Kirppislöytöjä ja muita kuulumisia..

Tänään mä yritin vähän järjestellä täällä paikkoja (ja samalla hieman päätäni! Paikat järjestyksessä = ajatuksetkin kulkevat paremmin!) ja ottaa kuvia muutamista jutuista jotka olen hankkinut. Ensimmäisenä mun ihanaiset löydöt meandi-jälleenmyyjän poistolistalta, mukavasti alennettuna! 62/68 kokoiset pilvihaalarit tulevalle vauvalle sekä 86/92 kokoinen puputunika Mimosalle <3 Mitkä suloisuudet olikaan mua odottamassa ja juuri oikeissa koo'issa!

Tässä ihana ja vanha kalenteripyyhe kirppikseltä eurolla! Tykkään! :)

Sitten Meandi löytö kirppikseltä ja tuo ihana vaaleanpunainen, kirsikan kuvalla varustettu retromekko! Näistä pulitin yhteensä kaksi euroa! 

Sitten löysin nämä verhot kirpparilta, 5e. Hieman ehkä kokoomuslaista ruiskukkaa mukana, mutta muuten ihanan kesäiset ja värit suloiset. Toivottavasti jaksan näistä tehdä kesäverhot meidän olkkariin joku päivä! 

Löysin myös erinomaisessa kunnossa olevan pöytäliinan meidän terassille, 2e.

Onpahan yksi vaihtoliina nyt olemassa! :)

Ja sitten lupasin vähän aikaa sitten äidilleni ostaa pöytäliinan, jos vain osuu oikea kohdalle!

Löysinpä kuin löysinkin tämän Finlaysonin ruusukankaasta tehdyn pöytäliinan, todella hyväkuntoisen, ja hinta peräti euron! :) (Kerroinkin heti ensimmäisenä päivänä, kun kävimme häntä operaation jälkeen katsomassa, että liina on häntä kotona odottamassa!)

 Ja sitten vielä tämä ihana emalinen apilanlehtimuki, 2e. 

Kuten huomaatte, tuhlaan kaiken ylimääräisen rahani kirppikseltä löydettyihin "ihaniin juttuihin"... Tahti taitaa olla sama kun itse saa jotakin rompetta myydyksi, tulee samalla oven avauksella yhtä suuri lasti retroa kaappien täydennykseksi... Mutta kun ovat niin kovin vastustamattomia!

*     *     *

Tänään oli ihanaa kun pääsi juttelemaan ensimmäistä kertaa äidin kanssa sitten viime keskiviikon. Ihana oli kuulla toisen ääni, vaikkakin puhuminen työlästä olikin. Huomenna ajelemme taasen Helsinkiin äitiä katsomaan ja samalla tehdään reissu Linnanmäellekin jollei satu ihan kamalasti satamaan. Katselin Forecan tuntikohtaisesta ennusteesta että klo 16 aikoihin Helsingissä pitäisi alkaa olemaan melko pilvistä, eikä enää niin sateista kuin aiemmin päivällä. Pidetään peukkuja että näin olisi! Aamupäivästä käydään tyhjentämässä meidän kirpparipöytä myös, taitaa sieltä jokunen kymppi rahaa tulla ja mukava juttu että tavaraa on mennyt kaupaksi! Syksyllä sitten uudestaan taas!

Juholla alkoi myös parin viikon pituinen kesälomakin tänään! Ollaan tässä sitten kaikki ihan kotosalla, jännää! 

Sateinen sunnuntai.

Aamulla näytti aurinkoiselta. Päivän myötä keli muuttuikin sateiseksi ja kylmäksi ja juuri nyt taivaalta sataa kaatamalla. Olisi vain pitänyt lämpimämpää säätä minun puolestani. Tämäkin päivä on ollut melkoisen rankka, vaikka paljon positiivisuuttakin on ilmassa. Laitoin tähän alkuun pari kuvaa tältä viikolta, toisessa on herkkujäätelöannos tiistailta, jolloin kävimme parin ystävän kanssa syömässä pitkän kaavan mukaan! Tuo pieni kastelukannu taas on kirpparilöytö, 1,5e. Parasta siinä tuo kukka, jollaisen muista omasta lapsuudenaikaisesta kastelukannustakin löytyneen!

Tässä on mun kesämasu (rv 34+0) Iisan kuvaamana.

Ja tässä meidän pikkuinen riehulityttö Mimosa, joka on alkanut kävelemään päivä päivältä enemmän ilman tukea. Itsekin näyttää olevan siitä kovin iloinen! :)

*     *     *

Mietin asiaa ja päätin kuitenkin hieman avata tätä aihetta, mikä on tällä hetkellä elämässäni varsin päälimmäisenä mielessä. Äidilläni on hyvälaatuinen aivokasvain, tämähän siis ei ole ollut mikään salaisuus. Kasvain on ollut hänellä jo reilusti yli kymmenen vuotta, ja matkan varrella sitä on leikattu kolmisen kertaa, saamatta sitä koskaan kokonaan pois, myös sädehoitoa on annettu. Nyt tilanne oli edennyt taas sen verran että kasvainta operoitiin Helsingissä, Töölön sairaalassa, viime torstaina. Tänään kävimme siis Helsingissä, isäni, tätini, mummoni ja veljeni kanssa katsomassa äitiä. Edellisen kerran kävin perjantaina, eilen en ollut mukana reissussa. Tällä kertaa reissu oli henkisesti helpompi kuin edellinen. Äiti oli jo paremman oloinen ja leikkauksesta toipumistakin oli havaittavissa. Mutta kyllähän taas pääsi itku kun hoitohuoneesta täytyi lähteä kotia kohden. Parin päivän päästä taas nähdään, mutta silti ikävä on kova. Ihmeellisesti sitä jaksaa reissata tämän masulaisen kanssa, kun määränpäässä odottaa rakas ihminen. Saatikka sitten 82 vuotias mummoni joka kävi sekä lauantaina että sunnuntaina äitiä tervehtimässä, matkaa kun tuolle reissulle tulee yhteensä 400km! Sisukkuuttahan meistä tämän suvun naisista tarpeen tullen löytyy vaikka muille jakaa. Onneksi äiti on samaa maata, kyllä hän operaatiosta tulee toipumaan, mutta aikaa tässä tarvitaan ja paljon rukouksia! Kiitos sinulle lukijani jos suot lämpöisiä ajatuksiasi äidilleni toipumiseen!

*     *     *

Sadas postaus josta tulikin ihan toisenlainen mitä ajattelin.

Tämä on sadas postaukseni. Odotin sitä jo pitkään aika innolla! Enpä arvannut kuinka vaikeat hetket ovatkaan läsnä viimein kun tätä kirjoitan. Tekisi mieleni kirjoittaa kaikki niin kuin ne on, mutta toisaalta haluan puhua vain itseni suulla ja omista ajatuksistani. Niin etten vahingossakaan loukkaa häntä, josta nyt on kyse. Haluan pitää tilanteen omien ajatusteni tasalla, en niin että tuntemattomat joutuisivat tilannetta sen enempää murehtimaan. 

Viime päivinä olen ollut luottavainen. Mutta sen jälkeen äärettömän peloissani, tärissyt jännityksestä, odottanut ja huomannut eläneeni tähän hetkisen elämäni pisimpiä tunteja. Olen itkenyt ja luottanut tulevaan. Pakottanut itseni reippaaksi, ja sitten antanut itseni olla heikko. Olen ollut väsynyt, surullinen, uneton mutta samalla periksiantamaton. Olen joutunut miettimään kuoleman läheisyyttä, sitä kuinka ihminen joutuu joskus nöyrtymään ja antamaan itsensä toisten käsiin, toisten armolle, ja vain luottaa että ne kädet osaavat hommansa. Siinä täytyy olla kyllä vahva luottamus. Pystyisikö siihen itse? Vai eikö tilannetta vaan saa käsitettyä kuin vasta sillä hetkellä kun elämä muuten tuntuu vaikealle, siis niin vaikealle että on valmis ottamaan kaiken saatavan avun vastaan millä se mahdollisesti helpottuisi? Ehkä asia on niin. 

Kaiken tämän keskellä on kuitenkin joutunut olemaan myös äiti, onneksi. Elämään tietyssä rytmissä, tekemään jotain ruokaa, hoidettava päiväunet, pidettävä huolta myös ihanista lainalapsista. Elämä menee eteenpäin ja jatkuu, siitä Luojalle kiitos. Uskon rukouksen parantavaan voimaan, rukouksia on onnekseni ollut liikkeellä nyt enemmän kuin jaksan uskoakaan! Kiitos teille rakkaat ystäväni! Seuraavat päivät, viikot, kuukaudet tulee varmasti olemaan rankkoja niin henkisesti kuin fyysisestikin, elämällä näyttää olevan paljon annettavana. Niin paljon, ettei tätä kaikkea varmasti tule muistamaan kuin utuisena vuosien kirjona sitten joskus tulevaisuudessa. Niin ja pakko vielä mainita, onneksi mun mies osaa olla maailman rakastavin, tukevin ja lämpöisin ihminen kun sitä eniten tarvitsen <3

*     *     *

Tämän kaiken myötä otetaan hetki tätä päivää ja niitä elämän iloisia asioita, joita onneksi pyörii runsaasti myös ympärilläni!

Kävimme nimittäin veljentyttöjeni, sekä Mimosan ja Juhon kanssa tänään Mäntyharjun "Iso-Pappilan 200 vuotta viikonloppu" - tapahtumassa. Jonne lähdimme oikeastaan kun kuulin että siellä olisi tarjolla muurikkalettuja. Hah, nämä letut oli keretty pistellä poskiin jo hyvän aikaa ennen kuin me paikalle saavuttiin, mutta iloksemme tapahtumapaikalla olikin kaikkea kivaa lapsille! Niin talutusratsastusta, kasvomaalausta, lampaita ja pupuja, musisointia, pyhäkoulu, ja tietenkin muutaman näyttely, ja nämä kaikki vieläpä ilmaiseksi! Juotiin myös kahvit ja mehut, eikä ne mansikalla höystetyt pullatkaan varmaankaan paljoa hävinneet sille odottamalleni muurikkaletulle ;) Päivän kruunasi vielä oikein hyvä, kesäinen ja lämmin sää. Mukava oli huomata muidenkin löytäneen paikan päälle! 

Kummityttöni odotti innolla että pääsee ratsastamaan!

Sillä välin pienet serkukset kerkesivät ajamaan Windy-ponilla!

Ihanat tyttöset :)

Ja oli kuulemma koko päivän paras juttu tuo ratsastaminen! :)

 Iso-Pappilan miljöötä, täällä sijaitsi kahvila, mistä saatiin hyvät herkut!

 Iso-Pappila tuo keltainen rakennus oikealla

 Iso-Pappilan miljöötä

 Miljöötä

Tytöt ja Juho katsomassa lampaita

ja pupuja ihmeteltiin seuraavaksi!

Jokainen tyttö sai oman maalauksensa, kaikille tuli sydämet :)

Lampaita taisi vähän väsyttää?

Osallistuimme lasten kanssa myös pyhäkouluun.

(Ensimmäinen kerta minulle ja Mimosalle, Juhohan oli jo toista kertaa :), 

serkkutytöt ovat käyneet pyhäkoulussa ennenkin!

Mimosa mietteliäänä pyhäkoulussa

Pyhäkoulun jälkeen tutkimme Iso-Pappilan muut huoneet läpi. Tässä olemme vanhassa luokassa ihmettelemässä vanhoja pulpetteja.

Tässä salissa oli hienoa, vanhanaikaista Pappilan tunnelmaa.

Veljentyttöni <3

Rappuset Iso-Pappilan talolta puutarhaan.

Minä ja tytöt!

Sitten käytiin vielä uimassa! Tai no, kummityttöni oli lopulta ainut joka veteen uskaltautui! :)

Kylmää se oli minustakin! ;)

Neuvolakuulumiset rv 33+5!

Tänään oli neuvolapäivä. Mimosa sai ensimmäisen MPR rokotteensa ja sen jälkeen mentiin kuuntelemaan kuinka vauva jaksaa masussa. Rv 33+5 tänään siis menossa. Kaikki oli niin kuin pitikin. Verenpaineet hyvät, pissi puhdas, painoakin vain +270g/vko. No, johan tuota 15,7kg on jo tullutkin että ihan jo riittäisi. Seuraava neuvolakäynti on 36+ ja lääkärineuvola 38+. Ajatuksia vauvan syntymästä ei ole juurikaan kerennyt miettimään. Ehkä hieman synnytystä, mutta muuten kaikki on autuaan tietämätöntä. Kai se jossain vaiheessa pamahtaa oikeasti mieleen että hei meille syntyy ihan kohta vauva. Milloin sairaalakassin täyttö? Miten lasten hoito? Ja mites kaikki muu? Ehkä mä kerkeän suomaan ajatuksia enemmän noille asioille, kunhan meidän kissavauvat lähtevät maailmalle. Niin sitten tämän kuun lopussa/ensi kuun alussa. 

*     *     *

Meillä on naapurin mummon kanssa sopimus että saadaan käyttää hänen ruohonleikkuriaan kun avustetaan hänen pihansa nurmikon leikkaamisessa. No, tänään mummo oli käynyt sitten ruohoa ajamaan kun tässä on ollut kaikkea hässäkkää ja ei olla keretty nurmikkoa leikkaamaan. Tietenkin olin itsekin ajatellut että tänään on aikaa tuo homma tehdä. Mummo siinä ajeli nurmen, mutta jossain kohtaa koneesta oli loppunut bensa ja tuli sitten kysymään että saisinko vedettyä koneen päälle? (Aiemmin oli käynyt pyytämässä kunnanpojilta, jotka olivat puutarhuroimassa yleisiä piha-alueita, nykäisemään koneen käyntiin.) Mulla oli keittiössä pieni ruoanlaittosessio parast'aikaa käynnissä ja lapset höyrysivät nälkäisinä niin ehdotin että kun Juho tulee kotiin niin hän ajaa nurmen loppuun ja samalla mummon pihankin. Se sopi rouvalle. No, Juhon saapuessa mä lähdin tekemään tämän nurmikonleikkauksen enemmän kuin mielelläni, Juho vain tempaisi koneen käyntiin. Vähän ajan päästä rouva tuli kyselemään että eikös tuo ole sinulle vähän liian rankkaa hommaa? Huultani purren, vakuutin lopettavani jos sille alkaa tuntumaan, samalla miettien että juuri tämä 87 vuotias rouva oli itse tänään ollut samoissa puuhissa!! Täytyy nyt pitää huoli että ajetaan nurmikko jatkossa säädyllisin väliajoin, ettei mummon tarvitse toiste ruohonleikkuria käytellä, on sen verran raskas työnnettävä.

*     *     *

Enkä mä löytänytkin suloisen nuken? 

Nuken tukka vaan vaatisi "pientä laittoa"...

Tehtiin lenkki kaarisillalle ja kotiin :)

Nämä kuvat ovat otettu maanantaina kännykälläni, kun kävimme Mimosan kanssa aamupäivästä torikahvilassa herkuttelemassa munkilla, pillimehulla ja kahvilla sekä näiden lisäksi espanjalaisilla kirsikoilla! Kotimatkalla törmäsimme mummooni joka oli tuttavansa kanssa menossa tekemään "kaarisillan-lenkin". Ja koska tämä silta sattui näppärästi meidänkin kotimatkan varrelle, niin lähdimme samaa matkaa kiertämään tämän lenkin! Mummoni kertoi huomanneensa siltaan ilmestyneen neljä kappaletta lukkoja, jotka siis laitetaan hääpäivän muistoksi siltaan kiinni ja avain heitetään järveen <3 oih, romanttista! :) Kaikkea sitä mummoltaan voi oppiakaan! ;)

Mimosan synttäreiltä muutama kuva ja sitten ihania tekstiililöytöjä! :)

Mimosan yksivuotissynttäreiltä muutama kuva alkuun. Pieni Päivänsäteemme jaksoi yllättävän hyvin juhlia koko päivän! Mimosa sai paljon vaatteita lahjaksi, sekä pallon, kirjoja ym. Yksivuotiskuvauskin on suunnitteilla, kunhan itikoiden syömät paukamat vain joskus paranevat...

Ihanaa, minä sain oman kirjan..

Jota täytyy tietenkin heti maistaa...

(Tää on niin Mimosan lempipuuhaa, kaiken järsiminen siis..!)

Äiti osaa tehdä vain simppeleitä kakkuja.

(Eikä kakkupohjia lainkaan. Hyvältä kuitenkin maistui ;))

Tarjolla oli synttärikakun ohella myös karamelliä, raparperipiirakkaa, pullia, banaanikakkua, keksejä (niitä Carneval-keksejä tietenkin jotka ovat perinteisesti kuuluneet lapsuuden synttärikutsuille!) ja sämpylöitä. Ystäväni ja Mimosan kummi auttoi leipomalla pullat ja piirakan! :) Ja äitini nuo kakkupohjat!

Ja Mimosalle synttärikakku maistui <3

*     *     *

Ja sitten muutamat kirpparilöydöt! 

Tämän pikkuisen tyynyliinan (1e) sisälle ajattelin tehdä tyynyn ja laittaa sitten Mimosan sänkyyn, kunhan neiti oman sängyn saa omaan huoneeseensa!

Ja tämä kalenteripyyhe (1e) oli myös niin herkullinen etten voinut kuvitellakaan jättäväni tätä kirppikselle... Kunhan saan pestyä ja silitettyä niin laitan tämän meidän pakastimen oveen piristämään!

Ja tämä pyyhe oli kertakaikkiaan niin ihastuttava, että oli ihan pakko ostaa (1e). 

Tämä pääsee Mimosan huoneen seinälle kunhan saan aikaiseksi!

Sitten löysin kaksi kappaletta Tampellan kankaasta tehtyä verhoa. Näille on paikka hieman vielä hakusessa.. Tai sitten laitan eteenpäin kiertoon koska tällaisenaan ne ei käy mihinkään meidän ikkunoista vaan pitäisi alkaa saksimaan kapaksi.. Täytyy nyt hetki miettiä alanko urakkaan vai en.

Ja tässä toinen Tampellan ihanuus. Suht hyväkuntoinen, pyöreä pöytäliina. Käy kuin valettu tuohon meidän terassin pöydälle! 

Tähän postauksen viimeiseen kuvaan liittyy hieman dramatiikkaa. Kuva kun oli saatu otetuksi, huomasimme Iisan kanssa jääneemme ulos lukkojen taakse... Ilman tietenkään mitään puhelinta tms. Onneksi Mimosa oli takapihalla, vaunuissa, nukkumassa joten nappasimme vaunut mukaamme ja kävimme ensin naapurin mummon ovella, mutta hän ei ollut kotona. Jatkoimme sitten paljasvarpaisimme matkaa entisen naapurimme oven taakse. Hän oli onneksi kotona ja sain (taas kerran!) lainata hänen puhelintaan ja soittaa siihen ainoaan numeroon jonka muistan ulkoa (isäni puhelinnumero). Isäni oli onneksi kotona ja lupasi tuoda vara-avaimen jolla pääsemme takaisin kotiimme! Entinen naapurimme tarjosi meille kuitenkin sitä ennen vielä päiväkahvit ja mehut! Että toisaalta ihan hauska ex.tempore vierailu siitä saatiin aikaiseksi! :-)

Lauantai-illan surffailuja!

Meillä oli tänään juhlat, niistä toinen päivä enemmän kera kuvien.

Illalla kummityttöni 5,5v tuli vielä meille ja sanoi että tehdäänkö vaihtarit? Mä otan Iisan ja annan sulle kukat tilalle? No, eihän siinä auttanut muu kuin hyväksyä tarjous (vaikka olinkin juuri suunnitellut rauhallista loppuiltaa saunoen perheen parissa!). Iisa lähti mielellään yökyläreissulle mummolaan kun serkkutyttö siellä seurana! :) 

Illalla surffailin etsien tietoa perhoskämmekästä Suomen Orkideayhdistys ry:stä. Saimme nimittäin tupaantuliaislahjaksi orkidean ystävältäni ja nyt pitäisi opetella sen hoitaminen. Pitäkää peukkuja että kasvi pysyy hengissä...Täällä sisällä kun ei ole tupannut menestymään kuin vain sitkeimmät viherkasvit! 

Etsin myös tietoa ompelukoneista ja saumureista. Mulla olisi nyt sellainen ompelutöiden kaipuu... Kun olisi ihania kankaita ja pitäisi päästä niistä jotakin tekemään! Onhan toki vanhemmillani ompelukone jota saan lainata. Mutta kyllä omakin olisi tosi kiva. Etenkin kun tuo äidin ompelukone tuppaa aina välillä olemaan mulle epämiellyttävällä tuulella ja tekee ompeleista liian tiukkoja ja minä en osaa sitä säädellä. Mokomakin! 

Niin ja sitten huomasin yhdellä nettikirpparilla My little ponyjä kaupattavan hyvällä hinnalla. Sellainen mustekynällä merkattu poni näytti lähtevän uudelle omistajalleen 7e + postikulut päälle. Hmm.. Itsehän ostin paikalliselta kirpputorilta Mimosan tuleviin leikkeihin kuudella eurolla My little pony linnan, pakkauskin siis teipattuna tallella ja sisällä 3 My little ponyä ja näytti siellä muitakin pikkuheppoja olleen. Ei siis ollenkaan hullumpi löytö! ;)