Huomenna valmista!

Vieläkin mulla on remontti kesken eteisessä. Kunpa se olisikin niin helppoa vaan alkaa maalaamaan seinää. Mutta kun ei. Helpoin homma on tehty, eli tapetit irroitettu. Myös työläin homma eli putkien, lattian, patterin, katon ym. suojaus tehty. Eilen hankasin sienellä seinät puhtaiksi liistereistä. Maalin ja pensselisetin ostin perjantaina odottamaan. Eilen tasoittelin myös seinässä olevia reikiä tasotteella ja tänään hioin ne. Ja sitten pääsin vihdoin itse asiaan eli maalaamaan! Nyt on kertaalleen seinät maalattu. Huominen oli mun deadline ja siinä pysytään. Tänään siis vielä toinen erä maalia päälle ja sitten listat paikoilleen.

Mimosa joudutti mukavasti mun työmaata nukkumalla 2,5h päikkärit pihalla. Hyvin kerkesi siinä ajassa maalaamaan kertaalleen tuon eteisen. Kävi muuten hassu juttu kun maalailin. Mietin juuri että nyt olis kyllä vihon viimeinen hetki Jehovan todistajien tulla pimputtelemaan ovikelloa ja herättää samalla Mimosa pihalla kun mulla oli maalaukset puolivaiheessa. Enkös melkein samantien huomannut siniasuisen henkilön tulevan rappusellemme seisomaan ja oven avautuvan! O_o Meinasi sydän pysähtyä! Tajusin kyllä melkein heti että isänihän se siinä on tulossa hakemaan lainaksi kuljetuskoppaa Paavolle, mistä oli eilen ollut puhetta. Mutta kumminkin. Kylläpä säikäytti, vaikken sitä isälleni sanonutkaan. :) Tuntuu että viime aikoina on useinkin käynyt niin että olen ajatellut jotakin ihmistä ja puhelin on soinut. Tai miettinyt Iisaa ja siinähän se on samantien ollut oven takana koulusta tulossa. Tänään muuten Iisa käveli ensimmäisen kerran kouluun aamulla ihan yksin. On se koulusta kotiin kävellyt jo muutaman viikon. Mutta kouluun on tähän asti päässyt joko meidän kyydillä tai isäni kuskaamana ja tietysti käveltiin ensialkuun Mimosan kanssa saattaen Iisa kouluun ja mentiin myös vastaan koululaista. Ihanaa että on voinut näin rauhallisesti edetä koululaisen tahtiin. Tai siis ei ole tarvinnut yhtään usuttaa toista olemaan reippaampi yhtään aikaisemmin, nyt koulumatkojen kulkeminen yksin alkaakin sitten olla ekaluokkalaiseni arkea! Niin se pieni kasvaa!

Me kuunnellaan Mimosan kanssa Ripinä ja rapina - levyä! Siinä on Eppu Nuotion sanoittamia lauluja ja runoja vuorotellen! Ihana!

"Tuuli lempeä hipaise lapseni poskea 

saata matkaan äidin sylistä.

Näytä ihmeet arkiset, jokapäiväiset:

Mitä löytyy ullakolta?

Mitä maailman pienistä kylistä?"

Eppu Nuotio

*    *    *

"Taitavista taivavin

suloisista suloisin

ihanista ihanin

sehän olet sinä!"

Eppu Nuotio

*    *    *

"Minä osaan kontata.

Ja äidiltä karata.

Osaan pyllätä ja myllätä.

Kiipeän seisomaan

tuosta vaan.

Ehdin kirjahyllyn tyhjentää

ennen kuin äiti yllättää!"

Eppu Nuotio

*    *    *

Me jätettiin eilen tarjous siitä asunnosta. Huh!

Näin sitä mennään elämässä eteenpäin.