Väsyttävä vuorokausi.

Johan on ollut TAAS vuorokausi. 

Äidillä oli noussut eilen tulehdusarvo 171 ja vatsan tt kuvauksessa selvisi että äidillä olisi tulehduspesäke mahassa, shuntin luona. Täytyy sanoa että eilisen illan ei muuta pyörinytkään mielessä kuin äiti ja että se täytyy saada Kuopioon ja vähän äkkiä. Kylläpä on rankkaa olla omaisen roolissa, kun ei pysty sillä hetkellä keskustelemaan äidin kanssa ja hoitajat eivät osaa kertoa mahdollisesta Kuopioon siirrosta mitään. Mä lopulta soitin vielä yöllä uudelleen yöhoitajalle, joka ensin yritti että soita huomenna kierron jälkeen, mutta sain sitten sanottua että haluan yöhoitajan täsmentävän aamuvuorolaiselle että omaiset pyytävät ottamaan yhteyttä Kuopioon, minne äidin kasvaimeen liittyvät asiat ovat keskitetty.  Se antoi vähän rauhaa mulle ja sain nukutuksikin. 

Aamulla sitten soitin Mikkeliin ja aamukierto oli juuri saatu päätökseen. Hoitaja kertoi sanoneensa toiveemme yhteydenotosta Kuopioon, mutta ei oikein osannut sanoa mitä lääkäri siitä oli ollut mieltä. Tulehdusarvo oli kuitenkin noussut jo 343 siis korkeimmalle kuin koskaan tämän episodin aikana. Ja iski kyllä paniikki. Hoitaja kertoi että äiti on nyt ravinnotta, ja leikkaus tulee olemaan edessä. En nyt muista oikein mitä sanoin mutta sopertelin tuosta Kuopiosta ja siitä että äidillä on ollut jo monta antibioottihoitoa tämän reissun aikana ja infektiolääkärin konsultointia toivoin ja sitä että lääkäri soittaisi minulle äidin hoitoon liittyen. Puhelua ei kuitenkaan kuulunut ja lähdimme kohti Mikkeliä Mimosan päiväunien jälkeen. Kun ajelimme kohti Mikkeliä, isäni soitti ja kertoi että Mikkelistä oli soitettu ja kerrottu että äiti siirtyy Kuopioon hoitoon tänään. Puhelun jälkeen helpotuksen kyyneleet alkoivat valua, koska olin ajatellut että jos ei mulle kerta voida soittaa niin se on sitten etsittävä itse se lääkäri sieltä käsiin ja pidettävä äidin puolia, ettei sitä leikata Mikkelissä. Siis ei todellakaan sairaalaa vastaan mulla ole mitään, itsekin siellä pari vuotta työskelleenä, mutta huoli jo äidin muutenkin vakavasta tilanteesta.. Lääkäri tuli meille juttelemaan ja tosiaan selvisi että äidin umpilisäke on nyt tulehtunut ja se sijaitsee lähellä tuota shuntin päätä. Ja leikkauksessa tarvitaan myös neurokirurgin läsnäoloa ja siitä syystä siirtävät äidin leikkaukseen Kuopioon. Leikkaus tehdään tänään tai huomenna. Toivottavasti mahdollisimman pian. Äiti oli onneksi voinniltaan suht hyväkuntoinen. Istui meidän kanssa päiväsalissa yli tunnin verran ja juteltiin niitä näitä. Viideltä ambulanssi oli tilattu hakemaan äitiä ja sitä ennen me lähdimme syömään.

En tiedä oliko mulla mitään virkaa sen suhteen että äiti siirtyi Kuopioon. Ehkä ei. Ehkä oli. Mutta todella helpottunut olin kuitenkin tuosta siirrosta. Voihan se olla että äiti olisi siirtynyt sinne joka tapauksessa. Mutta silti halusin olla varma siitä että tietävät että omaiset sitä toivovat. Mutta kyllä syö voimia kun on täällä epätoivonen ja kaukana ja kun kukaan ei osaa sanoa mitä on hoidon suhteen suunnitteilla ja kun ei pysty keskustelemaan äidin kanssa puhelimessa... Mä niin jo haluaisin itsekkäästi alkaa keskittymään jo ja vain tähän lähestyvään synnytykseen (tänäänhän rv 39+4)... No, jospa tilanteet olisivat jo rauhoittuneet siihen mennessä kun mä synnytän. Väsyttää.

*Taas kerran rukoilen että kaikki päättyisi hyvin ja kuntoutuminen pääsisi pikkuhiljalleen käyntiin!*