Kirjoitetaanpas blogiin, kun kerrankin on hetki, jolloin ei ole muuta tähdellisempää tekemistä. Ts. työt eivät haittaa harrastusta, vai miten se menikään? :)
Työura Silverjunglen parissa on alkanut mukavasti. (Tähän väliin syötin sitten jo kertaalleen tuota pienintä imeväistäni..) Arjen ja uuden työn alkua on helpottanut kovasti se, että Juho on ollut kotona. Hän on siis työttömänä ollut kesäkuun alusta alkaen. (Tähänpä se kirjoitus loppui eilen, mutta jospa tällä kertaa ihan julkaisu-nappia pääsisin painamaan...??) Joten minulla on ollut varmasti enemmän aikaa opetella uutta työtäni ja siihen liittyviä kirjallisia hommia, kuin että Juho olisi ollut koko ajan töissä... On kyllä mukavaa tehdä sellaista työtä, mistä nauttii! Ja kuitenkin pystyn tekemään sitä tämän kotiäitiyden rinnalla. :)
Kuukausi vaihtui jo syyskuuksi. Kohta on itseasiassa minun synttäripäiväkin. ;) Kesäiset päivät alkavat olla takanapäin. Onneksi sitä lämpöä viimein elokuussa saatiin. Muuten olisi jäänyt jokseenkin nihkeät muistot koko kesästä... Muutama matto jäi vielä pesua odottamaan. (Ehkä hinkkaan ne kylpyhuoneessamme?) Viinimarjat roikkuvat vielä paikoillaan. (En ymmärrä miten se on mahdollista!) Aion kuitenkin ne kerätä... Tänään saimme sankollisen mustikoita tädiltäni♥ Kesän aikana mini-ihmisemme on oppinut konttaamaan, noussut seisomaan ja oppinut sanomaan äiti ja vauva. Keskimmäiset aloittivat tänään kerhotaipaleensa Hämähäkki-ryhmässä. Pienempi iloisesti ja innokkaasti, isompi itku silmässä, kun äiti olisi joko pitänyt saada kerhoon mukaan tai sitten Mimmi olisi halunnut lähteä äidin mukaan isotädin luona käymään... No, jospa seuraavalla kerralla jo taas reippaammalla menolla? Onneksi pikkuveli on mukana, ja toki kavereita muitakin. :)
Kesän aikana valmistui myös takapihan terassille katos. Muutama kohta pitää vielä maalata, mutta pääosin on valmis! Tulipahan sekin viimein tehdyksi. :) Keinuista ja leikkimökistäkin oli vielä puhe, mutta ehkä ne jäävät ensi kesän projekteiksi?
Muutamat viimeiset viikot ovat viimein tuntuneet siltä, että on mukavaa olla kahden aikuisen voimin kotona. Alkuun minulla oli jonkin asteisia sopeutumisvaikeuksia, kun "minun reviirilleni" tultiin. Ehkä kuitenkin Juholle tämä on ollut enemmän opettelua, työttömyys siis. (Tai suoraan sanottuna, kolmen lapsen kanssa ei kyllä kovin toimetonna pääse kotona lojumaan.. Mutta ymmärrätte, mitä tarkoitan..) Nyt olen joutunut hieman jo miettimään sitä, että kuinka taas oikein pärjäänkään, mikäli mieheni tästä joku päivä työllistyisi/kun työllistyy? Ohhoh! No, ehkäpä sitä taas jonkun ajan kuluttua saa rytmistä kiinni, vaikka tässä nyt onkin kuviot muuttuneet tuon minun työni takia. No, kaikki varmasti järjestyy parhain päin. :)
Tänään muuten kävin ratsastamassa kolmannen kerran viidentoista vuoden taukoni jälkeen. Kyllä tietää taas ratsastaneensa. Lihaksia väsyttää ja on sellainen olo, että on tullut käytettyä koko kroppaa! Jesh! Eiköhän tällä lihaskunto nouse?
Kuukausi vaihtui jo syyskuuksi. Kohta on itseasiassa minun synttäripäiväkin. ;) Kesäiset päivät alkavat olla takanapäin. Onneksi sitä lämpöä viimein elokuussa saatiin. Muuten olisi jäänyt jokseenkin nihkeät muistot koko kesästä... Muutama matto jäi vielä pesua odottamaan. (Ehkä hinkkaan ne kylpyhuoneessamme?) Viinimarjat roikkuvat vielä paikoillaan. (En ymmärrä miten se on mahdollista!) Aion kuitenkin ne kerätä... Tänään saimme sankollisen mustikoita tädiltäni♥ Kesän aikana mini-ihmisemme on oppinut konttaamaan, noussut seisomaan ja oppinut sanomaan äiti ja vauva. Keskimmäiset aloittivat tänään kerhotaipaleensa Hämähäkki-ryhmässä. Pienempi iloisesti ja innokkaasti, isompi itku silmässä, kun äiti olisi joko pitänyt saada kerhoon mukaan tai sitten Mimmi olisi halunnut lähteä äidin mukaan isotädin luona käymään... No, jospa seuraavalla kerralla jo taas reippaammalla menolla? Onneksi pikkuveli on mukana, ja toki kavereita muitakin. :)
Kesän aikana valmistui myös takapihan terassille katos. Muutama kohta pitää vielä maalata, mutta pääosin on valmis! Tulipahan sekin viimein tehdyksi. :) Keinuista ja leikkimökistäkin oli vielä puhe, mutta ehkä ne jäävät ensi kesän projekteiksi?
Muutamat viimeiset viikot ovat viimein tuntuneet siltä, että on mukavaa olla kahden aikuisen voimin kotona. Alkuun minulla oli jonkin asteisia sopeutumisvaikeuksia, kun "minun reviirilleni" tultiin. Ehkä kuitenkin Juholle tämä on ollut enemmän opettelua, työttömyys siis. (Tai suoraan sanottuna, kolmen lapsen kanssa ei kyllä kovin toimetonna pääse kotona lojumaan.. Mutta ymmärrätte, mitä tarkoitan..) Nyt olen joutunut hieman jo miettimään sitä, että kuinka taas oikein pärjäänkään, mikäli mieheni tästä joku päivä työllistyisi/kun työllistyy? Ohhoh! No, ehkäpä sitä taas jonkun ajan kuluttua saa rytmistä kiinni, vaikka tässä nyt onkin kuviot muuttuneet tuon minun työni takia. No, kaikki varmasti järjestyy parhain päin. :)
Tänään muuten kävin ratsastamassa kolmannen kerran viidentoista vuoden taukoni jälkeen. Kyllä tietää taas ratsastaneensa. Lihaksia väsyttää ja on sellainen olo, että on tullut käytettyä koko kroppaa! Jesh! Eiköhän tällä lihaskunto nouse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)