Mimosan yksivuotissynttäreiltä muutama kuva alkuun. Pieni Päivänsäteemme jaksoi yllättävän hyvin juhlia koko päivän! Mimosa sai paljon vaatteita lahjaksi, sekä pallon, kirjoja ym. Yksivuotiskuvauskin on suunnitteilla, kunhan itikoiden syömät paukamat vain joskus paranevat...
Ihanaa, minä sain oman kirjan..
Jota täytyy tietenkin heti maistaa...
(Tää on niin Mimosan lempipuuhaa, kaiken järsiminen siis..!)
Äiti osaa tehdä vain simppeleitä kakkuja.
(Eikä kakkupohjia lainkaan. Hyvältä kuitenkin maistui ;))
Tarjolla oli synttärikakun ohella myös karamelliä, raparperipiirakkaa, pullia, banaanikakkua, keksejä (niitä Carneval-keksejä tietenkin jotka ovat perinteisesti kuuluneet lapsuuden synttärikutsuille!) ja sämpylöitä. Ystäväni ja Mimosan kummi auttoi leipomalla pullat ja piirakan! :) Ja äitini nuo kakkupohjat!
Ja Mimosalle synttärikakku maistui <3
* * *
Ja sitten muutamat kirpparilöydöt!
Tämän pikkuisen tyynyliinan (1e) sisälle ajattelin tehdä tyynyn ja laittaa sitten Mimosan sänkyyn, kunhan neiti oman sängyn saa omaan huoneeseensa!
Ja tämä kalenteripyyhe (1e) oli myös niin herkullinen etten voinut kuvitellakaan jättäväni tätä kirppikselle... Kunhan saan pestyä ja silitettyä niin laitan tämän meidän pakastimen oveen piristämään!
Ja tämä pyyhe oli kertakaikkiaan niin ihastuttava, että oli ihan pakko ostaa (1e).
Tämä pääsee Mimosan huoneen seinälle kunhan saan aikaiseksi!
Sitten löysin kaksi kappaletta Tampellan kankaasta tehtyä verhoa. Näille on paikka hieman vielä hakusessa.. Tai sitten laitan eteenpäin kiertoon koska tällaisenaan ne ei käy mihinkään meidän ikkunoista vaan pitäisi alkaa saksimaan kapaksi.. Täytyy nyt hetki miettiä alanko urakkaan vai en.
Ja tässä toinen Tampellan ihanuus. Suht hyväkuntoinen, pyöreä pöytäliina. Käy kuin valettu tuohon meidän terassin pöydälle!
Tähän postauksen viimeiseen kuvaan liittyy hieman dramatiikkaa. Kuva kun oli saatu otetuksi, huomasimme Iisan kanssa jääneemme ulos lukkojen taakse... Ilman tietenkään mitään puhelinta tms. Onneksi Mimosa oli takapihalla, vaunuissa, nukkumassa joten nappasimme vaunut mukaamme ja kävimme ensin naapurin mummon ovella, mutta hän ei ollut kotona. Jatkoimme sitten paljasvarpaisimme matkaa entisen naapurimme oven taakse. Hän oli onneksi kotona ja sain (taas kerran!) lainata hänen puhelintaan ja soittaa siihen ainoaan numeroon jonka muistan ulkoa (isäni puhelinnumero). Isäni oli onneksi kotona ja lupasi tuoda vara-avaimen jolla pääsemme takaisin kotiimme! Entinen naapurimme tarjosi meille kuitenkin sitä ennen vielä päiväkahvit ja mehut! Että toisaalta ihan hauska ex.tempore vierailu siitä saatiin aikaiseksi! :-)
Kyllä maalla on mukavaa.:) Avaimien unohtaminenkin on mukava seikkailu. Onnea Mimosalle ja mukavaa kesää teille kaikille! -L
VastaaPoistaKiitos paljon! :) Voi kunpa avainten unohtelu olisi aina vain yhtä mukavaa seikkailua. (Nim. tänään toiset avaimet hukassa... Eikä edes löytyneet. Mutta onhan noita vara-avaimia ;) ) Mutta näistä toistuvista vara-avaintenhakureissuista voisi ottaa sen verran opiksi että laittaisi vara-avaimen jonnekin hieman lähemmäksi kuin kolmen kilometrin päähän! :D Siinäpä yksi etappi tälle kesälle!
VastaaPoista