Sateinen sunnuntai.

Aamulla näytti aurinkoiselta. Päivän myötä keli muuttuikin sateiseksi ja kylmäksi ja juuri nyt taivaalta sataa kaatamalla. Olisi vain pitänyt lämpimämpää säätä minun puolestani. Tämäkin päivä on ollut melkoisen rankka, vaikka paljon positiivisuuttakin on ilmassa. Laitoin tähän alkuun pari kuvaa tältä viikolta, toisessa on herkkujäätelöannos tiistailta, jolloin kävimme parin ystävän kanssa syömässä pitkän kaavan mukaan! Tuo pieni kastelukannu taas on kirpparilöytö, 1,5e. Parasta siinä tuo kukka, jollaisen muista omasta lapsuudenaikaisesta kastelukannustakin löytyneen!

Tässä on mun kesämasu (rv 34+0) Iisan kuvaamana.

Ja tässä meidän pikkuinen riehulityttö Mimosa, joka on alkanut kävelemään päivä päivältä enemmän ilman tukea. Itsekin näyttää olevan siitä kovin iloinen! :)

*     *     *

Mietin asiaa ja päätin kuitenkin hieman avata tätä aihetta, mikä on tällä hetkellä elämässäni varsin päälimmäisenä mielessä. Äidilläni on hyvälaatuinen aivokasvain, tämähän siis ei ole ollut mikään salaisuus. Kasvain on ollut hänellä jo reilusti yli kymmenen vuotta, ja matkan varrella sitä on leikattu kolmisen kertaa, saamatta sitä koskaan kokonaan pois, myös sädehoitoa on annettu. Nyt tilanne oli edennyt taas sen verran että kasvainta operoitiin Helsingissä, Töölön sairaalassa, viime torstaina. Tänään kävimme siis Helsingissä, isäni, tätini, mummoni ja veljeni kanssa katsomassa äitiä. Edellisen kerran kävin perjantaina, eilen en ollut mukana reissussa. Tällä kertaa reissu oli henkisesti helpompi kuin edellinen. Äiti oli jo paremman oloinen ja leikkauksesta toipumistakin oli havaittavissa. Mutta kyllähän taas pääsi itku kun hoitohuoneesta täytyi lähteä kotia kohden. Parin päivän päästä taas nähdään, mutta silti ikävä on kova. Ihmeellisesti sitä jaksaa reissata tämän masulaisen kanssa, kun määränpäässä odottaa rakas ihminen. Saatikka sitten 82 vuotias mummoni joka kävi sekä lauantaina että sunnuntaina äitiä tervehtimässä, matkaa kun tuolle reissulle tulee yhteensä 400km! Sisukkuuttahan meistä tämän suvun naisista tarpeen tullen löytyy vaikka muille jakaa. Onneksi äiti on samaa maata, kyllä hän operaatiosta tulee toipumaan, mutta aikaa tässä tarvitaan ja paljon rukouksia! Kiitos sinulle lukijani jos suot lämpöisiä ajatuksiasi äidilleni toipumiseen!

*     *     *