Pari pinnatuolia mummolan viltiltä..

Sen verran mökkihöperöksi tunsin eilen itseni, että oli mukava käydä illalla yksin kaupassa ja samalla poiketa moikkaamassa isääni. Oli mulla sinne ihan asiaakin, tulostaa yks lappunen sekä käydä hakemassa nämä pari pinnatuolia vintiltä. Mutta mukavaa oli hetken aikaa olla iskän kanssa ja juoda kupponen kahvia ja jutella pari sanaa. :) Oli onnelliset hetket. Tai siis mietin, että onneksi isä on elossa ja pitää huolta meidän lapsuudenkodistamme, pitää sen viihtyisänä ja pullaakin, sitä itseleivottua, oli taas tarjolla. Ei nuo tietenkään vähennä sitä, etteikö äitiä kaipaisi ihan kamalasti sinne lapsuudenkotiin, mutta voisihan se olla niinkin, että joku ei niin talousihme-mies kuin isäni on, olisi talouden siistinäpitämisen suhteen ihan onneton ja pulassa. Onhan noita tarinoita joissa puolison kuoleman jälkeen elämä on vain alamäkeä. Mutta siltä ei nyt onneksi tunnu. 

Mä kävin jo aikaisemmin kurkkaamassa vintiltä yhtä sänkyä, mutta se oli sieltä "hävinnyt polttopuuksi" tai jotain. Näin jo kyllä vähän muistelinkin, mutta pakko se oli silti tarkastaa. No, löytyi kuitenkin nämä tuolit. Ei mitään priimakuntoiset, (mitähän näille pitäisi tehdä?) mutta ihan hyvät kuitenkin, kunhan ensi pyyhki pölyt jne. pois. Mä haluan ruokatilastamme nuo raskaat tuolit pois ja kevyemmän ilmeen pinnatuoleilla aikaisemmaksi. Mahtuvat vieraatkin paremmin istumaan.

Silloin kun olimme pieniä, meillä oli uusi koti ja uuden kodin vintti tuntui niin tylsältä. Eihän siellä ollut mitään vanhoja aarteita, vain näitä tämänpäiväisiä juttuja. Meillä oli lautapinoista tehdyt sängytkin vintillä ja joskus siellä yötä nukuttiin veljen kanssa ja joskus jonkun kaverinkin. Näin jälkeen päin tuntuu kamalalta ajatella, että niitä tulitikkuleikkejäkin siellä harrastettiin!!! :O Onneksi ei käynyt koskaan mitään, ei edes läheltä piti- tilannetta. Huh! Vaan niin se on aika mennyt eteenpäin ja niistä omista, lapsuudenaikaisista jutuista onkin tullut kiinnostavia... Täytyisi kesällä penkoa vähän paremminkin! :)