Päivän negaatiot ja niistä selviytyminen.

Olisipa aina kaunis ilma. Olisipa aina lempeä ja hyväntuulinen, pullalta tuoksuva äiti. Olisipa aina siistiä ja harmoonista kotona. Olisipa lapset aina kilttejä ja yhteistyökykyisiä. Olisipa kissatkin aina siivosti ja miestäkin katsoisi vastarakastuneen silmin. Olisipa kaikki terveitä ja elämä helppoa.

Mutta kun ei ole. Ilma oli tänään jopa liiankin kaunis ja vaatetus turhan kuuma päiväkävelylle. Äiti oli kaikkea muuta kuin lempeä ja hyväntuulinen, pulliakaan leivottu aikoihin. (No, alkuviikosta piirakoita ja sämpylöitä, mutta ei pullia.) Kodin on tänään mies siivonnut mutta siltikin ärsytti. Olen pessyt pyykkiä ties kuinka monta koneellista ja ikinä ei tule valmista. Ja kaiken maailman tavarat "väärissä" paikoissa ärsytti myös. Ja lapsikin ärsytti tänään oikein urakalla. Ei sentään pienimmät vielä. Kissat ovat olleet viime ajat kiitettävän siivosti, olisipa ne sitä aina! Ja kun istuisi ja odottaisi, katsoisi rakastaan, niin kyllä se rakkaus sieltä aina kuitenkin roihahtaa kaiken maailman ärtymyksen takaa. Ja terveyttä toivoisin, etenkin äidille. Helppoa elämää en kellekään.

Voi kun omistaisi pitkän pinnan ja lehmän hermot. Ihaillen katselin tänään isääni joka luotsasi lapsenlapsilaumaansa hellin ottein ja sanoin. Luki satukirjaa ja piti pieniä sylissä, samalla nukkea pukien. Ei näyttänyt haittaavan että lelut oli pitkin ja poikin ja huusholli ihan toisen näköisessä kunnossa kuin yleensä. Ulkona isommat leikkivät heppaleikkejään, terassi oli muutettu talliksi ja pihanurmi estekentäksi. Kunpa olisinkin saanut vähän enemmän hänen rauhallisuuttaan temperamenttiini. Myös miestäni ihailen, hänellä myös kaipaamaani rauhallista otetta elämään. Vaikka jämäkkä hän osaakin myös olla. 

Mietin tänään jo aamusta riittämättömyyden tunnetta. Sitä kun mulla oli oikeasti aikaa olla hetki kaksin Aatoksen kanssa. Imettää niin pitkään kuin maistui. Peittää sänky ja käydä suihkussa. Laittaa pyykkiä kuivumaan, viikata ja viedä kuivat jo kaappiin. Oli aikaa syödä aamupala. Ja silti tuntui etten osannut jotenkin käyttää aikaani hyödyksi. Että tekemättömät työt vain hyppi silmieni edessä, kun olisi voinut vain relata ja olla vaan. Kuinka nauttia hetkestä, sulkea silmät tekemättömiltä asioilta? Kuinka tehdä vain asiat joilla on oikeasti merkitystä? Kuinka pysyä tietyssä rytmissä joka helpottaa elämää, mutta niin ettei se rytmi aiheuttaisi turhaa stressiä ja kiristelyä? Kuinka ymmärtäisi olennaisen ja nauttisi siitä?

Miksi äitiys ja perhe-elämä tuntuu välillä niin vaikealta? Vaikka samaan hengenvetoon voi sanoa ettei vaihtaisi päivääkään pois. Miksi me ihmiset ollaan niin monimutkaisia olentoja että välillä on kaikesta tehtävä vaan niin vaikeaa vaikka yksinkertaisemmallakin tavalla asiat hoituisi? 

Tämä ei ollut mun paras päiväni. Mutta ei nyt missään nimessä huonoinkaan. Elämä on kasvua varten, ja mä ainakin yritän kasvattaa omaa ajatusmaailmaa niin että osaisin olla hieman löysemmin rantein. Niin etten puuttuisi niin paljon kaikkeen sellaiseen millä ei ole merkitystä. Välillä vaan tuntuu että se on kovin vaikeaa oppia, yritän silti kovasti. Mutta kai tärkeintä on se anteeksi pyytämisen ja antamisen taito. Kenenkään ei pitäisi mennä nukkumaan niin että päivän jutut olisi vielä mieltä pahoittamassa. Armoa sulle, mulle ja kaikille muillekin. ♥

Ristiäismietintöjä ja päivä(kahvi-)kävelyä..

Aloin eilen suunnittelemaan tulevia ristiäisiä. Onneksi on aikaisempi suunnitelma Mimosan ristiäisistä tallella niin ei tarvitse alkaa "keksimään pyörää uudelleen". Kaitpa nämä suunnitelmat olisi hyvä saada jonkin järjestykseen Juhon isyysloman aikana. Kummit alkaa olla mietittyinä, mutta osittain vielä kysymättä. Ristiäiset tulemme viettämään täällä meidän kotona. Pappia ei olla varattu, eikä näin ollen ristiäispäivääkään. Nimi sentään on jo käytössä, se ei salaisuus ole ollutkaan. Tänään käytiin päiväkävelyllä ja kiepattiin Tiimarin kautta hakemassa kortit tuleviin kutsuihin, sellaiset paperimassasta tehdyt vaaleanvihreät. Aion tehdä kutsut samantyyppisesti kuin Iisalle ja Mimosallekin eli kansiosaan painetaan Aatoksen jalanpohja ja sisäosaan kiva runo/laulunpätkä sekä kutsuteksti. Yhtä ystävistäni aion pyytää "emännöintihommiin" ristiäisiin. :) Toinen on lupautunut laittamaan Iisan ja mun hiukset (taas ;) ja sitten täytyy miettiä nuo tarjoamisjutut... Mä en aio niillä rasittaa päätäni... Luultavasti ;)

Päiväkävelyllä kävimme myös Martta-mummolla päiväkahveilla ja jutustelemassa niitä näitä. Juho tutkaili samalla sukuselvitystä mummon puolen suvusta ja oli ihmeissään että teidän sukuhan on ihan "pappisuku". Aijaa, no eikös itselläsi ole kanssa samanlainen pappisuku, kysyin? Ei, vaan kirkkosuku vaan... Jaahas?! :) Pikkuisen välillä pistää oma rakas mieheni hymyilyttämään!

Edelleen päiväkävelyllämme ollessamme "eksyimme" myös Tokmannin synttäreille ;) Menimme etsimään sieltä Mimosalle syksyksi hanskoja. Yhdet puuvillalapaset löytyikin ja ostin myös kaksi Wool-lankakerää. Löysin samat värit kuin Aatoksen laitokselta saamassa pipossakin oli. Mäntyharjun Martat ovat tehneet tämän vuoden Mikkelin keskussairaalassa syntyneille vauvoille pienet hatut jonka sai mukaansa osastolta lähtiessään. Minä valitsin hatun jossa oli keltaista ja vihreää. Ja nyt aloin tehdä pieniä villasukkia Aatokselle ja eiköhän siitä tumputkin synny! (Tää vauvansukanteko oli nyt myönnytys itselle, vaikka lupasin etten koske muihin käsitöihin ennen kuin se nalletaulu on viimein valmis. On siinä muutaman tunnin työ vielä.. Mut haluan tehdä nuo sukkaset valmiiksi kun syksyiset ilmathan tässä jo on ja pieni poika tarvitsee omat äidin tekemät sukat ehdottomasti :) Kuvia sitten kun sukat on valmiit!

Niin ja tervetuloa uusin lukijani! :)

Unelmia ja uusia taitoja!

Tänään otimme yhden askeleen kohti yhtä unelmaamme, omaa rantasaunaa nyt näin aluksi. 

Tai oikeastaan Juho jo kerran siitä kysymyksen heitti ilmoille, mutta tänään kävimme molemmat tekemässä selväksi että kiinnostuneita olemme eräästä rantapaikasta, mutta kiirettä meillä ei ole. On kuulema muutkin kyselleet. Asiasta jäi kuitenkin hyvä mieli.

Tuli olo että olemme nyt tehneet riittävästi ja mikäli paikka on meille tarkoitettu, niin saamme sen. Asiat menevät niin kuin on tarkoitettu.

Eiköhän sitä vastaus ajastaan tähänkin saada. :)

*     *     *

Mä olen unohtanut hehkuttaa että meidän pieni Mimosa osaa syödä ihan itse! 

Neiti alkoi päättäväisesti 1v2kk iässä haluamaan oman lusikan käyttöönsä ja oikeastaan siitä lähtien on oma lautanen tyhjennetty pääsääntöisesti itse! Täytyy sanoa että helpottaa kyllä kummasti kun voi toiselle antaa lautasen ja lusikan eteen ja neiti pistelee reippaasti ruoat suuhunsa. Ja vieläpä ilman mitään suurempia sotkujakaan. En tosiaan muista milloin Iisa olisi alkanut syömään itse, mutta sen todellakin muistan ettei tässä vaiheessa ollut puhettakaan ko. taidosta. :)

Aatos pikkuinen pääsi tänään ensimmäistä kertaa kylpyyn kotona. 

Me ei olla pidetty kylvetyksen suhteen mitään kiirettä, mutta tänään tuntui viimein löytyvän sopiva hetki kylvylle. Poika tuntui nauttivan kovasti lämpimästä vedestä ja isin tottuneista otteista! :) Tämä onkin sellainen homma jonka isi on ominut ihan itselleen ♥ 

 

Kävimme tänään päiväunien aikaan kävelemässä Juhon ja pikkuisten kanssa. Aatos nukkui liinassa ja Mimosa rattaissa. Teimme kirpparikierroksen ja sieltä lähti matkaan tämä maatuska-mummo. Mimosa oli hyvin kiinnostunut kuinka mummon sisältä löytyi aina uusi mummo ja Mimmi meni välillä itsekin piilosille mummojen taakse :)

Tässä nämä maatuskat kaikessa kauneudessaan :) 3,5e maksoin näistä.

Kirpparilta löytyi myös tämä hauska heppamuki, 0,2e! 

 Pienet sisarukset <3

Tiistain touhut ja reissusuunnitelmat!

Äiti, milloin mä teen mun läksyt?

Herranjestas! Lapsen läksyt tekemättä!

Näin siis käy kun kerran poikkeaa itse säännöistä. Meillä tehdään aina koulun jälkeen heti läksyt ja otetaan välipalaa. Paitsi että tänään oli poikkeus. Lähdimme nimittäin melkein heti Iisan koulusta tulon jälkeen kohti Mikkeliä ja lupasin että läksyt voi tällä kertaa jättää iltaan, että kerkeämme käydä mummoa tervehtimässä sairaalassa. Äiti oli saanut eilen PEG-letkun josta ravinto nyt sitten menee nenämahaletkun sijaan. Ja jos kaikki menee hyvin, niin lähiaikoina äiti tulee siirtymään neurologiselle kuntoutusosastolle. Pidetään peukkuja että kaikki nyt menee hyvin! Viideksi piti olla jo takaisin kotipaikkakunnalla koska Iisa oli menossa luokkakaverinsa synttäreille. Lahjakin onneksi löydettiin Mikkelin reissulta. Synttäreitten jälkeen me tehtiin halkosavottaa koko perheen voimin. Pikkuinen Aatoskin oli nukkumassa liiterissä kun mä tein koivuhalkopinoa. Ja sitten ne läksyt unohtui ihan täysin. - Onneksi meidät pelastaa huominen myöhäinen kouluunmeno klo 10:20. Iisa toivoi että herätän hänet 8:30 että kerkeää hyvin tehdä läksyt ja muut aamun touhut. 

*     *     *

Kotimatkalla Juho ehdotti että tehdään ensi viikolla yhden yön reissu Porvooseen tai Haminaan, kun hän on vielä isyysvapaalla. Lähdetään reissuun aamusta ja tullaan takaisin seuraavana iltana. Voi, se kuulostaa mukavalle. Täytyy sopia niin että Iisa on isänsä luona ja mummilan väki voisi koulunjälkeen hakea tytön. Ja kissoille tietenkin täytyy hankkia syöttäjä/vessanputsaaja. Juho lupasi vielä hommata meille kivan yöpymispaikan. Äsken sitten katseltiin yhdessä mitä olisi Vanhassa Porvoossa tarjolla ja löydettiin kivan näköinen Bed and breakfast - tyyppinen majoituspaikka. Hinta yhdelle yölle 80e. Joten ei paha! :) Toivottavasti ensi viikolle sattuisi kivoja päiviä säiden suhteen. 

*     *     *

Äh, ja me joudutaan palauttamaan ne meidän ihanat tuplikset...

Ne vetää vasemmalle ärsyttävästi. Ei auttanut renkaitten vaihto, eikä mikään. Ilmeisesti runko vaurioitunut. Toivotaan että saadaan ne pian korjattuna takaisin! Vielähän tässä mielellään Aatosta pitää liinassa ja Mimosaa rattaissa. Mutta kyllä mä odotan että päästään kerhoilemaan noiden tuplisten kanssa. On ne niin ihanan pirteän väriset! :)

Totuus voipaperilla leipomisesta ja vauvajuttuja!

Tein tänään sämpylöitä, niitä tavallisia ja herkullisia, no extrana niissä oli juustoraastetta päällä.

 Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan ohjeen mukaisesti.

Ensinnäkin leivontamargariinin loput meni jo vadelmapiirakkaan joten jouduin käyttämään Becelin margariinia, sitä jota ei suositella leipomiseen. Hyvää tuli kuitenkin. Kun sämpylätaikina oli kohonnut riittävästi aloin leipomaan ja harmikseni huomasin leivinpaperin loppuneen. Voipaperia näytti löytyvän... Nyt tulee postauksen opetus: Usko mitä sanotaan, sitä ei voi käyttää leivinpaperin sijaan, ei vaikka sen pyyhkäisisi vedellä leipomuksen alta. (Ensin suunnittelin kyllä öljyäväni voipaperin sämpylän alta, mutta öljyäkään meillä ei ollut. Joten ties vaikka olisi toiminut? Jätän kuitenkin empiirisen tutkimuksen seuraavalle.) Kahden ensimmäisen pellin sämpylät jouduin leikkaamaan veitsellä irti voipaperista. Tässä välissä pistin vadelmapiirakan uuniin ja pyysin Juhoa hakemaan leivinpaperia ettei kolmannelle sämpyläpellilliselle kävisi edellisten kohtaloa.

Voipaperisämpylät ;)

Kehtasin kuitenkin tarjota pohjastaan leikatut sämpylät vieraille. Kaikki 24 kappaletta tuli syödyiksi. Vadelmapiirakkakin meni. Niin ja eilisen kääretortun jämätkin tuli tuhottua. Mukavaa ettei mitään jäänyt vanhenemaan, sillä ei ne "yön yli nukkuneet" leivonnaiset ole mistään kotoisin. :) Me muuten ollaan jo tuhottu pari litraa niitä tekemiäni mehujakin jo. Tänään sitten kerättiin yksi maijallinen Iisan kanssa marjoja ja huomenna laitetaan mehut taas porisemaan. Tällä kertaa puolet punaisia ja puolet valkoisia viinimarjoja. Toivottavasti noista valkoisistakin irtoaa kunnolla hyvän makuista mehua! Ja puolukoitakin haluaisin jo keräämään. Vaan pitänee vielä malttaa hetkinen että ovat varmasti kypsiä.. Aatos taitaa poimia niitä mun kanssa liinassa nukkuen. :)

Niin ja tosiaan, ketä meillä sitten kävikään? 

Ensimmäiseksi tuli lastenneuvolan terveydenhoitaja kotikäynnille Aatosta tarkastelemaan. 

Aatos painoi kalavaa'alla punnittuna 3700 g, eli syntymäpaino on nyt ylitetty! :)

Muutoinkin kaikki oli kunnossa. D-vitamiinit saatiin ja Aatos sai oman neuvolakortin. 

Myöhemmin serkkuni perheineen tuli meille vauvaa ihastelemaan, hulinaa olikin sitten kuuden lapsen verran! ;)  

Siinähän se maanantai sitten hurahti. Ihastelen tässä sylissäni nukkuvaa maailman ihaninta vauvaa ♥ On se kumma miten sain jo kolmannen kerran sellaisen ;) Niin ja oikeasti mua on siunattu helpoilla vauvoilla. Kaikki ovat järestään olleet tyytyväisiä rintojeni antimiin, nukkuneet yönsä erinomaisesti muutaman kerran syömään heräten. Masuvaivoja ei ole ollut kellään. No, Mimosalla oli joku iltahuutokausi jossain vaiheessa vauvaikää, mutta sekin meni noin tunnin huudolla ohitse ja kestikö lie jonkun kuukauden verran. Ei jaksa muistaa, vaikka vastahan vuosi sitten Mimosakin oli ihan pikkuinen vasta! :) Allergioita ei ole ollut kellään. Ja terveyttäkin on riittänyt. Vauva-aika on ollut kaikkien kanssa nautinnollista, ihanaa aikaa. Ehkä mulle on vaan käynyt hyvä tuuri, kun koen että näitä lapsia on ollut helppo ymmärtää pienestä pitäen. 

♥ ♥ ♥

Viikonlopun viettoa...

 Eilinen aamu alkoi taas jo perinteeksi muuttuneella Mimosan huutamisella. Onneksi meillä oli piristystä aamuun, sillä valmiskroisantit odottivat uuniin pääsemistä jääkaapissa. Kroisanttien kanssa syötiin tietenkin hilloa, tällä kertaa aprikoosi- ja vadelmahilloa. (Toivoin lakkahilloa, mutta sitä ei kuulema ole saanut vähään aikaan, kerrottiin S-Marketista!) Kroisanttien kanssa juotiin tietenkin kahvit! 

Ja hyvin alkoi aamu sitten kuitenkin :)

Päivällä mä kävin yksinäni, lasten päiväuniaikaan, Tokmannilla. Sieltä kotiutui meille tämä kukkalaatikko ja nuo syklaamit. Olivat mun silmääni niin kauniita ja samantien nakuttelin systeemin meidän ulko-oven viereiselle seinälle.

Kirpparillakin pyörähdettiin pikaisesti ja Mimosa sai 2e maksaneen kesätuolin. Kyllä Mimmi oli iloinen ihan omasta tuolista! :)) Iisallekin löytyi valkoiset (kilpa-)ratsastushousut 4e. 

Aatos rakas unosilla ♥

Perjantaina meille kotiutui tämä ihana apina! Ystäväni Marja teki Mimosalle tämmöisen samanlaisen, mutta pinkin ja se oli niin ihana että toivoin ystäväni tekevän myös samanlaisen apinan Aatokselle. Toive toteutui ;) Iisalle kummi teki oman hepan! :)

Tänään on ollut vähän sateisempi ja syksyisempi päivä. Mimosa on ollut myös hyvin paljon isin perään, ja isi-ressukka on hieman flunssan kourissa ja väsynyt. Onneksi mamma tuli apuun ja on parasta aikaa Mimosan kanssa leikkipuistossa. Itse lopetin vastikään Aatoksen imettämisen ja jätin tämän "poikaporukan" nukkumaan makuuhuoneeseen. ♥

Tänään kävi myös veljeni perhe meillä ja Mimosa oli onnellinen leikkiseurasta. Juholla ja Jannella oli suunnitelmissa myös halkojen siirtoa liiteriin, mutta harmittavasti isännän vetelä olo esti tällä kertaa puusavotan. No, ehkä me ne joku päivä saadaan kaksistaan liiteriin? Mun tekisi mieli mennä keräämään meidän pihan loput punaviinimarjat sekä valkoviinimarjoja siihen lisäksi. Ehkä tässä nyt kerkeisi jos pistäisi hösseliksi. 

Helliä hetkiä... ♥

Päivät tuntuvat olevan täynnä "yhtä tohotusta". Itse huomaan että yritän kovasti saada jotakin aikaiseksi ja koko ajan jää asiat puolitiehen... Tämmöistä se on ollut jokaisen lapsen kanssa. Alkuun ainakin. Jotenkin sitä on sitten arjen kaaos selkiytynyt, pyykit menneet kaappeihinsa, lelut koreihin ja ruuatkin ajallaan suihin. Opittu olemaan kahden lapsen kanssa. Pian jo kolmannenkin. Tällä hetkellä tosin tuntuu että kuinka ihmeessä oikein selviän sitten kun Juho lähtee takaisin työelämään isyysvapaan jälkeen? 

Tuo alimmainen kuva saa mut kyyneliin. Mimosa on siinä niin aitona. Katselee hetken totisin silmin ja miettii. Mun pieni tyttöni, jolta pienimmän rooli perheessämme katosi nopeasti. Mimosa hakee selvästi paikkaansa, melkoinen isin tyttö hänestä onkin jo kehkeytynyt, vaikka näyttää se äitikin vielä välillä kelpaavan. Voi kun sitä osaisi ja pystyisi antamaan jokaiselle lapselleen juuri riittävän paljon sitä syliä, halia ja hellyyttä. Välillä tuntee itsensä niin riittämättömäksi (esim. imetystilanteet) kun Mimosa pyytää syliin, enkä pysty häntä syliin sillä hetkellä ottamaan. Kurja myöntää itselleen että vaikka miten haluaisi lapsiensa kylpevän hellyydessä ja rakkaudessa, niin välillä tulee tilanteita, jolloin ei vaan yksinkertaisesti pysty vastaamaan tarpeeseen. 

Kuitenkin hyvältä tuntuu se, että sisaret hellivät pientä Aatosta. Pieni Mimmikin tulee antamaan pusun ja laittaa pään Aatoksen päätä vasten ja höpöttelee Aatosta puheissaan. Iisa onneksi pitää hyvänä molempia.  Sisaruksista saa voimaa. Kai se on vaan yritettävä ajatella, että kun on monta perheenjäsentä, on myös paljon kaikilla rakkautta annettavana ja myös saatavana ♥