Terveisiä sohvan pohjalta... Tuli sitten vissiin viime viikonloppuna ja alkuviikosta haravoitua liiaksi kun eilen jysähti kunnon megaluokan noidannuoli allekirjoittaneen alaselkään. Tuttu juttu vuosien varrelta, mutta täytyy kyllä nyt myöntää ettei ihan näin rajusti ole koskaan aikaisemmin iskenyt. Eilen vielä sain revittyä itsestäni sen verran irti, että pääsin kävellen (toki harjaan nojaten) siirtymään autoon ja autosta neuvolaan, kun Aatoksen kasvukontrolliaika oli. Isäni oli apunani. En totisesti olisi päässyt sinne yksin kahden pienen kanssa mitenkään. Mitat oli onneksi kunnossa, mutta tuon reissun jälkeen mun oli jätettävä lasten hoito ihan täysin muiden vastuulle ja siirryttävä liikkumisessa konttauslinjalle. Samalla on jatkettu tämä päivä. Panadolia vahvempaa ei ole tullut imetyksen takia otettua. Kaitpa tämä jossain vaiheessa laukeaa.. Onneksi Juho pystyi jättäytymään tänään kotiin ja huolehtimaan meistä.
Jos tästä nyt jotakin hyvää yrittää repiä, niin olenpahan saanut pakkolevossani laitettua tilaukseen Aatoksen kastejuhlan valokuvat, äidin hautajaisista muutaman lisäkuvan sekä Mimmin vauvakirjaan tilattua muutaman kuvasen. Näistä osa oli etsittävä ulkoisesta muistista, et tosiaan joutui tekemään vähän salapoliisihommia. Hyvä, hyvä! :) Mä niin toivon, että huomenna pysyisin jo kävelemään, mutta mikäli en, niin aion laittaa kuvakirjan tekeille. (Matkakuvia ystäväni seurassa sinkkuvuosilta!)
Kyllähän tässä oikeesti kunnon relaksantit ja kipulääkkeet olisi tehneet gutaa... Tai ainakin nopeuttaneet tätä parantumista. Mut suoraan sanottuna, ajatuskin piikistä jo valmiiksi kipeässä kankussa, ei houkutellut sitten yhtään. Saati koko terveyskeskukseen pääseminen... Ei sinne nyt kontatenkaan "kehtaa" mennä! Ja istuminenkaan ei houkuttele sen enempää missään pyörätuolissa saati autossa ennen sitä.. Tänään en tosiaan ole muuten liikkunut kuin konttaamalla suihkuun (oli pakko päästä, tukka oli niin likainen ja lämmin vesi tuntui selässä hyvältä), ai että oli "mukavaa" konttailla sieltä pois ja saada kylpytakki selkäänsä. Vähääkään jos väärään asentoon menee niin johan on kuin puukko selässä! Haastetta piisasi vaatteiden pukemisessa, vaikka apua olikin saatavilla. Sitten olen kontannut lähinnä sohva - wc - sohva - keittiö - sohva väliä ja kohta makuuhuoneeseen, oikein pisin ponnistus ja vielä vessan kautta! Huhuh!
Milloinhan sitä opettelisi taas kävelemään?
Ei kuumaa,jäitä ja kylmää sille selälle!ja kiropraktikolle suosittelen. Mulla on noita olluna,ambulanssilla kelkottukin...mut jäät ja kiropraktikko on ne mitkä auttaa.tsemii.
VastaaPoistaHuhuh! Kylmä kuulostaa just viimeiseltä mitä tonne selkään haluaisi laittaa! :O Taidan olla laittamatta mitään, sillä suunta on onneksi vähän parampaan päin. Selkään kyllä edelleen särkee lähes entisen lailla, mutta kävelinpä sentään tänään, seinistä tukea ottaen, makkarista keittiöön ihan itse. Jospa tää olisi se toipumispäivä ja huomenna jo entistä ehommassa kunnossa... Hope so!
PoistaVoi..teille sitä sitten sattuu ja tapahtuu! Pikaista paranemista..Mä haaveilen niistä ompeluseuroista ;)
VastaaPoista:D No joo, ei ainakaan blogin kirjoittaminen jää siitä kiinni, ettei olisi mitään kirjoitettavaa! ;) Mut pitäis sopia se ompeluseurapäivä :D Sun sukatkin edistyvät, toisen varressa jo ollaan!
PoistaVoi ei! Toivottavasti olo on jo parempi, ei kuulosta kovin kivalta :(.
VastaaPoistaTää päivä on tullut kyllä vielä lepäiltyä, mut eiköhän sitä jo huomenna kykene moneen hommaan.. :)
Poista