Torstain tohinat!

Vähän valoa pimeään keskipäivään..!

Ai että on hämärää. Hyvä että näkee kirjoittaa... Tänään onkin ollut tämmöinen järjestelypäivä. Kissoille Perlutexiä pyydetty reseptillä, sairaalaan soiteltu ja sovittu "opetustuokiosta" mulle. :) Sitten oon bongannut lastenhuoneeseen sopivan hyllyn, jonka aioin heti seuraavalla ikean reissulla napata mukaani. (Lasten kirjat ovat olleet "piilosilla", johtuen siitä että rakas tyttäreni Mimosa on heti kirjan käsiinsä saatuaan imemässä ja puremassa kirjojen kulmia pilalle... Toivottavasti tuo tapa pian unohtuisi. Nyt mä voin sitten laittaa tuohon kirjat vähän ylemmäs että niitä voi sieltä aikuinen ottaa lukuhetkeen luettaviksi. Toki hyllyille pääsee myös muita leluja, joita tuntuu kertyvän vähän väliä lisää!?) Lisäksi kävin kirkkoherranvirastossa kyselemässä sunnuntain kirkosta. Ajattelimme mennä kuuntelemaan kun Aatoksen nimi kerrotaan kastetuissa ja ajattelin myös että voisimme käydä sytyttämässä hänelle kynttilän samalla. Ja sehän sopi! Kysyin myös yhdestä perheleiristä jonne vielä mahtui porukkaa ja ilmoitin meidät samalla myös sinne! :) Tänään olisi vielä käytävä nettipankissa (ah, miten rasittavaa!) ja tehdä huomiseksi suunnitelma. :) Ystäväni tytär tulee meille viettämään taksvärkkipäivää ja jotakin hommiahan se olisi pohdittava lastenhoidon lisäksi! ;)

Tämän suloisen soittorasian löysin kirpputorilta eilen, 3e. (Vuodelta 1974.) 

Silmät ja siivet eivät tosin liiku täydellisesti, mutta muuten toimii miten pitääkin. Ihana!

Suppilovahveroita etsimässä...

Korpikarhunsammal

Juho soitti mulle tänään iltapäivällä, ja sanoi haluavansa metsään, jos vaan on hyvä ilma! Harmittavan vähän on tullut viime aikoina harrastettua retkeilyä. Sateinen sää on ainakin tehnyt oman osansa tässä asiassa. Joten kun aurinko vielä paistoi niin metsäretkelle sitten lähdimme. :) Ja mikä sinne metsään sitten oikein veti?

No, suppilovahverot tietenkin.

Rakkaani oli vuosi sitten urheana hirvenajossa mukana ja siinä patikoidessa oli pistänyt mieleensä tämän paikan. Laitomme lapset rinkkaan sekä liinaan ja lähdimme kohti oletettua sienipaikkaa. Onneksemme sen vielä löysimmekin. :) 

Tällä kokoonpanolla sitä lähdettiin liikkeelle! Mimosa viihtyy paremmin kuin hyvin tuossa rinkassa. Ja Aatos meni vielä hyvin tuossa trikoisessa liinassa. Mietin kyllä kotona, pitäisikö mun pukea manduca päälleni ja koettaa ensimmäistä kertaa sitä Aatokselle. Valitsin kuitenkin sitten liinan. Vielä Aatosta jaksaa siinä hyvin kantaa. Seuraavan kerran ehkä sitten koetan manducaa.. Me oltiin lopulta metsässä reilu tunti etsiskelemässä suppiksia. Aatos nukkui koko metsäreissun ajan ja jatkoi vielä unia kopassaankin.

Suppilovahveroita

Minusta on tullut sienestäjä Juhon myötä. Tai kyllä me äidin ja mummon kanssa jotain suolasieniä ollaan aikoinaan kerätty, sekä tietenkin kanttarelleja. Mutta muita sieniä ei olla juuri tunnettu. (Toki kärpässieni sekä korvasieni ovat tuttuja, mutta niihin ei olla koskettu!) Nyt mä osaan jo kerätä mukaani herkkutatin, punikkitatin sekä näitä suppilovahveroita. Jos totta puhutaan, niin mä en ole aikaisemmin löytänyt näitä suppiksia mistään, mutta tällä kertaa se olin minä joka nämä sienet ylipäätään edes löysi! Tulipa voittajaolo, ehkä löydän näitä toistekkin! ;)

Ja tässä oli koko saaliimme mitä kerettiin keräämään, ennen kuin metsään alkoi laskeutua pimeys. (Ja Raatin perikunnan tarkkasilmäisille lukijoille tiedoksi, että aivan oikein bongattu! Kori on Raatilta lainassa ja palautetaan sinne takaisin, öh heti ensitilassa... ;-) ) 

Sienimailta palattuamme, hurautimme matkan varrella olevien kummieni luokse iltakahveille. Olipa kerrankin kiva harrastaa suunnittelematonta kyläilykulttuuria, potematta huonoa omaatuntoa siitä, ettei ilmoitettu aikaisemmin tulostamme! :)

Pikku shoppailut

Mä kävin tänään vähän shoppailemassa... Sen keltaisen "Early Bird" tapetin lisäksi tilasin mm. keksipurkin. Ajatella, miten ilman sitä on aikaisemmin pärjättykään? Sitten kärpässieniaiheisen munakellon (Must! Edellinen rikkoutui jo aikaa sitten!), kummitytölleni joululahjaksi kepparisarvikuonon (oli kesällä niin mieluisia nuo meidän keppihevoset, joten toivottavasti myös keppisarvikuono kelpaa?), kahvipurkin, josta täytyy ottaa itse kuva, kun kotiutuu sekä sydämellä varustetut henkarit lapsille (4 kpl). Kuvat www.colore.fi

Keksipurkki

,

Munakelloja!

Punainen keppisarvikuono kummitytölleni joululahjaksi :)

Tulipa tällä kertaa tosi hyvä mieli nettishoppailusta. Mun olisi tehnyt mieli laittaa tilaukseen vielä vaikka mitä! Mutta täytyy jättää seuraavallekin kerralle vähän herkkuja! (Huomasin ainakin että myyntiin on tulossa kaapin nupit, jotka mielelläni tilaisin kodinhoitohuoneen oviin... :)

Aatoksen kastejuhla

Osa Aatoksen kastelahjoista.

Meillä vietettiin eilen Aatos poikamme ristiäisiä.

Päivä sujui erinomaisesti, paremmin mitä uskalsin toivoa. 

Ihaninta oli että äiti pääsi osallistumaan juhlaan ♥ ja jaksoi olla meillä pitkän tovin ja käydä kotonakin ennen ja jälkeen juhlien. Rakkaat ystäväni avustivat meitä niin monin eri tavoin! :) Kiitos teille kaikille! Saatiin apua niin leipomisissa, siivoamisissa sekä kaikenlaisissa käytännön järjestelyissä niin ja hiustenlaitossa jne. Toivottavasti sitä itsekin ymmärtäisi olla silloin toisille avuksi kun sitä apua tarvitaan.

Aatos äidin sylissä juhlavaatteissa seremonian jälkeen.

Kummin sylissä oli ilmeisen hyvä olla! :)

Tämä kimppu meillä oli kastepöydällä.

Halusin kimppuun vihreitä ja keltaisia kukkia sekä jotain oranssia.

Aatoksen saama hieno auto! :)

Meillä oli pappina ystäväni isä. Hän on kastanut kaikki meidän kolme lastamme ja tuntee perheemme. Aatos sai kuusi kummia, tosin yksi heistä oli "epävirallinen". Kaikki kuitenkin ihan yhtä tärkeitä. Ristiäisissä lauloimme perinteiset lastenvirret: "Jumalan kämmenellä" sekä "Ystävä sä lapsien". Lasten evankeliumin luki ystäväni. Lisäksi halusin Aatokselle luettavan nämä seuraavat rukoukset. Nämä rukoukset ovat luettu myös Iisan ja Mimosankin ristiäisissä. Tosin sisaruksen rukousta ei ole aikaisemmin ollut. Nyt se sujui siskolta sujuvasti!

Äiti (tai isä):

"Hyvä Jumala. Kiitämme sinua lapsestamme. Anna meille vanhemmille rakkautta ja viisautta, niin että osaisimme kasvattaa häntä tahtosi mukaan. Pidä hänestä huolta koko elämän ajan. Anna kotiimme anteeksiantavaa ja rohkaisevaa mieltä. Auta meitä vaikeuksissa niin, että eläisimme lähellä toisiamme ja sinua."

Sisarus: (eli Iisa):

"Rakas taivaan Isä. Kiitos tästä pikkuveljestä. Kiitos siitä, että saamme kasvaa yhdessä. Auta meitä pysymään aina läheisinä toisillemme."

Kummi:

"Taivaallinen Isämme. Auta meitä kummeja hoitamaan tehtäväämme niin, että ystävyytemme tähän lapseen kasvaisi ja lujittuisi. Opeta meitä olemaan perheen tukena myös kristillisessä kasvatuksessa ja etsimään yhdessä sinun apuasi."

Isovanhempi:

"Rakas Jumala. Kiitän sinua tästä lapsenlapsesta. Kiitos, että saamme nähdä hänessä luomistekosi ihmeitä. Varjele häntä kaikkina päivinä. Anna meidän kokea yhdessä iloa, läheisyyttä ja hellyyttä. Ole meidän turvanamme."

Minusta rukouksia ei voi olla liikaa. Tuskin sitä koskaan muulloin elämässään saa niin monta toivotusta elämänsä turvaksi kuin ristiäisissä. :) Ristiäiset ovat yksi kauneimmista ja koskettavimmista juhlista mitä tiedän. On ollut onni saada viettää niitä kotona, tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kesken. 

♥     ♥     ♥

Aatos kastelahjaksi saamansa lammastaljan päällä ♥

Eteenpäin mennään..

Olen nukkunut pari yötä tosi huonosti. Toissa päivänä en meinannut saada unta ollenkaan. Pari kertaa huomasin että olin hetkeksi nukahtanut. Äiti pyöri mielessä. Eilen nukahdin sitten oikein hyvin, mutta heräsin parin tunnin päästä. Sen jälkeen vain torkuin pieniä pätkiä. Jospa tänä yönä saisin sitten jo koko yön nukutuksi? Mieli on ainakin hieman parempi, sen jälkeen kun sai itkettyä vasten Juhon olkapäätä ja äidin luona käyntikin helpotti. Päivä kerrallaan tässä mennään, ihan jokainen meistä. Kävimme tänään Aatoksen kanssa äidin luona. Isäni tuli sinne myös. Nypin äidin kulmat siisteiksi, katsottiin Mimosan 1 v kuvat ja ohjattuna harjoittelin trakeostomiasta imemistä. Hyvin se meni, ensi kerralla sujuu jo helpommin.

*     *     *

Aamupäivästä sain pienen lihaskrampin selkääni sänkyä peittäessäni. Onneksi on jo suht hyvin helpottanut. Nappasin nimittäin heti särkylääkettä ja lähdettiin perhekahvilassa käymään. Siellä sain onnekseni nostoapua tenavien kanssa (toisin kuin täällä kotona olisin saanut) niin pärjättiin oikein hyvin. Kahvikin maistui ja sukat etenivät. Myöhemmin kävin kirpparilla ja vaikken enää uskonutkaan mitään kirpparipöydästä lähtevän, niin yllättävästi sieltä oli ostoksia tehty! Hyvä hyvä! Huomenna viimenen kirppispäivä edessä. Jospa sitä vielä kerran tämän vuoden puolella myytäviä juttuja kaapeista esiin kaivaisi ja pöydän varaisi. Ihmeellisesti se myytävä ei näytä loppuvan sitten mitenkään.

*     *     *

Juho oli tänään imuroinut ja pessyt lattiat sillä aikaa kun me oltiin Aatoksen kanssa Mikkelissä. Mimosa sai nauttia lastenhoitoseurasta pihalla leikkien. Huomenna meille tulee ikkunanpesijä ja jonkinlaista paikkojen raivausta tässä olisi harrastettava. Kirpparipöydän tavarat haettava ja äidin luona käytävä. Papin kanssa keskustelukin on huomenna. Eiköhän me sunnuntaiksi kaikki saada järjestymään. :)

Mimosa kutittelee Aatosta ♥

Aatoskin on jo 7 viikkoa vanha. 

Viime viikkoon verrattuna ei paljoa uutta ole tullut, paitsi hymyjä on alkanut satelemaan entistä enemmän. Unikin maistuu edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin! :)

*     *     *

Mimosa on viime aikoina oppinut näyttämään kädellä milloin tulee kakka. Tai siis milloin kakka on juuri tullut vaippaan. :) Lisäksi hän on alkanut ratsastamaan keppihevosilla. Olemme myös aloittaneet xylitol-tablettien antamisen aina ruokailun jälkeen. Tekee hampaille hyvää sekä toivottavasti Mimmin korvatulehduksia se vähän ennaltaehkäisisi. Omaa kieltäkin tulee tosi paljon. Ja paljon myös uusia sanoja. Täytyykin tehdä niistä jossain vaiheessa oma postaus. Huomaan että jatkossa on kuvattava pikku-Mimmiä enemmän. Nyt kun on tullut keskityttyä enemmän Aatoksen ensimmäisten viikkojen ikuistamiseen, ettei ne ihan unohdu. :)

Hetkiä joihin en kaipaa.

Tänään oli äidin hoitoneuvottelu.

Mitähän sitä kirjoittaisi.

Tuntuu niin tyhjältä.

Kipeältä.

Kuultiin paljon asioita mitä en olisi halunnut kuulla. Mitä en tiennyt odottaa kuulevani. Kuntoutusjaksolla oleminen on päättymässä. Se tuntuu jotenkin toisaalta pahalta, niin kuin äitiä oltaisiin heittämässä oman onnen nojaansa. Suuria toiveita kuntoutumisen suhteen ei saisi enää olla. Pitäisi varautua tunteihin, viikkoihin, kuukausiin ehkä muutamaan vuoteen. Tähän asti äidin kotiutumista ollaan kaikki odotettu kovasti. Nyt se pelottaa. Kuinka me pärjätään? Kuinka isä jaksaa? Miten kaikki kotiutumiseen liittyvät asiat etenee.

Oliko tätä luopumisen tuskaa pakko lisätä? Kun asiat kuitenkin etenevät omalla painollaan. Kukaan meistä ei ole Jumala joka yksin tietää tulevan. Mitäkö hyötyä tästä tämän päiväisestä oli? Turha positiivisuus ainakin onnistuttiin lakaisemaan kylmiin sanoihin. Onko se tiedon lisääminen tarpeen, kun se tuo vain tuskaa tullessaan? Pitkäaikaissairaan lähimmäisenä sitä varmasti kuitenkin jokainen tietää jollain tasolla että luopuminen tulee jossain vaiheessa eteen. Sitä ehtii varmasti surra riittävästi kun on oikeasti se surun aika.

Eikö saisi nauttia hyvistä hetkistä? Elää niin täysillä kuin vain se on mahdollista, rakkaittensa luona. Kukaan ei tiedä täällä päiviensä määrää kuitenkaan.

Toivottavasti arki helpottaa tämän päiväisiä tunnelmia.

Just nyt mä en jaksais enää tehdä tai ajatella mitään.

Elämää, neuvotteluja, ristiäisajatuksia..

Tänään meillä oli talo täynnä elämää! :) 

Ystäväni Hanna tuli tekemään minulle harjoituskampauksen ristiäisiä varten. Martta-mummokin soitteli heti aamusta ja kertoi tehneensä meille kakun! Minun ihana 82 vuotias isoäitini oli leiponut meille ♥ Sovimme että haemme kaakun aamupäivästä, kun olemme muutenkin menossa vaunuilla keskustaan. Mummolla oli tänään istumajumppa naapurissamme ja sovittiin, että sen jälkeen mummo tulee meille kahvittelemaan. Sanoin että voin käydä viemässä mummon kotia autolla, mutta kunnostaan huolehtiva mummo oli sitä mieltä, että saa päivän lenkin tehtyä kun sauvakävelee kotiinsa! :) Mummon kakku oli niin hieno, että päätettiin laittaa se pakkaseen ja pistää ristiäispöytään esille. :) Meillä oli jäljellä vielä palaset sitä valkosuklaa-kahvikakkua ja Hanna toi voisilmäpullia sekä leivoksia kahvihetkelle. Olipa mukava turista yhdessä mummon ja Hannan kanssa. Sekä tietysti lapsien. Iisallakin oli kaveri kylässä. Mimosa ja Aatos viettivät tosin osan ajasta untenmailla. :) Ja lopulta Juhokin pamahti kotiin jo ennen neljää! Ihanaa kun on elämää ympärillä, tästä mä nautin. 

Kun mummo ja ystäväni olivat lähteneet, pistin imurin päälle ja tein pienen siivouksen. Meillä on kyllä yleensä ihan yleissiistiä, mutta mukavaa oli kun ei tarvinnut stressata siivoamisista tms. ennen vieraiden saapumista! :) Lauantaina meille on tulossa eräs rouva pesemään ikkunoita. Juho siis päätti ulkoistaa tämän "niin ihanan homman". Kun halusin ehdottomasti että ikkunat täytyy pestä, niin nytpä ne sitten peseytyy ilman stressiä ja pinnan kiristelyä. 

Meillä on huomenna äidin hoitoneuvottelu aamupäivästä. Otan Aatoksen sinne mukaani, Mimosa jää kumminsa kanssa meille siksi aikaa. Myös isäni ja veljeni saapuvat neuvotteluun ja sairaalasta lääkäri sekä hoitaja. Äiti on tällä hetkellä myös sitä mieltä ettei halua uusintaleikkausta. Tämä oli mulle tosi helpottava tieto. Sen turvin huominen neuvottelukaan ei pelota niin paljon. Huomenna keskustellaan äidin tulevaisuudesta, kuntoutuksen pituudesta ja siitä mihin kuntoon äidin mahdollista edes tulla. Ja mitähän vielä siellä olisi. Kotiutuminen? Milloin? Miten? Sunnuntain ristiäiset, jonne äiti on tulossa. Ristiäisiä varten olemme saaneet luvan lainata terveyskeskuksesta imulaitetta. Kävin sitä viime viikolla katsomassa ja tutultahan tuo näytti. Täytyy sitäkin kuitenkin vielä harjoitella ennen ristiäisiä, vaikka perusperiaatteet mulle onkin selvät. Vauvateholla on tullut käytettyä imulaitetta kerran jos toisenkin... Tosin nyt tilanne on tietenkin eri, kun kyseessä on äitini. Ruokajututkin täytyy katsastaa että varmasti ne tulee oikein laitettua. Pyörätuoli saadaan mukaan osastolta, se mahtuu ainakin farmariin hyvin kyytiin. Äidin juhlavaatetus on selvillä. Tukan laitosta ei ole vielä puhuttu... Onhan tässä vielä noita asioita mietittävänä. 

Pitäisi leipoa niitä wilhelmiinoja, delekoida ja päättää muista leivonnaisista. Tilata joku kukkakimppu, hankkia kastepöytä ja valkoinen liina, etsiä liina jolla pyyhitään Aatoksen pää kastamisen jälkeen, siivota ja sisustaa, ostaa servetit, mitähän vielä? Onneksi mulla on tallella Mimosan ristiäisten muistilista. Ehkä se pitäisi joku päivä katsastaa! 

Huominen hoitoneuvottelu näyttää silti hieman jännittävän... 

Toivottavasti saan unta ja huomiset, palaverin kuulumiset ovat sellaisia kuin niiden toivonkin olevan.