen hiihtolenkin veljeni kanssa! Iisallekin tapahtui tänään yksi iso juttu, hän kävi nimittäin ottamassa korvakorut, joista on jo pitkään haaveillut! :) Ja ei kuulema sattunut yhtään! :)

Pakkanen "kiristelee"

"Ja sitten sinä saat selittää minun isälleni että miksi mulla on niin kuuma!"
"Kuule, olen ihan varma että jos tässä nyt otetaan puhelu isällesi niin hän olisi täysin samoilla linjoilla vaatetuksen suhteen kuin minäkin!"
"Mutta kun mulla on KUUMA!"

- Otteita elämästäni INUIT-heimoon ilmeisesti lähemmin sopivan ihmisen kanssa...

Ulkona -20 astetta pakkasta. Määräsin tyttären laittamaan päälleen pitkähihaisen paidan (ohut) ja fleesetakin toppatakin alle. Kun hän olisi halunnut laittaa lyhythihaisen t-paidan ja fleesetakin TAI ohuen pitkähihaisen paidan ja collegetakin. Tässä vaiheessa vielä jaksoi salaisesti hymyilyttää. Mutta siinä vaiheessa kun alkoi joka ikinen aamu esiintyvä "Missä mun pipo oikein on? Että minne Juho sen on laittanut?" Niin kyllä hermot paloivat. Mä olen sanonut sata ja yksi kertaa että hattu laitetaan naulakkoon mistä sen varmasti aamulla löytää.  Ja se on tyyliin ainut asia lapsi on vastuussa! Mutta kun ei, pipoa pidetään sisällä päässä ja sitten otetaan pois ja unohdetaan minne sitten sattuu. Toissa päivänä Mimosa oli sen jonnekin heittänyt (kyllähän 7,5 kk vanha vauva hyvin jo "heittelee" pipoja minne sattuu) ja eilen sitten Juho sen hävittänyt! No, katsotaan, jospa se tästä lähtien olisi paikoillaan aamusella (tuskinpa vain!).

Pauhatessani pipon paikasta vedin samalla kengät jalkaani. Huomaten  vasta takkia pukiessani että toppahousut jäivät laittamatta! Siinä vaiheessa oli jo niin kiire että en enää kerennyt ottamaan napakoita talvisaappaitani pois vaan lähdin kävelemään autoa kohden -20 pakkasessa pelkillä farkuilla (minähän en farkkujen alle mitään kalsareita laita!) Mietinkin vain mielessäni että onneksi sappi sai veren lämpenemään. Istuin sentään sitten toppahousujen päälle kylmään autoon. Niin ja myöhästyttiin tietenkin sitten vielä koulusta. No, pari minuuttia max. mutta silti. Huutelin tytön perään että sano että äidin vika että myöhästyit tunnilta.

*  *  *

Kuva äitini ottama pari päivää sitten.

..kun elämä on pitkä uneton yö, kirjoitan maailmaa kodiksi...

Nyt aion kirjoittaa ja repiä ajan muutamille lauseille. Monena päivänä on tehnyt mieli kirjoittaa jostakin. Kissanäyttelypäivästä, jossa esikoinen ja minä nautimme yhteisestä ajasta. Tytär ei muuten kertaakaan kysynyt että milloin lähdetään kotiin? Pienempikin pärjäsi isin kanssa mammalassa hyvin. Olimme erossa 9,5h. Meidän napanuora on sitten venytetty tosi pitkäksi. Tissimaitoa ei ollut tarjolla ja korvikkeesta kelpasi kaksi hörppyä. (Ei ole ennen maistanut.) Mutta ruoka oli maistunut ja unet. Hyvä me! :) Tekisi mieleni kirjoittaa sisustusjutuista ja muista, kissoista. Mutta nyt on vain ollut sellaisia päiviä ettei ole kerennyt, kirjoitus aihe on "mennyt" ohi, tai lähinnä tarve kirjoittaa siitä. Iltaisin olen ollut niin väsynyt etten ole jaksanut rimpuilla juttujen juurien kanssa. Tuntuu että muutaman sähköpostin kirjoittaminen käy työstä jos mikä! Pitää olla oma rauhaisa hetki että saa ajatukset kasatuksi yhteen viestiin. Niin ettei kirjoittaisi mitä tahansa.

Tiedättekö, siperiankissanpennuista, joita ei vielä ole todistettavasti missään, on jo ollut kyselyitä! Meillä pidetään peukaloja pystyssä ja yritetään lihottaa Bestistä hyvällä ruualla että pennut varmasti kasvaisivat isoiksi ja reippaiksi. Niin, ehkä joskus kuukauden päästä voi alkaa arvelemaan onko kissa tiineenä vai ei! Niin tai tietysti jos kiima yllättää, niin ennemmin. Mä ajoin viime viikolla kissojen kanssa rapiat 860 km! Että sellainen viikko! Rahaa on palanut muutama saturainen. Äh, mutta eihän näitä lasketa.  Vielähän tässä on rahaa hetken aikaa. Kitukuukaudet (hoitovapaa) alkavat vasta maaliskuussa.

Sain viime viikolla tilattua kiitoskortit ja tänään jo osan lähetettyä! Jes, olenpas ollut reipas. Näyttäisipä naamakin yhtä reippaalta kuin hetkellinen sisäinen hyvänolon tuulahdus. Mutta ei. Jotenkin hehku on olomuodoista kaukaisin. Päivät raavitaan kasaan rutiineilla ja illalla käydään väsyneinä - mutta tyytyväisinä (useimmiten) nukkumaan.

Nyt jo alkaa tuntumaan hyvältä nämä kirjoittamani sanat. Hetki luovuutta. Sanoja itselle. Kuuntelin viikko sitten pitkästä aikaa CMX:ää. Etsin ensin Johanna Kurkelan cd:tä, mutta kun sitä ei löytynyt, niin samapa se. Hyväähän se teki kuunnella Yrjänän suloisia sointuja. Siivekäs uppoaa minuun kaikista parhaiten. Se on omalla tavallaan tosi voimakas.

"merivirtojen juoksuun tai tuuleen

sen kirjoitukseen

lennä mieleni lennä

voit mennä

en pelkää ollenkaan"

Kissaviikko!

Perjantai! Iisa oli tänään ensimmäistä päivää koulussa tällä viikolla. Eiköhän nyt sitten taudit ole vähäksi aikaa selätetty! Mieskin meni töihin, olipa outoa olla vauvan kanssa kahdestaan!

Mä käytin Bestiksen eilen verikokeissa ja nyt kissa on urosta tapaamassa! Jos kaikki menee hyvin, on meillä reilun parin kuukauden päästä kissavauvoja! :) Jännittävää!

Tänään pestiin Iisan kanssa Doris. Tai minä pesin ja Iisan kanssa kuivattiin föönillä. Huomenna olisi Nasun vuoro. Ja jossain vaiheessa Bestiskin pitäisi hakea kotiin. Sunnuntaina lähdetään Iisan sekä Nasun ja Doriksen kanssa sinne Lappeenrantaan kissojen esittelynäyttelyihin, joista jo mainitsinkin aikaisemmin.

Melkoisen kissamainen viikko tämä. Onneksi tänään sain hoideltua vähän muitakin juttuja! Tilasin nimittäin kiitoskortit viimein ja sitten hääkuvaksi meille mustavalkoisen kanvaasitaulun ja sitten toisen perinteisemmän, missä on lapset myös mukana. Sitten laitoin häämekkoni myyntiin ja siinähän ne oleellisemmat taisivat olla. Niin ja Puhdistuksenkin sain luettua, hyvä!! Ja soitin ystävälleni synttäripuhelun! Tän illan vois vaan lepäillä!

Iloisia sydänkuulumisia ja muitakin juttuja!

Tämä päivä alkoi reippaasti kellon soidessa klo 6. Yöhön kuului myös käynti Iisan sairasvuoteella kuumeen mittauksessa ja juottamisessa. Yöllä kuume oli 38,3 ja aamu 6 jo 38,9 astetta. Lääkäriin siis tie tänään kävi, mutta sitä ennen otin Bestiksen matkaan ja hurautimme Lahteen. Meillä oli sydämen HCM-ultraukseen aika 8:20 Lahden Eläinlääkäriasemalla ja kerkesimme nipin napin. Onneksi tutkimus sujui hyvin ja Bestiksen sydän oli huippu kunnossa! Ei siis viitteitä HCM:ään ja kun Bestis on jo yli 3 vuotias, todennäköisyys perinnöllisen HCM:n ilmaantumiseen on nyt häviävän pieni, sen verran ohuet lukemat Lamberg sai. Onneksi niin! Iloisella mielellä siis kotia kohden!

Iisan kanssa kävimme lääkärissä ja korvasta löytyi tulehdus. Nyt on sitten antibioottikuuri päällä ja toivottavasti kuumekin pikku hiljaa lähtee laskusuuntaan. Mies jäi myös sairaslomalle muutamaksi päiväksi, flunssan kourissa hänkin. Mimosa ja allekirjoittanut siis parhaimmassa vedossa tänään!

Kotiin tullessa varasin ajan vielä Bestiksen verikokeisiin torstaille. Tutkitaan siis veriryhmä sekä FiV ja FeLV. Eli kissan hiv ja leukemiavirukset. Mutta mutta, johan Bestis päätti aloittaa jo kiimalaulunsa kun kotiin päästiin. Nyt sitten jännätään miten Bestiksen kiima etenee, mennäänkö torstaina, verikokeiden jälkeen, uroksen luokse vai jäämmekö odottamaan seuraavaa kiimaa (ehkä 6 viikon päästä). Olis nyt aloittanut tuon kiimansa vasta viikon päästä.. Pidetään peukut pystyssä että astutus onnistuisi tästä kiimasta!

Niin ja tosiaan! Meille on tulossa vauva ensi kesänä! Eilen käytiin ihmettelemässä pientä np-ultrassa ja pikku-Marttahan se siellä meille kovasti vilkutteli! <3 Ensi kesänä tulee olemaan siis jonkinlaista hulinaa, pienten ikäeroksi kun tulee 1v 2kk!