Päivät tuntuvat olevan täynnä "yhtä tohotusta". Itse huomaan että yritän kovasti saada jotakin aikaiseksi ja koko ajan jää asiat puolitiehen... Tämmöistä se on ollut jokaisen lapsen kanssa. Alkuun ainakin. Jotenkin sitä on sitten arjen kaaos selkiytynyt, pyykit menneet kaappeihinsa, lelut koreihin ja ruuatkin ajallaan suihin. Opittu olemaan kahden lapsen kanssa. Pian jo kolmannenkin. Tällä hetkellä tosin tuntuu että kuinka ihmeessä oikein selviän sitten kun Juho lähtee takaisin työelämään isyysvapaan jälkeen?
Tuo alimmainen kuva saa mut kyyneliin. Mimosa on siinä niin aitona. Katselee hetken totisin silmin ja miettii. Mun pieni tyttöni, jolta pienimmän rooli perheessämme katosi nopeasti. Mimosa hakee selvästi paikkaansa, melkoinen isin tyttö hänestä onkin jo kehkeytynyt, vaikka näyttää se äitikin vielä välillä kelpaavan. Voi kun sitä osaisi ja pystyisi antamaan jokaiselle lapselleen juuri riittävän paljon sitä syliä, halia ja hellyyttä. Välillä tuntee itsensä niin riittämättömäksi (esim. imetystilanteet) kun Mimosa pyytää syliin, enkä pysty häntä syliin sillä hetkellä ottamaan. Kurja myöntää itselleen että vaikka miten haluaisi lapsiensa kylpevän hellyydessä ja rakkaudessa, niin välillä tulee tilanteita, jolloin ei vaan yksinkertaisesti pysty vastaamaan tarpeeseen.
Kuitenkin hyvältä tuntuu se, että sisaret hellivät pientä Aatosta. Pieni Mimmikin tulee antamaan pusun ja laittaa pään Aatoksen päätä vasten ja höpöttelee Aatosta puheissaan. Iisa onneksi pitää hyvänä molempia. Sisaruksista saa voimaa. Kai se on vaan yritettävä ajatella, että kun on monta perheenjäsentä, on myös paljon kaikilla rakkautta annettavana ja myös saatavana ♥
Ihania kuvia, jotenkin ne tulvii tunteita :)
VastaaPoistaMimosa näyttää todella siltä, että hyvä kun ei naputa jo sormiaan.
Meillä oli pieni ikäero Aarolla ja Unnalla. Unnasta tuli hetkellisesti isin tyttö ja sektion takia en saanut edes nostella Unnaa, joten hoito jäi ihan isille. Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin palasi ennalleen, enkä usko Unnan kärsineen, vaikka en voinut hoitaa jne.
Tytöt ei ole muistaakseni olleet kovin mustiksia, mutta Aaro on kunnon mammanpoika. Tänään aamupäivällä sylittelin molempia nuorimpia tyttöjä lattialla niin eiköhän jäppinen hyökännyt äkkiä syliin ;)
Täytyy luottaa siihen ettei suurempaa haittaa pienestä ikäerosta jää! :) Tosin mietinkin tässä ettei Mimosa todennäköisesti enää parin viikon jälkeen enää edes muista elämää ennen Aatosta! :) Ihana pieni Aaro ymmärtää pitää äidistä kiinni <3
PoistaVarmasti tuo hellyyden jakaminen ja se ettei pysty ottamaan isompaa syliin pienempää imetettäessä kyllä herättää ajatuksia ja tunteita. Kun jokainen vanhempi varmasti haluaisi hukuttaa oman lapsensa hellyyteen aina! Mutt varmasti tottumiskysymyskin isommalle. Hänkin varmasti saa hellyyskiintiönsä täyteen, mutei ehkä juuri sillä sekunnilla. Selviät varmasti hyvin kun mies menee töihin;)!
VastaaPoistaNiinpä, varmasti pikku hiljaa tulee molemille kärsivällisyyttä mukaan, niin äidille tyttärelle kuin Aatokselle :) ja täytyy nyt nauttia imetyshetkistä kun niille on aikaa. Kunhan Juho palaa töihin, niin imettäminenkin muuttuu pakosti enemmän "siinä sivussa" tapahtuvaksi.. Hmm nyt kyllä kantsisi opetella joku sidonta jossa pystyis vauva imemään liinan sisällä!
PoistaVoi mitä kuvia <3
VastaaPoista:) Tulkaahan vaik ens viikolla katsoo meitä ja etenkin Aatosta!
PoistaVoi ihan todella mielellään tulemme :)
Poista