Arkiaamu ja reissu Helsinkiin.

Sibsukan Daysleeper "Snappe"

Onpas edelleen tosi kuuma, vaikka kello on jo taas paljon. Hellemekoissa ollaan Mimosan kanssa pärjätty hyvin koko päivä! Aamupäivä meni kotitöitä tehdessä, pyykätessä, lakananvaihdossa, ruoanlaitossa ja pikaisella kirpparikierroksella. Olimme tänään suunnitelleet mennä äitiä katsomaan Helsinkiin ja ajattelinkin että pitäisin Mimosan yllä klo 14 asti jolloin lähtisimme reissuun ja M saisi nukkua päiväunet matkalla. Klo 12:45 tilanne oli kuitenkin hetkessä riistäytynyt siihen pisteeseen että minun oli vietävä itkupotkukirkujani sänkyyn ja sinnehän se pian jo nukahtikin. Tänään ei siis lastenhuoneprojektini vielä päässyt käyntiin. Tosin eilen illalla raivasin huoneen ja laitoin lattialle sanomalehdet jo valmiiksi teipein eli pääsen maalaamaan heti kun mulla on aikaa! Toiveissa huominen ja Mimosan päiväuniaika.

Isäni tuli sitten meitä hakemaan ja kieppasimme Juhon Pertunmaalta reissulle mukaan. Matka sujui suht hyvin, mitä nyt Mimmi välillä kirkui kirkkaalla äänellään huomiota. Varsinaisesti itkuksi sitä ei voi kutsua. Sairaalassa hoitajat auttoivat äidin pyörätuoliin ja saimme mennä käytävälle seurustelemaan. Juttelin myös miellyttävän mieshoitajan kanssa äidin tilanteesta. Onneksi äiti oli nyt paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla tavatessamme, jolloin oli kuumeinen ja makasi vuoteessa voipuneena. Kommunikointi onnistui parhaiten huulilta lukien, joka kuitenkin melkoisen vaikeaa sekin. Paperin ja kynän käyttö ei tällä hetkellä oikein onnistuneet, sen verran äidiltä on nyt lihasvoimat kadoksissa. Onneksi äidin elämänasenne on niin positiivinen, se jos mikä varmasti auttaa ajastaan kuntoutumaan. Sitä ennen on tietysti tämän tilanteen, tulehduksen ja korvasta nyt tällä hetkellä vähäisesti vuotavan likvor-nesteen tietenkin rauhoituttava ja siellä jossain olevan reijän sulkeuduttava. Eilen mua ahdisti nuo ihan hirmuisesti kun soittelin sairaalalle ja kuulin että edelleen korvasta vuotoa on tullut. Mutta tänään onneksi jo tuntui tilanne hieman paremmalle. 

Mulla on tällä hetkellä 36+4 raskausviikkoa menossa. Vielä olen jaksanut nuo matkat jotenkin, enemmän ja vähemmän hyvin. Supistelee välillä ja reissun jälkeen on kyllä jotenkin "kaikkensa antanut"-olo. Mietinkin kuinkahan monta kertaa mä vielä jaksan lähteä Helsinkiin äitiä katsomaan. Sekin tuntuu kamalalta ettei näkisi äitiä vaikka moneen viikkoon!! Joten toki toivon että äidin vointi korjaantuisi niin että pian pääsisi tuohon lähisairaalaan jossa itsekin aikanani synnytän. Mutta kai tässä on vaan mentävä molempien päivä kerrallaan ja toivottava että kaikki menee hyvin. Ehkä itselleni on vaikeata hyväksyä se että on kaksi tilannetta päällä, oma lähestyvä synnytys sekä huoli äidistä ja hänen voinnistaan - ja tietenkin ikävä äitiä! Kyllähän mä haluaisin äitiä nähdä, no lähes päivittäin niin kuin aina ennenkin. Lisäksi kun tilanne on se ettei edes pysty keskustelemaan äidin kanssa jollei ole paikanpäällä huulilta lukemassa niin sekin tekee tilanteesta vaikeaa. 

Nyt on lähettävä keräämään voimia huomista päivää varten. Kauniita unia!