Päivät ovat aika täysinäisiä. En meinaa keritä kirjoittaa blogia juuri lainkaan. Neljä lasta pitää kotiäidin kiireisenä, mutta erityisesti myös kotimyyntityöhön tuntuu uppoavan ihan kiitettävästi aikaa. Ei sillä, eipähän pääse ajatukset juuri harhailemaan väärille poluille ja se taitaa jopa helpottaa asiaa. Tarkoitan tällä lähinnä äitiini liittyvää surua, joka on viimeiset kolme vuotta ollut oikeinkin erityisen vaikeana nämä syksyajat. Lokakuusta selvittiin siis helpolla sen suhteen. Viime vuonnakin oli suht helppo lokakuu, pitihän pieni uusi Iines vauva ajatukset itsessään ja toki uudet rutiinit. Jostain syystä marraskuussa kuitenkin mieliala tummeni, tai ne kuolemanpelkoon liittyvät ajatukset tunkivat itsensä vierailemaan aina illansuussa mieleeni... Joulukuussa taas helpotti. Toivon, että tänä vuonna olisi taas vähän helpompaa sen suhteen. Tänä vuonnakin mä olen pitänyt itsestäni huolta. Olen muistanut papa-kontrollin, käynyt yökkimässä nieleskelemässä gastroskopiaputkea vatsaani, joka toki ei sattunut lainkaan, mutta oli *kieltämättä jokseenkin epämiellyttävää*... Ja koepalat olivat onneksi ihan normaalit. :) Viime viikolla hoitui hammastarkastuksessa pari vuotta sitten jo löydetty reikä. En ymmärrä, mikä minuun meni silloin ja toivoin, että hammas hoidetaan seuraavalla kerralla, kun ei ole mitenkään vaivannut? No, nyt sitten hoidettiin. Eikä sattunut kun puudutettiin. Kerroin hammaslääkärissä myös hampaista joissa tuntuu vihlomista kylmää syödessäni. Saman tyyppistä vaivaa niissä oli 4 vuotta sitten, ja niistä löytyi silloin halkeamia, jotka paikattiin. Nyt hampaissa ei kuitenkaan löytynyt mitään, eikä tuo vaiva ole (vielä) ollut niin pahana, etteikö sitä jonkin aikaa vielä katselisi. Jospa se loppuu itsestään??? :) Pahoin pelkään ettei.. Että on kroppaa huollettu ja hoidettu taas. ;) Ja onhan sitä itsestään huolta pidettävä, ei se muuten kunnossa pysy.
Syyslomaviikko viehähti pari viikoa sitten. Me kävimme Juhon ja Iineksen kanssa Berliinissä ja siitä ajattelin kertoa omassa postauksessaan. Oli kiva ja rentouttava reissu.
Viime viikonloppuna meillä pidettiin avoimia ovia Silverjunglen vaatteiden kanssa, lauantaina Pyhäinpäivänäkin kävin kutsuilemassa ja pyörähdin itsekseni viemässä kynttilän äitini haudalle. Kuuntelin matkalla Paula Vesalan Tequila kappaleen, joka pureutui tosissaan syvälle sisimpään. "Oot mun nouseva aurinko ja mun ainoa kotimaa..." Joista tuli niin oma rakaskin mieleen, onhan tuo tequilakin ollut mukana ensimmäisillä treffeillä, tosin navasta sitä ei tullut juotua.. Mutta siitä sitten ajatukset olivatkin melkoisen herkillä, enkä olisi muualla haudalla pystynytkään käymään... Paluumatkalla törmäsin mummooni ja tätiini ja itkuksihan se meni. ♥ Olivat tullossa Pyhäinpäivän kirkosta, mun suojelusenkelini sillä hetkellä.
Tällä hetkellä Iines nukkuu pihalla. Hän on kunnostautunut päiväunien suhteen nukkumalla välillä jopa 4,5 tunnin unet vaunuissaan. ♥ Aatos ja Mimosa piirtelevät vihkoisiinsa. Tunnin päästä Aatoksella on liikkari, jonne olen häntä viemässä. Juho hakee pojan sieltä pois. Taidamme tyttöjen kanssa käydä sillä välillä Tokmannilta hakemassa muutaman muovilaatikot Schleich-eläimille sekä My little ponyille omansa. Viikonloppuna siivoittiin, osin perinpohjaisesti. Erityisesti Iisa saa kiitosta pitkäjänteisestä työstään huoneensa suhteen, siisti sitä Juhon veljen kanssa useamman tunnin ja nyt on hyllyjä ja kirjoituspöydänlaatikoita myöden puhdasta! Jes! :D
Viikonloppuna saatiin myös haravoitua pihamme sekä raivattua kuolleet kukat kukkalaatikoista ym. Nyt voi lumi tulla. ;) Ai ei vai? :) Kyllä vaan, sillä toppapuvutkin on kahdelle keskimmäiselle hommattua, toki on hanskoja sekä hattujakin. Ja eiköhän nuorimmaiselle sekä esikoiselle myös löydy vaatetta... On niissäkin kova homma hommata! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)