Hormonitko ne pistää hyrräämään..?

Leevi and the leavings "Elina, mitä mä teen?"

Mulla oli illalla ihan tämmöiset fiilikset. Ei sillä että perheemme olisi mitenkään vastaavassa tilanteessa, ei hyvänen aika, ei sentään ("On kai pakko laittaa lapset laitokseen"). Mutta lähinnä omat tuntemukset olivat tyyliin "mä en tiedä mitä teen? Eikö elämässä riitä mikään? Eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre? Nää Leevi and the leavingsin kappaleet toimivat usein tosi hyvin mulle. Kappaleet, vaikka sanoitukset melkoisen ronskeja ja elämänmakuisia ovatkin, saavat minut usein kuitenkin paremmalle tuulelle. Jostain tää alkoi sitten pyörimään mielessäni kun makoilin itkupotkuraivareideni jälkeen makuuhuoneen sängyllä.

Puuh. Tiedän varsin hyvin että jotkut tietyt hormoonit tässä pistävät emäntää sekaisin. Kai sitä välillä   yrittää olla reippaampi kuin oikeasti onkaan. Esimerkiksi äidin luona käydessä. Äidillä siis periaatteessa kaikki hyvin. Tosin tulehdusarvo oli taas nousussa, 44. Mutta se toivottavasti olisi tällä kertaa ihan virtsainfektio. Parasta olla! Ensi viikolle on suunnitteilla PEG-letkun laitto, eli äiti pääsisi eroon nenämahaletkusta. Ruoka tulee siis menemään suoraan masuun vatsapeitteiden päältä laitettavan letkun avulla. Muutoin äiti on polkenut kuntopyörällä osastolla ad 9 min. päivä ja kävelyäkin harjoitellut avustettuna max. 10 askelta. Suunta on siis ylöspäin kuntoutumisessa. Eteenpäin mennään, pienin askelin. Vaikka välillä, esimerkiksi tänään, tulikin olo että haluan äidin takaisin mummolaan ihan just nyt ja ihan ilman mitään ylimääräisiä vipstaakeleita ja samanlaisena kuin ennenkin. Ei mitään muttia. Ja sitten taas vähän itketti. Eiköhän nuo kuitenkin ihan normaaleja tunteita ole, sopeutumista tilanteeseen, tulevaan.

Muuten ollaan vietetty täällä päiviä mukavissa merkeissä. Meillä oli Juhon pikkuveli käymässä, viihtyi lapsiperhe-elämämme pyörteissä jopa 4 yötä, ;) joten ei kai tää nyt aivan kamalaa sitten ole? Vaikka menoa ja meininkiä riittikin. Perjantaina kävimme katsomassa Koirakiven kesäteatterin "Vääpeli Körmy: Taisteluni Min Kamp". Hauska oli! Lauantaina meillä kävi Juhon Tampereen aikaisia opiskelukavereita neljä kappaletta. Leivon mansikkakakkua ja sämpylöitä vieraille. Vieraiden lähdettyä kävimme Raatin rantasaunalla saunomassa ja sitä ennen herkuttelimme mansikoilla ja saunan lämpeämistä odotellessa löysimme muutaman kanttarellin sekä isoja, ihania mustikoita! Meillä oli makkarat, nakit ja mehut mukana ja niillä herkuteltiin! Ilta oli oikein kaunis... Tänään tosiaan sitten Panu lähti junalla kotia kohden ja me kävimme moikkaamassa äitiä sairaalassa. Sairaalan jälkeen suuntasimme Mikkelin torille, muurikkaletuille, karjalanpiirakoille, kahveille ja pillimehuille <3 ja sitten vielä pyörähdimme Stellan kautta ja Juho sai jo pitkään himoitsemansa uudet juoksulenkkarit. :) Ilta menikin meikäläisen hormonihöyryjen pyörteissä.. Mutta eiköhän tästä taas nyt olla selvitty. 

Olo muuten ei mitenkään kovin tavallisuudesta poikkeava. Supistuksia tulee silloin tällöin. Lähinnä vatsan kovettumista. Toisinaan vähän tukalia, toisinaan ei ollenkaan. Yön saan nukuttua oikein hyvin, ei siis tarvitse rampata vessassa. Liitoskipuja ei ole kovinkaan paljon, mutta riittävästi. Pinnakin ollut pitkään jo pitkä, joten tämänpäiväinen repsahdus sallittaneen... Seuraava neuvola olisi ensi viikon torstaina. Sitä ennen olisi toiveissa viettää muutama päivä ja yö maalla, mummolassa sukulaisten kanssa ja relata <3 ennen vauvan syntymää! Öitä!