Tuumasta toimeen eli pistetään hösseliksi.

Mie oon kyllä välillä niin into piukeena, etenkin jos saan jotakin päähäni. Ja nyt on saatu päähän vaikka mitä ideoita! Mä arvasin, että tarpeeksi kauan kun tätä torppaa katselee, niin alkaa hahmottua mitä haluaa minnekin. Ja ilmeisesti nyt on se aika käsillä. Tiedättehän sen tunteen kun ideoita viimein plopsahtelee mieleen kuin jotakin plussa-palloja? ;) Plop, plop ja plop! :D Ja sitten täytyy vaan alkaa niitä toteuttaa. Ihanaa! Eilen mä jo laittelin makuuhuoneeseen yhden taulun, jonka Juho sai edellisestä työpaikastaan lahjaksi. Siinä on kankaalle kirjailtu kauniisti "Olkoon joka päivä rakkauden päivä" - mikä olisikaan parasta kuin lukea tuo aamulla päivän aluksi ja päättää noihin sanoihin ilta, kun käy viimein nukkumaan..♥ Lisäksi keksin laittaa sinne seinälle yhden kehyksen, jonka ostin halvalla muutama viikko sitten ja yksi naulakkokin pääsee sinne huoneeseen vielä. Olohuoneeseen tuli laitettua yksi kynttiläteline ja keittiöön olen jo muutaman viikon ajan haaveillut saavani sellaisen puisen sohvan. Samalla ruokapöydän suuntaa vaihdettaisiin ja osan tuoleista voisi heivata jo ennestäänkin hyvin täyteen autotalliin. Sitten eilisen illan surffailin netissä etsien jouluisia verhoja ja sisustustyynyjä. Muutama mieleinen ainakin tuli vastaan...

Tässä jo naulakko paikoillaan

Niin ja tänään sitten otin pienimmät matkaan mukaan ja suunnattiin autonnokka kohti kierrätyskeskusta. Sieltä mä löysin meidän tulevan puusohvan. Sellaisen kasarihenkisen. Kuten arvata saattaa, sohva oli kaikista perimmäisimmässä nurkassa, ties minkä sängynrohjojen sekä erinäisten patjojen ja lautojen takana, kuin tarkoituksesta sen kuitenkin sieltä bongasin ja henkilökunta taikoi sen mulle nähtäväksi. Tällä hetkellä sohva on tummalla petsilakalla lakattu, mutta aion maalata sen valkoiseksi. Ja torstaiksi sovin sille haun. Ja hintakaan ei ollut kovin paha (60e).

*     *     *

Tänään mummo ei tehnyt ohareita ;) vaan saapui jumpan jälkeen meille kahveille. Pyyhkäisin siihen sitten mustikkapiirakan, sitä ennen olin vähän imuroinut ja tehnyt välipalaksi hedelmäsalaattia koululaisille. Myöhemmin tempaisin kanaa ja riisiä ruuaksi, imuroitiin loppu huusholli ja käytiin tekemässä kävelylenkki äidin luokse. Kuusi tuntia neljän lapsen kanssa yksin. Siinähän se meni, helposti. Mutta kyllä väsyttin kun Juho viimein saapui kotiin illalla.