Koettelee, mut ei hylkää Herra.

Tänään on taas ajatuksia riittänyt. Onko hyviä, ihania päiviä, vain sen takia että jaksaisi sitten taas niitä huonoja uutisia seuraavana? En haluaisi noinkaan ajatella, koska se kuulostaa katkeralta ja pelkään etten enää osaisi niistä hyvistä, ihanistä päivistä enää niin nauttia jos vaan ajattelee pessimistisesti mitä seuraavan mutkan takana odottaa. Minä en halua olla pessimisti. En. Realisti sopivasti mutta positiivisella asenteella joka tapauksessa. 

Mutta kun en vaan haluaisi enää kuulla mitään "huonoja uutisia" saati kertoa niitä eteenpäin rakkaimmilleni, kun tiedän miten ikävä olo niistä huonojen uutisten kuulemisesta tulee. 

Äidin tulehdusarvo oli taas nousussa. Aamulla oli ollut kuumettakin ja crp 114. Päivällä kuumetta ei ole ollut. Soittelin hoitajille pariinkin kertaan. Tänäänhän oli myös se kontrollimagneettikuvaus. Ottavat kuulemma virtsanäytteen ja trakeostomiasta näytteet josko jossain niissä tulehdusta olisi? Olisi nyt sitten vaikka se virtsainfektio, ei mitään päänalueen infektiota enää. *Rukoilen*. Huomiseksi pyysin lääkärille soittoajan kun ei ole lääkäri meidän - äidin läheisten - kanssa puhunut sitten leikkauspäivän ja kohtahan tässä on kuukausi mennyt kun operaatio oli. Nyt tarvitaan taas positiivisuutta ja taistelutahtoa että äiti pian paranee tästäkin, mikä sitten onkaan. Äiti soitteli vielä illalla mulle ja kerroin päivämme kuulumiset ja huolen tulehdusarvon noususta. Kerroin että keskiviikkona olemme tulossa äitiä seuraavan kerran tervehtimään. Onneksi isä on saanut järjestettyä pääkaupunkiseudulla asuvien perhetuttavien kanssa jokaiselle päivälle jonkun ystävän käymään äitiä tervehtimässä. Kun täältä kotipaikkakunnalta joka päivä Helsingissä käyminen ei valitettavasti ole mitenkään mahdollista, vaikka monta kertaa viikossa siellä käydäänkin. 

Vaikka olo oli alakuloinen, sain kuitenkin laitettua viimein vauvan lipastoon hyllypaperit. Löysin omasta kaapista 8 vuotta sitten ostamaani Marimekon kelta/vihreää unikkohyllypaperia joka meni kokonaisuudessaan lipastoon riittäen täydellisesti. Hyllypapereiden jälkeen laitoin vielä vauvan vaatteet ko'ottain laatikoihin. Onpahan sekin nyt viimein saatu aikaiseksi. Lisäksi katselin Mimosan huonetta ja päätin nyt laittaa seinälle tulevat jutut niin kuin ne tällä hetkellä hyvältä tuntuvat. Kyseessä kun ei ole kuin valkoisella maalilla maalatut seinät. Ei haittaa jos niitä joutuu joskus sitten siirtelemään ja vaihtamaan huonekalujen paikkoja. Eli huomenna otan vasaran käteen ja alan nakuttelemaan! Saan sitten viimein myös otettua kuvan Mimosan uudesta huoneesta <3 Täytynee samaan syssyyn sitten ottaa kuva myös vauvan lipastosta joka on meidän makkarissa. Ajattelin että lipaston päälle tulisi peili joka oli edellisessä kodissamme eteiskäytävässä ja meidän sängyn päälle joku isohko taulu, kunhan löytyy mieleinen. Eilen tilasimme myös vauvalle ja Mimosalle tuplikset, joissa on ruskea pohjaväri ja tehostekankaana keltainen. Kiva jos saapuisivat ennen kuin vauva syntyy. :) Mutta jollei niin tulevat sitten ajastaan!

*Toivon yöksi levollisia unia*

*ja huomiselle hyviä uutisia*