Yksi torstai.

Päivät ovat erilaisia. Siinä missä eilen aurinko loi energiaa yltäkyllin, tämä päivä imi nekin energiat mennessään. Ei nyt mitään ihmeellistä. Kouluun saattamista (jonka jälkeen askelmittari kehtasi näyttää vaan 232! Pari tuhatta askelta oli jäänyt rekisteröitymättä.. Koje oli ilmeisesti ollut taskussa huonosti..), perhekerhoa, kaupassa käyntiä, koululaista vastaan menemistä, välipalaa, vauvan päiväunia, pyykin pesua, astioiden laittoa koneeseen, läksyjen tarkastamista, kissanaaman taiteilua esikoiselle (koemielessä, huomista Halloween juhlaa varten), kissan korvien tekoa (edelleen samoihin juhliin), ruoanlaittoa (kanaa ja riisiä), miehen odottelua töistä, syömistä, kirjastolla käyntiä (esikoinen ja mies kävivät sillä aikaa kuntosalilla!) ja lopulta hermostumista siihen että mies oli nostanut lääkekaapissa lasten lääkkeet niin korkealle etten yltänyt niihin enää (esikoisella päänsärky nukkumaan mennessä). Väsytti. Tulipa sanottua typerästi miehelle, olisi kauniimminkin asian voinut ilmaista. Mutta kun ei, just sillä hetkellä teki mieli purkaa tuntojaan. Kun kuitenkin koko päivän jaksanut lähes viiteen asti olla hermostumatta, askarrellut ja kaikkea. No, nyt on kaikki taas kunnossa. Hyvällä mielellä pitää käydä nukkumaan, muuten ei tule mistään mitään. Se on hyvä pitää mielessä ja toteuttaa myös tuota ohjetta. Nyt kun kaikki muut nukkuvat, mulla on oma hetki hiljaisuudessa. Rauhaa. Hymyilen tälle päivälle, olipahan siinä taas elämää!