Viikon jorinat.

Tässähän se on viikko vierähtänyt. Aika harmaata on ollut, lähinnä nyt säiden puolesta. Mä olen saanut itseni pienelle kävelylenkille neljänä päivänä tällä viikolla, joten liikunnan lisäämisen suhteen voin olla tyytyväinen. Tahtikin ollut aika kohdallaan. Käytiin tänään kirpparilla pikkuisten kanssa eikä löydetty mitään. Kaupasta haettiin sapuskaa ja allekirjoittanut sortui Dr. Oetkerin pepperonipitsaan. Muutenkin tullut vedettyä niin tuplaa kuin karamelliä, pullasta puhumattakaan koko viikon ajan! Vois vähän edes yrittää skarpata... Pienet on onneksi nyt terveitä ja isompikin, niin ja me vanhemmat. Paitsi että oikeaan käteen sattuu, tullut liikaa skrollattua nettiä puhelimella. Veli möi mulle vakuutuksenkin, sellaisen joka on vakavan sairauden varalle, ja jos ei sairastu, niin säästöön kertyy mukava summa, jonka saa sitten käytettäväksi. En voinut olla ottamatta, toivon että tulee maksettua "turhasta" ja sitten se kertyy kivasti könttäsummaksi. Väsyttää ja pitäis mennä nukkumaan. Ehkä lähdenkin ja kömmin tuonne kahden pienen väliin. :) Toivottavasti huomenna paistaisi aurinko vähän enemmän kuin tänään.

Asioita, jotka saavat hymyilemään...

"Huhtikuussa pienet enkelitkin

lentävät sinistä taivasta pitkin

ihan ilman sukkia,

syli täynnä kukkia."

Meillä oli tänään perunkirjoitukset mummolassa. Mä olin jossain vaiheessa Aatoksen kanssa olohuoneessa ja kas, yhtäkkiä lattialle lensi veljeni joskus äidille äitienpäivälahjaksi ostama enkeli. Se on ollut vuosia ikkunassa kiinni imukupilla, ikinä en muista sen pudonneen aikaisemmin ja ehjänä se säilyi nytkin, vaikka siinä muutama "lasikristalli" onkin. ♥ Niin, niin... Joskus sydän tietää parhaiten. :) Myöhemmin selasin kännykällä fb-kaveritietoja, siellä oli "viimeisimmät yhteydenotot" jossa äitini komeili ensimmäisenä, ei sekään tainnut yllättää... Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka saavat hymyilemään. 

Synttäreitä ja kaikkea muuta!

Meillä kävi tänään nuohooja. Ilmeisesti homma oli sen verran kiinnostavaa, että Nasu-kissamme ajatteli pientä oppipojan hommaa koitella samalla. Mokoma ei pelännyt edes, vaikka sutari pisti kovaäänisen imurinsakin päälle! Toinen vain katseli vieressä tätä perin kummallista touhua! :D 

Tänään on Mikael Agricolan päivä, liputuspäivä, kummipoikani nimipäivä, rakkaan esikoiseni yhdeksäs syntymäpäivä sekä Ruusa-kissamme 7 v syntymäpäivä ja Aatoksen 8kk synttäripäivä. Nokimiehen lisäksi meillä on tänään vietetty niin toipilaspäivää (esikoinen eilen vatsataudissa, no hän ei sitä viimeisintä vielä ollutkaan sairastanut... Hohhoijakkaa!), pesemme taas pyykkiä - päivää, poltan makaroonit kattilaan - päivää ja haistellaan sitä - loppupäivää... Mitähän vielä, no papa-kokeessakin on käyty ja haettu koulukirjoja koululta.

Mitäs muuta? No, hurja matkakuume meinaa puskea. (Kiitos miehelleni!♥) Mä haluisin niin siperiaan kuin afrikkaankin sekä eurooppaan! :D Yksi reissu on jo maksettukin, että ei nää nyt ihan puheiden tasolle ole jäämässä, mutta siitä sitten myöhemmin... Ihanaa!) 

*     *     *

Tuolla nuo mun kolme lasta nauravat just nyt olkkarin matolla. ♥ Voihan niitä! :) (Ja nyt jo yksi nimeltä mainitsematon uhmaikäinen heittäytyi lattialla... "Haluan ton!") Eilen kävin 45 min kävelemässä, toivottavasti tänäänkin onnistuisi!

Uudet bikinit ♥

Mie hommasin itselleni bikinit. Kyllä näissä nyt kelpaa nauttia auringon lämmöstä seuraavat vuodet. Edelliset oli ties kuinka monta vuotta vanhat. En oo varma olisinko ne jopa markoilla ostanut? :O :) Ne oli mun lempparit, mutta loppuun kulutetut, pakko se oli vaan viimein myöntää! Nämä uudet tilasin Zalandolta, ja muutaman muunkin, mutta nää miellytti kuitenkin silmää eniten. Mä olen nyt aloittanut ainakin mielentasolla viimeisten raskauskilojen karistamisen. Eilisen punnituksen mukaan Aatoksen odotuksesta olis 0,3g jäljellä ja Mimosan raskaudesta 2kg siihen päälle. Et ei oo tosissaan paljosta kiinni... Tän huhtikuun oon ajatellut antaa itselleni aikaa. Viime viikon saldona 2 lenkillä käyntiä. Tälle viikolle lenkkejä kertyi peräti 1 kerta... Toki sairastelut veroittavat, mutta ehkäpä ensi viikolla yrittäisin päästä tuohon kahteen kertaa. :D Ruokapuoleen tämä painonpudotus ei ylety, sillä edelleen imetän ja mielestäni syön säännöllisesti ja hyvin, joten liikunnan lisäämisellä pitäisi nuo pari kiloa saada karistettua. Ai niin, vatsa- ja selkälihaksiakin on tullut väännettyä, tosin ei viimeisen viikon aikana, mutta edellisen viikon kun teki joka toinen päivä, niin heti oli jo paljon kireämpi olo vatsassa. ;)

Pari pinnatuolia mummolan viltiltä..

Sen verran mökkihöperöksi tunsin eilen itseni, että oli mukava käydä illalla yksin kaupassa ja samalla poiketa moikkaamassa isääni. Oli mulla sinne ihan asiaakin, tulostaa yks lappunen sekä käydä hakemassa nämä pari pinnatuolia vintiltä. Mutta mukavaa oli hetken aikaa olla iskän kanssa ja juoda kupponen kahvia ja jutella pari sanaa. :) Oli onnelliset hetket. Tai siis mietin, että onneksi isä on elossa ja pitää huolta meidän lapsuudenkodistamme, pitää sen viihtyisänä ja pullaakin, sitä itseleivottua, oli taas tarjolla. Ei nuo tietenkään vähennä sitä, etteikö äitiä kaipaisi ihan kamalasti sinne lapsuudenkotiin, mutta voisihan se olla niinkin, että joku ei niin talousihme-mies kuin isäni on, olisi talouden siistinäpitämisen suhteen ihan onneton ja pulassa. Onhan noita tarinoita joissa puolison kuoleman jälkeen elämä on vain alamäkeä. Mutta siltä ei nyt onneksi tunnu. 

Mä kävin jo aikaisemmin kurkkaamassa vintiltä yhtä sänkyä, mutta se oli sieltä "hävinnyt polttopuuksi" tai jotain. Näin jo kyllä vähän muistelinkin, mutta pakko se oli silti tarkastaa. No, löytyi kuitenkin nämä tuolit. Ei mitään priimakuntoiset, (mitähän näille pitäisi tehdä?) mutta ihan hyvät kuitenkin, kunhan ensi pyyhki pölyt jne. pois. Mä haluan ruokatilastamme nuo raskaat tuolit pois ja kevyemmän ilmeen pinnatuoleilla aikaisemmaksi. Mahtuvat vieraatkin paremmin istumaan.

Silloin kun olimme pieniä, meillä oli uusi koti ja uuden kodin vintti tuntui niin tylsältä. Eihän siellä ollut mitään vanhoja aarteita, vain näitä tämänpäiväisiä juttuja. Meillä oli lautapinoista tehdyt sängytkin vintillä ja joskus siellä yötä nukuttiin veljen kanssa ja joskus jonkun kaverinkin. Näin jälkeen päin tuntuu kamalalta ajatella, että niitä tulitikkuleikkejäkin siellä harrastettiin!!! :O Onneksi ei käynyt koskaan mitään, ei edes läheltä piti- tilannetta. Huh! Vaan niin se on aika mennyt eteenpäin ja niistä omista, lapsuudenaikaisista jutuista onkin tullut kiinnostavia... Täytyisi kesällä penkoa vähän paremminkin! :)

Sairastupa kuittailee..?

Ihanaa, että joku on löytänyt tänne blogiin sanalla yrjötauti. No, täytyy kyllä ihan onnitella että ihan olet kunnon mestoille löytänyt. Se nimittäin jatkuu täällä edelleen. Allekirjoittaneelta on veto pois jo monennettako päivää lieneekään. En tosin ole ykäillyt enkä ripuloinutkaan, mutta muuten - huhhuh - tuntuu ettei jaksaisi mitään tehdä! Aatos on alkanut uudelleen oksentelemaan eilisillasta lähtien ja viimeksi puolituntia sitten teki kunnon yrjöt äidin päälle ja lattialle ect. Jo niin riittäis!!! Pyykkikone on laulanut enemmän kuin varmasti koskaan, ja tullee laulamaankin kunnes kertyneet pyykit on saatu ojennukseen... 

Meillä todellakin on peruttu lauantaiksi suunnitellut syntymäpäiväjuhlat. Just nyt on taas niin sellainen olo, että tekis mieli pistää ja polttaa kaikki rojut ja lakanat ja vaatteet missä suinkin saattaisi sitä virusta olla... Mutta toisaalta, onpahan tämäkin kokemus sitten koettu! Voin samaistua jonkun kohtalotoverin puheisiin ja kertoa syvällä rintaäänellä taudin loppuvan aikanaan... Sitä odotellessa! :)

Pilkkimistä ja "varpusparvia"..

Pieni pilkkimies :)

Pääsiäistä vieteltiin niin.. Suurimmaksi osaksi mukavissa merkeissä, kuten tämä pikkkireissukin sunnuntaina. Aurinko paistoi ja oli niin kivaa olla ulkona koko perheen ja suvun kera. Myöhemmin kävimme tartuttamassa  yrjötautia  ruokailemassa Raatilla ja sieltä jatkoimme kotiin ja lähdimmepä vielä käymään mammalassakin. Matka sujui suht hyvin, mutta mammalaan päästessämme yrjötauti iski koko porukkaan! Oi voi, ollaan kyllä oltu varsinainen painajainen... Toivottavasti tauti on armelias muita tapaamiamme ihmispoloja kohtaan... Aatos raukka oksensi vielä viime yönä... Mulla oli kuumetta eilen ja sitäkin myötä heikko happi... Vaan ehkä tästäkin taas toivutaan... Ties kuinka monennetta koneellista pyykkiä pestessä! 

Kolme nykyä saaliina. Muut olivat hieman onnekkaampia! 

Neiti "EI". Häntä ei olisi saanut kuvata! :) 

Aatos viihtyi kehdossa leikkeinensä kun syötiin. Mimmi kävi välillä tönimässä vähän vauhtia veikalle!