Vointimietteitä...

Kävin keskiviikkona äidin luona osastolla, jossa hän on tämän viikon. 

Huomasin lähes heti, ettei tänään ollut ollenkaan niin hyvä päivä kuin aiemmin on ollut.

Äiti oli vasta herännyt ja väsyneen oloinen. Ei oikein taas muistanutkaan päivän kulusta muuta kuin että pesulla oli käynyt. Tukka olikin puhdas ja siisti. Äidin kipulääkitystä oli vähennetty kokeilumielessä, kun kipuja ei äidillä ole vähään aikaan esiintynyt. (Äiti itse ja me omaiset siis toivoimme tätä.) Yksi kipulääke joka menee aamuin ja illoin, oli puolitettu. Eli äiti oli nyt saanut kolme kertaa pienemmällä annoksella sitä lääkettä. Se voisi ehkä selittää tämän päiväistä tilannetta. Mutta ikävältä se silti tuntui. Lisäksi äiti kertoi oikeaa lonkkaa koskevan. Eli taisi olla liian kova tai nopea kipulääkityksen vähentäminen. Lisäksi äiti oli melkoisen limainen ja välillä nousi kovasti limaa ylös. Myöhemmin isäni kävi äidin luona. (Noin puoli tuntia käyntini jälkeen, eikä äiti ollut muistanut (?) käyntiäni, tai no, joka tapauksessa ei ollut maininnut minun siellä olleen, vaikka puolitoista tuntia siellä olinkin äidin kanssa.) Illalla kävimme isän luona iltakahvilla ja soitin osastolle minun ja isän tämän päiväiset huomiot. Myös keuhkokuumeen mahdollisuutta mietin, tai oikeastaan isä oli miettinyt? (Toivottavasti ei ole sitä!)

Viime viikolla äiti oli niin virkeässä kunnossa kotona. Keskustelimmekin, kuinka äidin avuksi olisi mahdollista palkata (kunta siis maksaa tämän) 30h/kk joku, joka voisi auttaa arkisissa asioissa esim. ulkoiluun, kaupassa käyntiin, jutusteluun ym. Ja äiti toivoi, että haluaisi käydä kylässä vaikka äidillään ja haluaisi pelata pelejä, korttipelejä nimenomaan (ja etenkin viuhahdusta!). Äiti ja isä kysyivätkin yhtä ystävääni, voisiko hän mahdollisesti tulla avuksi? Toivottavasti tämä onnistuisi joku päivä! 

Joten, ei auta kuin ristiä taas kätensä ja toivoa että tilanne selkenee mahdollisimman pian.

♥     ♥     ♥