Syntymän ihme

Tänään olisi taas aihetta avautua elämän rankkuudesta, mutta pysytään kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa käydä syntymän ihmettä hieman läpi.

Keskiviikkoiltana mua tosiaan sitten supisteli ihan lupaavanoloisesti. Jopa hieman paineen tunnetta oli supistuksien aikana ja se kuuluisa limatulppakin näyttäytyi. Mietin että tästähän tosiaan voisi yöaikaan tulla lähtö synnärille, alkoi jopa vähän ahdistamaan tilanne? Päädyin sitten ottamaan 1g Panadolia ja painumaan sänkyyn nukkumaan. Pian sainkin jo unenpäästä kiinni ja aamulla heräsimme niin että kerkesimme vielä tytöt isälleni hoitoon ja huristamaan Mikkeliin äitiyspoliklinikalle kello 9:20. Mulla oli sairaalakassi taas mukana. Siinä sitä sitten otettiin hetkin nauhaa, jossa näkyi muutaman supistus (ei tuntuneet missään.) ja seuraavaksi menimme gynekologin luokse. Hän ei pitkään ultraillut. Totesi vain lyhykäisyydessään että vesi on vähissä, ja vaikka vauva voi hyvin, niin suoraan tästä nyt sitten synnytyssaliin jossa pistetään kalvot puhki. Ammeeseen meno kiellettiin tyystin, koska kalvojen puhkaisun ja mahdollisen oksitosiinitipan kanssa vauvan vointia pitäisi seurata tiheästi..

Se siitä luonnollisesta synnytyksen kulusta sitten. "Hieman" tuntui hurjalle, kun muistan miten Iisaa synnyttäessa supistukset muuttuivat järkyttäviksi kalvojen puhkaisun ja oksitosiinitipan laiton jälkeen. Synnytystä oli siis pakko nopeuttaa sen etenemättömyyden vuoksi. Totesinkin tästä äitiyspolin kätilölle ja se sanoi, että niin kai sitä on vähän sellainen "uhrilampaan olo". Tosiaan.

No, salissa oli onneksi oikein mukavat kätilöt töissä ja niiden huomaan sitten jäätiin. Kalvot puhkaistiin ja todellakin, vettä ei tullut juuri lainkaan. Välillä, istuessani, huomasin että side hieman kastui, muttei sen enempää. Olla istuksittiin sitten Juhon kanssa siellä salissa ja kuunneltiin radiota ym. Supistuksia piirtyi käyrälle tasaisin väliajoin, mutta ne ei ikävä kyllä tuntuneet missään. Joten kätilö sitten kertoi oksitosiinia olevan seuraavaksi tulossa. Tippa käteen ja ei muuta kuin odottelemaan sen vaikutusta. Oksitosiini laitettiin 12:10 tippumaan. Ja hiljalleen supistukset alkoivat hieman tuntumaan jossakin. Mutta ei todellakaan mitenkään räjähtävällä tahdilla. Synnytys siis merkattiin lopulta alkaneeksi klo 12:00. Jossain vaiheessa pyysin lämmintä geelipussia ja sen avulla pärjäsinkin aika pitkään alkuun pedillä istuskellen, välillä musiikin tahdissa lantiota heilutellen ja lopulta kiikkutuolissa istuen. Ehkä noin klo 15 pyysin ilokaasua. Kätilö haki pallon sängyn päätyyn ja siinä pallon päällä oli oikein mukava olla kun nojasi vielä tyynyihin ja hönkäili ilokaasua. Ilokaasun kanssa mentiinkin sitten loppuun asti, kertaallen annosta nostaen. Kätilö oli oikein ihana. Avautumisvaihe kesti 4:30min ja ponnistusvaihe 2min. 

Aatos oli sen verran mietteliäällä tuulella että päätti syntyä käsi poskella. Ja ponnistusvaihe, kaikesta lyhyydestään huolimatta. tuntui aika hankalalle. Sain ponnistaa kaikin voimin että pikkuherra saatiin ulos ja etenkin ne hartiat! Mutta ihme, tikin tikkiä ei tarvittu! Olo oli helpottunut ja onnellinen. Ihanaa että synnytys sujui nopeasti ja ei ollutkaan niin kamala vaikka käynnistetty olikin.

Juho otti kuvia kännykällä ja lähetti tytöille ja mummolle. Pian jo soitinkin äidille että Aatos on viimein syntynyt! Ensi-imetys kesti noin tunnin verran ja sen jälkeen Juho pääsi kylvetyspuuhiin. Näytti käyvän jo vanhalla rutiinilla ;) kiitos Mimmin ja Aatoksen pienen ikäeron. Sitten mitattiin ja kuulin samalla synnyttäneeni isoimman lapseni, 3640g. (Iisa 3600g ja Mimmi 3400g). Mitat kuultuani soitin uudelleen äidille ja kerroin ne hänelle. Kerroin myös että nämä mun rakkaat miehet ovat molemmat vaaleita! Aatos nimittäin on niin Juhon näköinen kuin olla voi. Tytöt, tummine tukkineen ja kulmineen, olivat taas hyvin toistensa (ja mun) näköisiä pieninä! :) Sitten saatiinkin ruoka ja sen jälkeen menin suihkuun. Sitten juotiin vauvan kunniaksi kahvit. Hetki ennen kuin lähdettiin osastolle mulle tuli tosi kova ikävä äitiä ja itkuhan siinä pääsi. Voi kun äiti olisi jo lähempänä meitä!

Osastolla pääsin yksin neljän hengen huoneeseen. Aatos oli toki vierihoidossa koko ajan. Seuraavana päivänä Juho ja tytöt tulivat meitä katsomaan ja piipahtipa mamma ja ystävänikin nopeasti vauvaa katsomassa. Juho piipahti vielä illalla uudelleen meitä katsomassa. Niin ja sain huonetoverikseni tuttavani joka oli tullut myös synnytyksen käynnistykseen. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen juttu! Lauantaina päästiin pois sairalasta kun kaikki oli onneksi kunnossa! Uusi arki alkakoon! :)

* Sellainen oli Aatoksen syntymätarina *