tiistai 12. maaliskuuta 2013

40355 Kuka sinä olet?

40000 pärähti rikki muutama päivä sitten, huisia!

Ja koska edelleen olen tilastojen ystävä, ajattelin purkaa tähän vähän mitä tuo pitää sisällään. :)

Suosituimmat tekstit koko ajalta

1 . Aatoksen ristiäiskutsut (575 katselua)
5. Voihan tapetti! (139)
7. 12.2.2013 ♥ (120)

Suosituimmat hakusanat

1. helliä hetkiä karpaloretkiä (2221 krt)
2. helliä hetkiä (838)
3. karpaloretkiä (234)
4. junasukat (213)
5. ristiäiskutsu (168)
6. jouluaskartelu (102)
7. helliä hetkiä karpalo retkiä (61)
8. helliahetkiakarpaloretkia (56)
9. valokate (48)
10. jouluaskarteluja (44)

Itse tilastoista bongaamia yksittäisiä (hassuja!) hakusanoja

askartele joulupukin naamari (:D Ahahhaa! valitettavasti blogista ei kyllä tätä ohjetta löydy!)
taide ei poista nälkää (Varmasti totta tuokin!)
virkattu kimppu
lapset heinätöissä
maailman söpöin keppari
miksi voipaperia ei voi käyttää leip... (Tähän sentään hakija sai todennäköisesti oikean vastauksen "Totuus voipaperilla leipomisesta ja vauvajuttuja" postauksestani! :)
maailman paras pikkuinen ukko (Ristiäiskutsupostauksesta löytyy sanat tähän tekstiin)
kissataulu
rv 33+5 (siis tällä kyseisellä hakusanalla tai raskausviikko 33+5 "Neuvolakuulumiset 33+5" ajaudutaan vähän väliä!)
perinteiset vanhanajan takat
martta varpa perikunta (!!!!!!! :DDDD)

Käydyimmät maat

Suomi, Venäjä, Yhdysvallat, Saksa, Ranska, Espanja, Britannia, Alankomaat, Ruotsi, Belgia

Mutta myös seuraavista maista on ainakin joskus vierailtu

Australia, Taiwan, Valko-Venäjä, Kanada, Etelä-Korea, Saudi-Arabia, Kazakstan, Viro ja Norja

Mielenkiintoista olisi tietää kuka juuri sinä lukijani olet? :)

Jos tähän uskaltautuu joku kommentoimaan,
niin lupaan tehdä pienen arvonnan
jonka voittaja saa mun tekemät villasukat itselleen! :)
joten vaikka sitten nimimerkkiä ja jalan kokoa vastaukseen tiedoksi myös! :)

Edit. Vastausaikaa on tämän viikon loppuun, eli sunnuntaina 17.3. suoritetaan arvonta illalla... :) 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Raskaita vaiheita..

Huhhuh! Täytyy sanoa, että onneksi eilinen on ollutta ja mennyttä. Ai että oli vaikea päivä! Ei ollut paljon blogiin kirjoitettavaakaan! Periaatteessa kaikki oli ja meni ihan hyvin, paitsi mun mielessä. Suoraan sanottuna vitutti lähes kaikki. Martyyri minussa huusi ettei kukaan ymmärrä ja sekös pisti kiukuttamaan. Siis oikein kiukuttelemaan, niin kuin pienet lapset. Toisaalta itketti, mutta toisaalta taas ei. Illalla ärsytti se, että Juhokin oli nukahtanut lasten nukutusreissulleen ja meidän piti katsoa yhdessä yhtä ohjelmaa. Siis oikeasti teki mieli mennä repimään toinen sängystä ylös ja "pyytää" se tappelemaan tänne mun kanssani!!!Vähintään painimaan! O_O !!! Siinä vaiheessa googlettelin jo netistä surun vaiheita läpi ja onneksi siellä sanottiin että vihan tunteminen on ihan normaalia! (Mutta ah, niin kovin raskasta!!! Niin itselle kuin varmasti puolisollekin!) Onneksi siis eilinen on ohitse, jäi siis painit painimatta! 

Äidin nimi sanottiin eilen kirkossa. Tiistaina vielä on lehdessä nimi ja sen jälkeen ei enää mitään paitsi perunkirjoitus ja äidin tavaroiden ym. läpikäyminen... Tuntuu jotenkin vaikealta miettiä mitä vaikka äidin vaatteille ja kengille tehdään. Onneksi ei ole mikään kiirekään päättää mutta silti se ahdistaa. Kai sieltä joku ulkoilutakki mulle käy ja ehkä joku paita? Kengät on numeroa liian pienet.. Äidin meikit odottavat pussukassaan, kynsilakat toisessa kaapissa, hajuvedet siellä ja käsirasvat ja muut omalla paikallaan... Äidin korut, päiväkirjat... Mitähän niille kaikille pitäisi tehdä? Toisaalta mä en haluaisi hävittää yhtään mitään, toisaalta taas on turhaa säilöä ihan kaikkea, niin kuin toinen vielä palaisi. Kun ei se äiti enää sinne oikeasti palaa. Tää on vaan tätä maallista, turhaa vaikka niin tärkeitä muistoja mukanaan kantavaa...

Luopuminen on raskasta. Vaikka jäähän mulle mun muistot. Äiti elää niissä ja meissä!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Viikko siitä, kuukausi toisesta, 7kk syntymästä..


Viikko sitten oli äidin hautajaiset. Keli näyttää yhtä kauniilta kuin silloin, aurinko paistaa ja on pakkasta. Ehkä kylmempää? En tiedä, kun en ole pihalla vielä käynyt, katsellut vain ikkunasta mieheni ja tyttäreni pihahommia mammalan pihalla. Vauva nukkuu päiväunia vieressäni, mamma tekee kinkkukiusausta... Tänään olisi vielä 1v synttärijuhlat edessä Savonlinnassa. Elämä jatkuu...

Äidin hautajaiskuvat odottavat hakijaansa kuvaamossa. Sain niistä viestin eilen, mutta silti unohdin ne täysin ja muistin vasta kun oli jo liian myöhäistä. Maanantaina sitten. Huomenna olemme menossa kirkkoon. Äidin nimi lausutaan ajasta ijäisyyteen siirtyneiden joukossa. Ajattelin käydä sytyttämässä kynttilän, samoin kuin Aatoksellekin silloin ristiäisten jälkeen. Sitten olisi vielä viime vuoden vauvoille järjestettävät vauvajuhlat. Niin ja esikoisella heppakerhoa ja ratsastusta. Ei tässä kerkee sammaloitumaan missään vaiheessa. Tosin välillä on otettava se oma hetki ajatuksilleen. Että tulee varmasti käsiteltyä kaikki se suru, mikä nyt täytyy, ettei jää käsittelemättä. Silti uskon, että äidin kaipuu kulkee mielessäni loppuelämäni ajan. 

Meidän päiviin mahtuu niin iloa kuin surua.
Naurua kuin kyyneleitä.
Ensin mainittua onneksi enemmän,
minun mielessäni tosin omanlaistaan haikeutta joka hetki.

Toissapäivänä pikkukakkosen täti kysyi telkkarista, mikä on sinun suurin toiveesi?
Mimosa tähän huudahti innoissaan: "Kakkua"! :)

Se oli oikein realistinen ja hyvä toive 1v9kk ikäiseltä! 
Tänään taitaa kakkutoive jo toteutua synttäreillä!


Aatos täytti tänään 7 kuukautta ♥

Tasan kuukausi sitten äiti oli vielä Aatoksen mukana juhlimassa... ♥
Tuntuu haikealta ajatella, että seuraavat juhlat vietämme ilman mummoa,
tai uskon, että äiti on kyllä läsnä vahvasti vaikkemme häntä paikalla näekään..

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Ja niin meille tuli kaksi syöttötuolia pöydänpäätyyn.


Meillä on siirrytty kahden syöttötuolin aikaan. :)

Mimosa 1v9kk ja Aatos 6,5kk. :)

Mimosa höpötti eilen muutaman kerran, että "haluaa syöttää Aatosta".
Joten nostin tytön syliini ja annoin hänen syöttää pikkuveikalle päärynä-omenasosetta. Pari ensimmäisestä lusikallista menikin oikeaan suuhun, jonka jälkeen Aatos ei aukaissutkaan enää suutaan, joten Mimosa reippaana tyttönä korjasi tilanteen pistämällä sitten lusikallisen sosetta omaan suuhunsa. Hänelle kun tunnetusti maistuu! ;) 

Siinä missä Mimosa on ollut jo ihan pienestä pitäen innokas syömään, ei (valitettavasti) vielä voi sanoa Aatoksesta samaa. Hänen mielestään tissi on pop ja sillä siisti. Sose on vain jotain ihmeellistä, jota sitten mielellään pitäisi yrittää imeä pikkulusikasta! :) Kovin kummoisiin määriin ei ole siis vielä oikein päästy. Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran kukkakaalia, ei maistunut. Mutta suoraan sanottuna, olisi se multakin jäänyt syömättä! Aurinkoinen sose sekä omena-päärynäsoseet tuntuvat maistuvan parhaiten. Myös banaania on maisteltu, ruisleipää imeskelty, perunaa (yök yök), maissinaksua (hyvää), puuroa (outoa!)... Joka päivä jotakin vähäsen, aina silloin kuin muutkin syövät. Mutta kyllä se maito on vielä se joka tätä herraa isommaksi kasvattaa! :) Eiköhän se Aatos jossain vaiheessa kuitenkin saa juonesta kiinni!

Päivä, joka saapui liian varhain..


Kävin tänään ensimmäisen kerran äidin haudalla yksin.
Jotenkin jännitti ja itkuhan siellä tuli.
Onneksi sentään oli kaksi kynttilää palamassa,
tuntuu että muuten olisi ollut aivan liian "kylmää".
Kynttilät kutsuivat luoksensa.
Sytytin tuomani kynttilän ja toisenkin, joka oli sammunut.
Äidin hauta oli nyt peitetty ja kukat laitettu siihen päälle,
taas uuteen järjestykseen.
Huomasin siellä kuitenkin kortin, joka oli jäänyt irroittamatta lauantaina.
Poimin sen matkaani.
Kummulle oli laitettu puinen, valkoinen risti jossa oli äitini nimi.
Se näytti jotenkin niin arvokkaalta, mutta niin surulliseltakin.
Ei äidin vielä olisi pitänyt kuolla!
Ajattelin äitiä siellä maan alla. Siellä se oikeasti on...
Miten nopeasti kaikki muuttuikaan?
Hautausmaan polku äidin haudalle ja takaisin tuntui jo niin tutulta ja turvalliseltakin. 
Poislähtiessäni tuntui kuin takanani olisi seurannut lämmin valo, sellainen suojeleva.

*     *     *


Hautajaiset sujuivat varmaan niin hyvin kuin kyseiset tilaisuudet voivat sujua. Pystyin jopa lukemaan värssyn, jonka olin kukkalaitteeseemme valinnut. Aamu oli aurinkoinen, mutta pakkasta aika paljon. Siunausta ennen kävimme vielä viimeisen kerran äitiä katsomassa lähisukulaisten kanssa. Siitä jäi hyvä mieli, silitin viimeisen kerran äidin poskea tässä elämässä... Nyt tiesin että oikea vainaja on arkussa. Kummallisista asioista sitä ihminen saa rauhaa ja turvaa mieleensä tuolloin. 

Kirkkoon mennessä kaikki muut olivat jo odottamassa meitä kappelissa kävijöitä. Lapset pitivät huolen siitä, että ajatukset oli vain pakko pitää jotenkin kasassa. Laskimme kukat heti tilaisuuden alussa. Se oli helpompaa niin, ja oikeastaan aika kaunistakin. Kukkalaitteista leijui tuoksu eturiveille astikin (kertoi veljeni!) Alkupuolella siunausta huomasin Aatoksen tekevän kakat, vaippoja ei ollut mukana kirkossa, joten tungin sitten pari nessua antamaan lisäturvaa bodyn sisään.. Voi, mun pientä miestä. Tilanne oli jotenkin tragikoominen, että taisin jopa hymyillä. Niin ne lapset pitävät kiinni tässä elämässä... Ja tilaisuuden kestäessä iski pikku-ukolle tietenkin nälkä ja Mimmikin oli levoton, joten Juho käveli lasten kanssa sitten pitkin kirkon käytäviä... Pappi puhui kauniisti äidistä ja äidin elämästä ja siunasi sitten äidin viimeiselle matkalle. Siitä sitten saimme käskyn pukea ulkovaatteet päälle ja mä nappasin kiireisesti vauvan ja menin hetkeksi (noin 5min) imettämään tuota rintalastani. Tiesin että sillä on nälkä ja uniaikakin ja paraimmassa tapauksessa Aatos nukahtaisi pian rattaisiin... Yritin toimia mahdollisimman nopeasti, minulta jäi näkemättä se kun äidin arkku vietiin alttarilta pois, mutta onneksi meitä odotettiin, että sain vauvan puettua ja laitettua rattaisiin. Siitä sitten lähdimme saattamaan äidin arkkua hautapaikalle. 

Se sää oli juuri sitä mitä olin pyytänytkin. Aurinko paistoi niin kauniisti ja luminen hanki kimmelsi pieninä timantteina valoaan, tuullut ei laisinkaan. Sää itsessään tuntui niin lohduttavalle. Aatos nukahti matkalla lammastaljan alle ja nukkui reilusti yli tunnin, vielä muistotilaisuudessakin. Arkun laskemisen pelkäsin olevan se pahin osuus, mutta onneksi sain voimaa. Lapset heittivät pienet vaaleanpunaiset kimppunsa hautaan ja mummokin valkoisista neilikoista tehdyn kimpun. ♥
Sitten laskettiin kukat ja veisattiin virsi. 

Juhlapaikalla meitä odotti herkullinen ruoka. Karjalanpaistia, perunoita, lihapullia, salaattia, porkkanaraaste + ananassalaattia, graavilohta, lämminsavulohta, ja jälkiruuaksi äidin lempiruokaa eli karpalokiisseliä kermavaahdolla. Mä olin vienyt meiltä 3 litraa karpaloita ja niistä se kiisseli tehtiin. Karpalot olivat poimittu samoilta karpalonkeräysmailta, mistä äitikin niitä aina keräili. 

Ruuan jälkeen esitin äidin viimeisestä kahdeksasta kuukaudesta tekemäni kuvakoosteen... ja sen jälkeen näytin isän ja veljeni minulle skannaamia valokuvia äidin elämästä. Adressit luettiin, niitä oli paljon. Myös virsiä laulettiin. Tilaisuuden päätteeksi juotiin vielä kahvit ja sen kanssa syötiin banaani-mansikka täytekakkua.

Illan vietimme isän luona veljeni perheen kanssa sekä tätini porukkakin tuli sinne muutamaksi tunniksi.

Mä oli jaksanut niin hyvin kaiken,
että seuraavana aamuna musta oikeesti tuntui siltä etten jaksa nousta sängystä lainkaan... Onneksi sain nukkua sitten niin pitkään kuin halusin... Eli 9:40 päätin että nyt on noustava!

Kyllähän tää elämä on just nyt oikeesti aika rankkaa,
mutta siitä huolimatta täytyy vaan mennä eteenpäin.
Ja mä niin odotan niitä helpompia aikoja ja jotain lomaaaaaa!
Onneksi meillä alustavia lomasuunnitelmia on jo olemassakin! 

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Vauvarokkoa ja välikausipuku!


Luulisin että syy kuumeelle on selvinnyt: vauvarokko.

Maanantaista keskiviikkoon Aatoksella tosiaan oli kuumetta ad. 38.7 astetta. Torstaina aamulämpö oli 37,1 mutta kun muuten oli niin itkuntihruinen, niin annoin nestemäistä buranaa pojalle. Koko päivän Aatos oli oikeastaan itkuinen ja uskoisin, että kurkkuakin koski koska ei meinannut huolia rintaa suuhun ollenkaan, itketti vain. Sitten kun oli riittävän väsynyt, suostui viimein syömään ja nukahti siihen sitten. Myös yskä paheni eilen iltaa kohden ja yöllä tuli sellainen yskänpuuska että oksennuskin lensi... Huhhu! Mutta tänään Aatos on ollut jo paremman oloinen. Iholle on tosin tullut sellaista punertavaa näppysyheröä, joten siitä päätellen se vauvarokko nyt olisi. Muuten poika on ollut suht normaali, joten toivon mukaan huomenna, hautajaisissa Aatos on suht hyvävointinen. ♥


Selailin nettiputiikeista pikkuisille välikausipukuja, ja Reimashopin sivuilta tilaukseen lähti tällä kertaa Tutan ihanat shortsit ja elefanttipöksyt. Molemmat kokoa 74, eli Aatokselle tulevat. Shortsit oli alennuksessa ja maksoivat alle 7e. Mukavasti postikulujakaan ei lisätty tilaukseen. Kastelukannu body on taas tilattu KaksiKuningasta nimisestä nettikaupasta, alennuksessa sekin ja maksoi rapiat 8 euroa. 


Aatokselle löysin kivan välikausipuvun Kaksikuningasta nettikaupasta myöskin, hinta n. 55e. 
Tähänkään ei tullut postituskuluja lisäksi. :) Eilen jatkoin shoppailua ja tilasin myös Mimosalle samasta liikkeesta välikausipuvun. Täytyy ottaa kuva kun se saapuu!

Myös nettikirppiksiltä olen tilannut lapsille jotakin kevät/kesävaatteita... Taitaa pian tulla paketteja postista urakalla! :)