Remontti tuli valmiiksi ja niin etenee muutkin jutut!



Huh! Mistähän aloittaisi? Kaikkea on tapahtunut! Aloitetaan rempasta, joka ei ole vieläkään täysin valmis. Mitä siis puuttuu?? Villejä veikkauksia? Kyllä, listat! :) No, kunhan Mimosa herää päiväunilta, laitamme ne yhdessä jollei toinen kovasti säikähdä vasaran nakuttelua. Muuten on valmista, tai oli jo tiistaina. Teipit revittyinä ja hyllykkö ja avainkaappi myös löytänyt takaisin paikalleen. Jeah mä oon kone! ;) (Kuvissa tosin jo listat paikoillaan!) 

Niin, tulin myös remontin aikana vanhenemaan yhdeltä istumalta ehkä noin 10 vuotta. Sääli Juhoa jolla jo tähänkin asti oli 6 vuotta vanhempi rouva. :/ Tiistai-aamuna olin laittamassa meidän makkarissa sänkyä ojennukseen, lakanat sun muut kuntoon. No, Mimosa oli tulossa kontaten makkaria kohden mutta jäi sitten tyytyväisenä jonnekin matkalle. Tullessani makkarista, huomasin eteisessä istuvan hyväntuulisen tyttäreni sekä Tikkurilan Remontti-Ässän. Maalipurkki oli saatu kumolleen ja sieltä kannen välistä oli tullut lattialle maalia jota tyttäreni siinä suu hymyssä sitten molemmin käsin veteli suuhunsa!!! En siis ollut kuullut että purkki oli kaatunut vaikka parin metrin kuuloetäisyydellä olinkin. Sain pidettyä itseni rauhallisena ja otin tyttären syliin ja lähdimme kylpyhuoneeseen suun ja käsien pesulle. Siitä sitten etsimään myrkytystietokeskuksen numeroa ja puhelua sinne. Onneksi oli vesiliukoista maalia, ja selvisimme säikähdyksellä. Maidon/veden juottamista suositteli vatsaoireiden välttämiseksi. Huhhuh! Kerran neiti puklasi vähän maalinsekaista puklua suustaan, mutta muuten vaikutti ihan entiseltään. Että sellainen tapaus, kyllä 8,5kk vanha, juuri konttaamaan oppinut vauva näköjään voi keksiä _ihan_mitä tahansa!!! Huoh! Onneksi selvittiin sillä säikähdyksellä, mutta mulle tästä jäi kyllä ikuiset traumat! O_O

Tässä tämä äidin pikku apulainen..

Eilen kuultiin että meidän toinen asunnosta tehty tarjous oli hyväksytty. Mahtavaa! Mutta ah, samalla niin järisyttävän järkyttävää! Mulla on kolme kuukautta aikaa elää enää tässä asunnossa. Suuremmat ilontunteet siis puuttuvat itseltäni tällä hetkellä ja tunnen lähinnä itseni lamautuneeksi. Aika, aika varmasti tekee tehtävänsä ja tosi harmillista etten pysty iloitsemaan tästä juuri nyt mieheni kanssa niin kuin kuuluisi. Mutta ihan varmasti hetken päästä on toinen tilanne. Ja sitten pitäisi laittaa tämä koti myyntiin. Kaksi asunnonvälittäjää täällä on käynytkin ja nyt sitten oikeastaan pitäisi vain päättää kummalleko tämä annetaan myyntiin... Päätös tehdään tänä iltana mieheni kanssa. Onneksi hänellä on intoa hoitaa nämä asiat, tehdä kirjalliset tarjouspyynnöt ym. hässäkät. Minusta ei siihen nyt olisi. Liian isoja asioita.. Ja siis mahtava juttu tämä on ihan oikeasti, kunhan tästä nyt vaan pääsen "vähän käyntiin"! :)

Itse olen hoitanut ns. pieniä virallisia juttuja pois to do- listaltani. Esimerkiksi palauttanut tänään kuntalisä-hakemuksen ja lähettänyt Kelalle tiedoksi muutosverokorttini. Hienoa että kaksi tuollaista virallista ja ns. pakollista hoida tämä ennen kuin -juttua on nyt saatu pois päivä järjestyksestä. Tuo tehtävälistan pito, tai itselläni lähinnä tehtävävihkon, auttaa kyllä niin paljon ja mikä ihaninta sitten värittää tehdyn tehtävän sydän täydeksi! ;) Mutta kyllähän noita juttuja vihkossa riittää. Kaukaisimmat keskeneräiset tehtävät vuodelta 2005. (Se nalleristipistotyö jota nyt siis taas pitkästä aikaa pakerran, aina silloin tällöin..) Lisäksi siellä oli pitkään kohta "hanki mies". Jonka jo jossain vaiheessa ajattelin pysyvän ikuisesti "tekemättömänä" kohtana. :D Voi, toisaalta ihanaa ettei elämästä koskaan tiedä eteenpäin, tulee kivoja yllätyksiä! Vihkostani löytyy myös ristiäisten tehtävälista, joka nyt ainakin vielä kertaalleen tulee käytetyksi ;) sekä kissanäyttelyiden "mitä ottaa mukaan" -muistilista. On ne käteviä! (Löytyy myös häämuistilista, mutta toivon ettei sitä enää omalla kohdallani tarvita!)

Pakko vielä hehkuttaa ihanasta kirpparilöydöstäni! Mähän en siis yleensä osta mitään leluja kirpparilta koska.. No, en vaan osta. Mutta nyt tein poikkeuksen. Löysin tämän ihanan, alkuperäispakkauksessaan olevan Kaalimaan kakaran! Hinta 22€. Mukaan lähti samantien! Katselin tässä hetki sitten löytyykö näitä nukkeja tällä hetkellä mistään Suomesta ja heikolta näytti. Halusin siis Mimosallekin tämmäisen kakaran kun Iisallekin olin ostanut joskus pikkuisena samanlaisen. Ainut mistä nukkeja näytti olevan kaupan oli ko. tuotteen kotisivut ja siellä nämä nuket maksoivat maltaita. Olin siis enemmän kuin iloinen tämän palleron tullessani kirpparilla vastaan! :))) Tää oli oikea löytöjen löytö!