Vauvarokkoa ja välikausipuku!

Luulisin että syy kuumeelle on selvinnyt: vauvarokko.

Maanantaista keskiviikkoon Aatoksella tosiaan oli kuumetta ad. 38.7 astetta. Torstaina aamulämpö oli 37,1 mutta kun muuten oli niin itkuntihruinen, niin annoin nestemäistä buranaa pojalle. Koko päivän Aatos oli oikeastaan itkuinen ja uskoisin, että kurkkuakin koski koska ei meinannut huolia rintaa suuhun ollenkaan, itketti vain. Sitten kun oli riittävän väsynyt, suostui viimein syömään ja nukahti siihen sitten. Myös yskä paheni eilen iltaa kohden ja yöllä tuli sellainen yskänpuuska että oksennuskin lensi... Huhhu! Mutta tänään Aatos on ollut jo paremman oloinen. Iholle on tosin tullut sellaista punertavaa näppysyheröä, joten siitä päätellen se vauvarokko nyt olisi. Muuten poika on ollut suht normaali, joten toivon mukaan huomenna, hautajaisissa Aatos on suht hyvävointinen. ♥

Selailin nettiputiikeista pikkuisille välikausipukuja, ja Reimashopin sivuilta tilaukseen lähti tällä kertaa Tutan ihanat shortsit ja elefanttipöksyt. Molemmat kokoa 74, eli Aatokselle tulevat. Shortsit oli alennuksessa ja maksoivat alle 7e. Mukavasti postikulujakaan ei lisätty tilaukseen. Kastelukannu body on taas tilattu KaksiKuningasta nimisestä nettikaupasta, alennuksessa sekin ja maksoi rapiat 8 euroa. 

Aatokselle löysin kivan välikausipuvun Kaksikuningasta nettikaupasta myöskin, hinta n. 55e. 

Tähänkään ei tullut postituskuluja lisäksi. :) Eilen jatkoin shoppailua ja tilasin myös Mimosalle samasta liikkeesta välikausipuvun. Täytyy ottaa kuva kun se saapuu!

Myös nettikirppiksiltä olen tilannut lapsille jotakin kevät/kesävaatteita... Taitaa pian tulla paketteja postista urakalla! :)

Lumiukko ja -lyhty

Tänään paistoi aurinko ja me Mimosan kanssa tehtiin lumesta lyhty ja lumiukko! Illalla tosin satoi aika lailla, joten toivotaan ettei ukko ja lyhty kerkeä sulamaan ennen pakkasten saapumista... :) Ei nyt muutamaan vuoteen ole tullut lumiukkoja tehtyä.. Olikin aika homma pyöritellä palloja kasaan! Hauskaa olisi tehdä vielä tuohon lumihevonenkin... Säiden armoilla, keretäänkö sellainen vielä näillä lumilla aikaiseksi saada! Huomaa muuten varusteista, kenen vaatteet on tehty pihaleikkeihin ja kenen ei. Mimmi oli täysin kuiva vaikka miten oli märkää lunta ja siellä pyörittiin oikein urakalla. Toista oli meikäläisen vaatteet, ihan kastuivat läpi kevyttoppikset! 

Kyllä se lumi vaan maistuu joka tytölle... ;) Kuvassa näkyy meidän lippukin! (Tänään oli Kalevalan päivä!) Muistin jopa pihalle mennessä, joskus aamukympin jälkeen, kun näin muiden saloissa liehuvat liput, että voisi kai sen omaankin salkoon nostaa..! Voi meitä, säntittömiä! (Ja arvatenkin saattaa, että vasta nyt pimeällä tuli märkä lippu laskettua alas...)  :)

Pupuja riittää...

Ikävä..

Voi äiti kun mulla on sua niin i k ä v ä.

Isä ja veli olivat skannanneet äidin kuvia mulle sähköpostiin, jotta saan tehtyä äidin kuvista myös toisen kuvakoosteen muistotilaisuuteen. Niitä katsellessa iskee niin kova ikävä. Miksi, miksi ja miksi? Miksi piti tulla se kasvain joka viimein vei äidin hengen? Toisessa koosteessa on kuvia äidin viimeiseltä kahdeksalta kuukaudelta, niitä katsellessa jotenkin muistuu eri lailla mieleen millaista se äidin viimeinen taival olikaan... Ei varmasti helppoa. Mutta nuo kuvat ennen sitä! 

Kuuntelin Suvi Teräsniskaa ja "Rakkaus on lumivalkoinen" kappaletta. Tietenkin itkettää.

Sain tänään viimeisteltyä äidin kuolinilmoituksen.

Isäni luki sen ja purskahti itkemään.

Kyyneleet hoitaa..

Minuakin itketti.

Ja Mimosaa.

Eri syistä tosin, mutta kuitenkin.

Aika surullinen hetki.

Voi, kun iskän surusta ja ikävästä saisi puolet edes pois.

En tiedä, jaksaisinko niitä itsekään kantaa, mutta silti niin toivoisin.

Pikkuiseni on edelleen kipeänä.

Mä niin rukoilen, että poika paranisi niin pian kuin mahdollista.

Käytiin aamulla taas lääkärillä, samoin oirein.

Kuumetta, yskää ja nuhaa.

Nyt tosin kuume on ollut jo kolmatta päivää 38,7 tasoa.

Toki laskeen kuumelääkkeellä onneksi.

Korvat terveet, hengitysäänet puhtaat.

Syö ja juo.

Kakka tosin on vetisempää...

Mikä lie virus onkaan.

Kunhan ei keuhkokuume tai rs-virus. Tai mikään muukaan vakava.

Pyysin katsomaan omatkin korvani,

terveet olivat.

Sen verran stressiä, että päässä oleva paine tuntuu jo ilmeisesti korvissakin. ;)

Luulotauti, mikä luulotauti.

*     *     *

Kuva on enkeliaiheisesta kalenterista ottamani valokuva.

Sain sen äidin serkulta, Tainalta, samalla kuin osanottokortin.

Oli todella kaunis ja koskettava muistaminen.

Sukkia ja surukukkia

Täytyy välillä yrittää kirjoittaa vähän muutakin kuin vain surullisia asioita. Tuntuu että muuten ne surulliset ajatukset ja alakulo vain kasvavat kasvamistaan. Sain iskän toiset sukat jämälangista valmiiksi. Tuo harmaa oli tosin varta vasten sukkiin ostettu lanka. Seitsemää veljestä kaikki. :) Varsien raidoissa meni kyllä jonkin aikaa päätellessä, mutta musta näistä tuli oikein kivat.

Huomasin muuten kukat kuvattuani, että niissähän on hauskasti samoja sävyjä kuin näissä sukissa. Näistä sukista tulee kyllä äitikin mieleen. Hän on minulle jaksanut kerta toisensa jälkeen opastaa kantapään teon! :) Äiti myös näki nämä sukat joita iskälle tein ja sanoi että hyvät niistä tulee! :)

Että näin.

Jotenkin vetää hiljaiseksi.

Kissa kipeänä, taas kerran. 

Eilen käytiin eläinlääkärissä ja saatiin tropit ja ohjeet.

Onneksi se jo paranemaan päin.

Tänään käytiin terkkarissa Aatoksen takia.

Rohinaa, yskää ollut jo monta viikkoa, tänään aamulla lämpöä.

Joku virus kai, korvat terveet ja hengitysäänet puhtaat.

Oireen mukainen hoito.

Illalla kuumetta 38,4.

Toivottavasti kuume parantaa pojan.

Ja mulla tuntuu alkavaa paineentunnetta niin korvissa kuin poskillakin.

Todellakin otin buranaa,

ja toivon että se mikä siellä nyt yrittääkään jyllätä, stoppaa heti alkuunsa.

Nyt nukkumaan flanellilakanoiden väliin, 

toivottavasti pehmoisia unia on tarjolla.

Viimeisen matkan järjestelyjä..

Äidin kuolema koskettaa.

Olen saanut aika monta yhteydenottoa,

liittyen äitini kuolemaan ja siitä nouseviin tunteisiin.

Vanhemman kuolema todella koskettaa.

Niitä, jotka sitä eivät ole kokeneet, asia kuulostaa kovin musertavalta.

En väitä, etteikö näin olisi.

Pahin pelkoni itsellekin.

Ja sitten kun se onkin tapahtunut.

On suuri tyhjyys,

hirmuinen ikävä.

Monelle varmasti asia on erittäin kipeä koko lopun elämän

 ja vanhemman poissaolo muistuu päivittäin mieleen. 

Minulle ei onneksi jäänyt sellaista tunnetta,

että jotakin olisi jäänyt sanomatta tai tekemättä.

Viimeisinä kuukausina tuli kerrottua moneen kertaan,

että rakastan. Olet tärkeä. Osallistumalla äidin hoitamiseen,

pystyi helposti näyttämään sitä hellyyttä ja lähimmäisen rakkautta.

En mitään olisi muutoin tehnyt.

Äidin kuoleman suhteen tunnen olevani herkkä ja hauras.

Tuntuu että siinä on sellainen ohut, valon läpi päästävä verho.

Verhon tällä puolen olen turvassa siltä viiltävältä

kivulta, joka on toisella puolella.

*     *     *

Tänään tilasimme hautajaisiin kukat. Niin arkun päälle tulevan kukkalaitteen, omat kukkalaitteet, mummon murusille omat pienet kukkaset sekä muistotilaisuuteen kukkalaiteet pöydille. Valkoista, vaaleanpunaista, vaaleansinistä, vähän violettia, vaalean vihreää. Liljaa, ruusua, kellomaista kukkaa... 

"Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,

ei jätetty meitäkään tänne yksin.

Jäi muistoksi lämpösi suloinen,

silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen."

En ole suuremmin jaksanut lukea suruvärssyjä tai muita hautajaisiin liittyviä sivuja.

Ne ovat tuntuneet niin ahdistaville jo ajatuksen tasolla.

Onneksi löysin tuon kauniin luvun, se on jotenkin lohduttava.

Äidin hautajaisilmoituksenkin tein valmiiksi tänään. 

Siihen löytyi teksti kortista, jonka veljeni oli saanut. (kiitos S ♥ )

"Lauhat lempeät tuulet

hänet mukaanne ottakaa

ja hellästi kantakaa sinne,

missä uupunut levätä saa."

♥

Muistotilaisuuden ruokailut ovat päätetty ja sähköpostia niistä laitettu.

Karpalokiisseliä ja kermavaahtoa,

äidin lempijälkiruokaa kaiken muun lisäksi.

Niin paljon on puuhattavaa... Sain sen muistotilaisuudessa esitettävän kuvakoosteen tehdyksi, katsotaan jaksanko vielä muuta äidin kuvista laittaa.. Onneksi ei tarvitse näitä kaikkia hautajaisjärjestelyjä tehdä itse. No, surutyö se on kuitenkin tehtävä... Että onhan sitä siinä ihan tarpeeksi yksin käydä läpi.

*     *     *

Tässä samalla sitä eletään kuitenkin lapsiperheen työteliästä, monilla tunnelmilla varustettua arkea. 

Jokapäiväisiä iloja, suruja, murheita. Hiihtolomaa, makkaranpaistoretkiä laavulle, päiväunia ja kaikkea muuta.  Onneksi olen nyt kotona lasten kanssa. Mulla on aikaa, ei tarvitse jaksaa vieraissa töissä, kertoa tuntemattomille miksi ajatus välillä harhailee...

Isomummolla munkkikahveilla..

Tänään aurinko paisteli kauniisti. Teimme pikkuisten kanssa vaunuilla reissun kylille. Matkalla saatiin isomummokin samaan völjyyn ja menimme kauppaan pienille ostoksille. Kaupasta lähti mukaan myös munkit, jotka hyvillä mielin herkuttelimme isomummon luona. Isomummon velikin piipahti kylässä. Mummon luona ollessa sain puhelun, jossa kerrottiin ettei äidin siunaamaan lupautunut pappi pääsisikään siunausta tekemään, koska oli saanut itse sairaskohtauksen. (♥ Pikaista paranemista hänelle.) Onneksi meillä oli vielä yksi pappi mielessä, ja koska pappi asuu mummoni naapurissa, hipsimme heille sukkasillaan ja onneksi hänelle kävi sama aika. Asioilla on tapana järjestyä!

Kyläreissulta saapuessamme, joskus puolen neljän aikaan, mulla oli mukana tämän näköinen porukka! :) Molemmat vetelivät hirsiä... Tosin Aatos kyllä heräsi kun sain vaunut nostettua oven viereen, mutta Mimmi jatkoi uniaan, vaikka laitoinkin hänen parempaan nukkuma-asentoon! 

Vaikka vaunujen lykkiminen onkin aika työlästä, oli se kuitenkin virkistävä reissu kun ilmakin oli niin kaunis ja mukavasti pakkasta.