Maanantaina, perhekerholle mentäessä, seurakuntakeskuksen ovenpielessä oli lyhdyssä kynttilä palamassa. Tulipa siitä hyvä, tervetullut olo. Meitä odotettiin saapuvaksi paikalle.
Eiliseksi olimme sopineet Martta-mummoni kanssa että hän tulisi naapuritalossa olevan istumajumpan jälkeen meille päiväkahville. Ajattelin leipoa mummolle kääretorttua ja pullaakin oli. Sytytin kuistille kynttilöitä palamaan ja odotettiin mummoa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Mummo teki meille oharit! :D Kun mummoa ei kuulunut, toki hieman huolestuin, kun hän ei vastannut puhelimeenkaan. Soitin sitten tädilleni ja samalla tuli kysyttyä hänen kuulumisetkin. Lopulta mummo soitteli takaisin ja kertoi olleensa jumpassa, mutta menneensä siitä sitten suoraan terveyskeskuksesta hakemaan reseptejään, kun oli niin huono keli. Ja puhelimen mummo oli jättänyt kotiin! Voihan mummo, se kyllä kannattaisi pitä mukana, vai oliko unohtunut? Sovimme sitten että mentäisiinkin yhdessä illalla vanhemmilleni käymään ja napattaisiin mummo matkalta kyytiin. Näin tehtiin! Ensi viikolla otettaisiin sitten uudelleen tuo meille kylään tulo! :)
Äiti pääsi viime viikon perjantaina kotiin. On nyt aina viikon kerrallaan kotona ja vuodeosastolla. Isäni alkoi äidin omaishoitajaksi. Lapsuudenkoti on muutunut järjestykseltään kovin. Sairaalasänky, suihkutuoli, tippateline, pyörätuoli, erinäiset hoitotarvikkeet sun muut vievät tilaa. Matot ovat saaneet lähteä lattioilta, ainakin niistä huoneista missä äiti eniten liikkuu. Isäni on ihan superhoitaja. ♥ On opetellut kaikki tarvittavat hoitotoimenpiteet ja hoitaa äitiä hellästi ja rakkaudella. Kuntouttavaa toimintaakin jaksaa teetättää äidille. Minä olen yrittänyt auttaa, silloin kuin vain voin. Viikonloppuna veli perheineen oli vanhemmillani auttamassa. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä käymään äidin lapsuudenkodissa. Siellä äiti ei olekaan käynyt sitten kesäkuun. Toivottavasti reissu toteutuu!
* * *
Tänään miehelläni on pitkä päivä. Huomennakin on. Maanantainakin oli. Niin ja tiistainakin vähän. Miten lie perjantain? Toivotaan että normipäivä, tai vaikka vähän lyhyempi? Tässähän nää päivät menevät, lasten kanssa. Tosin koen hieman huonoa omaatuntoa siitä, ettei keretä olla kovinkaan paljon pihalla päivällä.. Yritetään sitten enemmän, kun kukaan ei ole enää niin nuhainen/yskäinen. (Ja ei ole tämmöinen kamala märkä-loskainen keli!) Mimosa oli taas eilen sen verran itkuinen, että käytiin katsastamassa korvien tilanne. Ei onneksi mitään tulehdukseen viittaavaa tällä hetkellä ja torstaina Aatoksella on seuraava neuvola, joten jos tarve vaatii, niin äkkiäkös ne korvat siellä taas tarkastaa... Torstai-iltana ollaan menossa parin ystäväni kanssa ulos syömään! Ihanaa! Vaihdetaan Juhon kanssa lennosta niin, että mä ja Aatos keretään kuudeksi syömään... Mukavaa vaihtelua tähän arkeen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)