Maanantai 28.11.2011

Tänään täytyi tulla kirjoittamaan. Kirjoittamaan siitä että muistaisin edes jotakin. Satoi lunta. Nautin kosmetologin tekemästä kasvohoidosta. Ei ole tullut tavaksi, viimeksi ehkä 6 vuotta sitten, ei jaksa muistaa. Hassua, sillä joskus sitä ajatteli ettei varmasti sitä vuotta tule koskaan unohtamaan. Tai sitten sitä unohtaa kaiken ikävän? Ehkä niin. Mutta ei tässä nyt ikävistä enempää. Olen miettinyt tänään, yllättävänkin positiivisia ajatuksia. Ajatuksia asioista joista ei voi olla ihan varma, tai ei voi tietää varmaksi - varmasti. Ah, onpa sanoilla ihana leikkiä. Pistää oikein hurukyytiä niille. Pappikin soitti - jätti viestiä puhelimeen hääpäivästä. Täytyy soitella takaisin, kun ei tänään kerennyt. Ystävä hoiti hyvin lapsiani. Ei tarvinut kantaa huolta. Mies on ollut onnellinen - ei siksi että lukee nyt Osama bin Ladenin elämänkertaa puolison ja pojan kirjoittamana - muuten vaan, on hyvä syy mutta kirjakin on hyvä. Isompaa kiukutti koulun jälkeen. Sanoi etten muka enää rakasta. Kaipasi huomiota ja äidin syliä. Sanoi että pikkusisko saa kaiken huomion. Luin iltasadun. Aion keskittyä tulevassa varastamaan enemmän pieniä hetkiä koululaisen kanssa - ihan vaan kahdestaan. Kerroin että rakastan, aina, paljon, molempia, ihan just sellaisena kuin ovat. Yritän ainakin parhaani. Ai että välillä toisen rakastaminen on työlästä. Pidäppä hermot leppoisina kun toinen ei tee vahingossakaan niin kuin pitää. Vasta sen sadannen kerran toistettua tapahtuu mitä toivoo. Melkein jo lakkasi toivomasta. Mutta onneksi nukkumaan kävi onnellinen tyttö. Äidin rakastama - ihan varmasti!

Eiköhän tästä jotain jo muista jos joku sattuisi kysäisemään.

***

21.8.2012 Muoks.
Tämä päivä oli se päivä kun tein positiivisen raskaustestin. ♥