Suppilovahveroita etsimässä...

Korpikarhunsammal

Juho soitti mulle tänään iltapäivällä, ja sanoi haluavansa metsään, jos vaan on hyvä ilma! Harmittavan vähän on tullut viime aikoina harrastettua retkeilyä. Sateinen sää on ainakin tehnyt oman osansa tässä asiassa. Joten kun aurinko vielä paistoi niin metsäretkelle sitten lähdimme. :) Ja mikä sinne metsään sitten oikein veti?

No, suppilovahverot tietenkin.

Rakkaani oli vuosi sitten urheana hirvenajossa mukana ja siinä patikoidessa oli pistänyt mieleensä tämän paikan. Laitomme lapset rinkkaan sekä liinaan ja lähdimme kohti oletettua sienipaikkaa. Onneksemme sen vielä löysimmekin. :) 

Tällä kokoonpanolla sitä lähdettiin liikkeelle! Mimosa viihtyy paremmin kuin hyvin tuossa rinkassa. Ja Aatos meni vielä hyvin tuossa trikoisessa liinassa. Mietin kyllä kotona, pitäisikö mun pukea manduca päälleni ja koettaa ensimmäistä kertaa sitä Aatokselle. Valitsin kuitenkin sitten liinan. Vielä Aatosta jaksaa siinä hyvin kantaa. Seuraavan kerran ehkä sitten koetan manducaa.. Me oltiin lopulta metsässä reilu tunti etsiskelemässä suppiksia. Aatos nukkui koko metsäreissun ajan ja jatkoi vielä unia kopassaankin.

Suppilovahveroita

Minusta on tullut sienestäjä Juhon myötä. Tai kyllä me äidin ja mummon kanssa jotain suolasieniä ollaan aikoinaan kerätty, sekä tietenkin kanttarelleja. Mutta muita sieniä ei olla juuri tunnettu. (Toki kärpässieni sekä korvasieni ovat tuttuja, mutta niihin ei olla koskettu!) Nyt mä osaan jo kerätä mukaani herkkutatin, punikkitatin sekä näitä suppilovahveroita. Jos totta puhutaan, niin mä en ole aikaisemmin löytänyt näitä suppiksia mistään, mutta tällä kertaa se olin minä joka nämä sienet ylipäätään edes löysi! Tulipa voittajaolo, ehkä löydän näitä toistekkin! ;)

Ja tässä oli koko saaliimme mitä kerettiin keräämään, ennen kuin metsään alkoi laskeutua pimeys. (Ja Raatin perikunnan tarkkasilmäisille lukijoille tiedoksi, että aivan oikein bongattu! Kori on Raatilta lainassa ja palautetaan sinne takaisin, öh heti ensitilassa... ;-) ) 

Sienimailta palattuamme, hurautimme matkan varrella olevien kummieni luokse iltakahveille. Olipa kerrankin kiva harrastaa suunnittelematonta kyläilykulttuuria, potematta huonoa omaatuntoa siitä, ettei ilmoitettu aikaisemmin tulostamme! :)