Hiljaisuutta ja kissanpentusuunnitelmia...

Lunta sataa! Vauva nukkuu. Istun ja nautin rauhallisesta kotihetkestä Doris sylissäni (kehrää). Kävimme aamulla hakemassa Mimosalle toisen influenssarokotteen. Viimeksi siitä ei tullut mitään oireita, toivottavasti ei tälläkään kertaa. Tapasin terkkulassa tuttavankin ja hänellä oli mukavia vauvauutisia kerrottavanaan, ihanaa! :)

Eilen kävin viiden kissan kanssa eläinlääkärissä rokotuksilla. Neljä kissaa siis meiltä ja viides, Paavo, mummolasta. Eläinlääkäri kyseli että olenko pentuja tuomassa rokotuksille? Ja sittenhän mun mielikuvitus sitten lähti liikkeelle. Jos niitä pentuja aikoo vielä tällä laumalla tehdä, niin aika alkas olla just nyt. Tällä hetkellä väsyttää ajatus hieman, mutta eilen olin täynnä tarmoa! Löysin mahdollisen uroksenkin Bestikselle, katselin sukutauluohjelmalla ettei sukusiitosprosentti ole turhan korkea. Ei, sillä tässä yhdistelmässä se jää neljänpolven sukutaulussa 3,12%:iin. Tarkastin Lahden eläinlääkäriaseman puhelinnumeron (siellä tehdään sydämen ultraäänitestaus HCM:n poissulkemiseksi). Sitten pitäisi ottaa vielä muutaman verikokeet, ottaa yhteys siitosuroksen omistajaan, tehdä sopimukset ja odotella kiimaa. That's it! Oliko se niin että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Tässä Bestis näyttäisi siltä että mielellään omisi pennut itselleen.. :)

Ainut mitä tässä nyt ajattelee, että jaksaako sitä? Toisaalta onhan tuo rumba vedetty jo kolmeen kertaan ennemminkin ja työn ohessa. Ensimmäisessä pentueessa mulla ei ollut missään vaiheessa minkäänlaista lomaa! Ja nyt mä olen kaiket päivät kotona vauvan kanssa. Ja sitten kun muistelen, miten ihania ne kissanpennut sitten ovatkaan! Ai, ihanuutta <3 ja sitten pitäisi löytää niille rakastavat - parhaat kodit. Yhtään pentua ei voisi nyt jättää itselleen... Hmm.. No, mietitään! (Ja ehkä vielä jutellaan miehen kanssa vielä muutaman kerran. Ei sillä, etteikö hän olisi jo vihreää valoa näyttänyt, mutta silti!)

Ehkä mä menen tästä nyt vaan lepäämään ja mietin sitten uudelleen.