Kasvukipuja...

Illalla Iisa valitteli että jalkoja särkee.. En ensin tajunnut että ne olivat kasvukipuja. Toki saattoihan eilisen kaksi ratsastustuntiakin vaikuttaa.. Nukkumaan käydessä meiltä ei löytynyt kuin vauvojen suppoja sekä Ibumaxia. Joita kumpaakaan tyttäreni ei huolinut, supot varsin ymmärrettävästä syystä ja noita Ibumaxeja toinen ei saa nieltyä. Joten tarvittiin muunlaista kipulääkitystä, eli hierontaa joka sitten vähän auttoikin ja tyttö kävi nukkumaan pupu kainalossa. Kello neljän aikaan Iisa sitten tuli itkien meidän makkariin ja kertoi että jalkoihin koskee ihan kamalasti. Muistin onneksi että lämpö voisi auttaa. Etsittiin tytölle omat villasukat sekä mun isot, polviin asti ulottuvat villasukat jalkaan ja kaapista löydettiin pari geelipussia jotka pistettiin mikroon viideksi minuutiksi lämpenemään. (Eipähän ollut tullut turhaan noita kahta geelipussia synnäriltä kotiin raahattua ;) Ne ovat siis sellaiset henkilökohtaiset geelipussit, joten ne ihan luvan kanssa sai ottaa synnäriltä mukaansa jos halusi, muuten olisivat menneet roskikseen.) Kun pussit olivat lämmenneet, laitoin ne Iisan pohkeiden päälle ja pyöritin vielä koko paketin fleesepeiton sisään ja tyttö kävi nukkumaan. Vartin päästä kävin kysymässä vointia, niin olivat jo hyvin helpottaneet. Ja viideltä Juho herätti mut kun Iisa huuteli mua luokseen huoneestaan. Olivat kuulema jo ihan liian kuumat! Kipu tosin oli onneksi jo poissa ja tyttö jatkoi uniaan sukat jalassa. Aamullakaan ei onneksi kipua enää ollut missään.

Muistan itsekin pienempänä kärsineeni kasvukivuista. Ne olivat tosi inhoittavat, ja niille ei oikein pystynyt tekemään mitään, kun se kipu tuli sieltä syvältä jaloista. Muistan ainakin että joskus Raatin mummolassa mua on kivistänyt nuo jalat... Eipähän niitä taidettu ennen vanhaan "hoitaa" mitenkään, kärsittävä oli! 

Täytyisi käydä muutenkin täydentämässä vähän tuota lääkevarastoa. Suppoja on, mutta voisi ostaa myös Pamolia jota Iisakin pystyy ottamaan. Lisäksi tarvitaan Jekovitia, joka on pian ihan lopussa. Mua vähän pelottaa, onko meillä viikon päästä vesirokko kylässä? Veljen tytöllä alkoi viikko sitten vesirokko, ja lapset olivat peuhanneet juuri edellisenä viikonloppuna yhdessä... Kunhan ei vain pienelle Aatokselle tauti tulisi! Niin, ja enterorokosta mä en halua edes kuulla puhuttavankaan! (Se mua taitaa pelottaa eniten, ettei viedä tautia äidille... Joka ei varmastikaan ole sitä sairastanut aikaisemmin!)