Maanantaina vietettiin pieni askarteluhetki perhekerhossa. Aika kiva idea näin kukkien ystävälle, mutta siitä huolimatta aika poropeukalolle itse elävien kukkasten kanssa. ;) Mimosa auttoi muutaman keltaisen emin pyörittelyssä, mutta sen jälkeen keskittyi piirtämiseen (tai lähinnä kynien pureskeluun!). Vessapaperirullat oli jo värjätty aiemmin vihreäksi joten työksi jäi valkoisen kukan (Marian kukka) ja pohjan leikkaaminen pahvista sekä hieman ohuemmasta pahvista lehdet kukkaan. Avot! Siinä oli askartelu meikäläisen makuun! :) (Nopea, helppo ja vieläpä kivan näköinen!)
Lauran postauksesta innostuneena päätin viimeinkin aloittaa kukkamultien vaihdon. Montahan vuotta sitä olenkaan suunnitellut? Liian monta! No, nythän se oli helppo homma näiden kahden alle kaksivuotiaan kanssa! :D Nooooot! Sinänsä Mimmi oli hyvin innoissaan ja seurasi tapahtumia silmä kovana, mutta Aatos alkoi olla aamupalan jälkeen sen verran väsy, ettei oikein jaksanut viihtyä lattialla eikä syöttötuoliautossaankaan... Joten suoraan sanottuna, minua ei harmittanut sitten lainkaan, kun kolmannen horsman viherkasvin jälkeen oli uusi multa loppu ja sain pistää pillit pussiin! :)
Täytyy ostaa vähän isompi säkki multaa seuraavalla kertaa. Kahteen suureen ruukkuun jäi vielä mullat vaihtamatta ja sitten olisi vielä pari pienempää. Mä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, eli nää jotka meillä on hengissä säilyneet ovat siis vaatimattomia ja vähällä hoidolla selviytyjiä! Ts. muistan kastella juuri silloin kun lehdet alkavat lerpattaa... Pari kiinanruusun raasua, kliivia, Juhon rakas palmu sekä joku ihan tuttu jonka nimeä mä en just nyt saa millään mieleeni. Keittiön pöydällä odottaa rahapuu (raasu sekin) sekä muraatti, joka on vielä joulukukkaistutuksessa, mutta näyttää sen verran elinvoimaiselta, että kai se on pakko sieltä ottaa omaan astiaansa kasvamaan. Sikäli olen hieman ihmeissäni tuosta muraatista, kun mieleeni on jäänyt tätini puheet siitä kuinka muraatti kuollessaan kertoo kuolemasta. No, siis sen verran taikauskoinen hömppä olen, että jos äiti vielä eläisi niin mä olisin heittänyt tuon muraatin jo aikaa sitten pois! Mutta nyt en enää jaksa pelätä kuolemaa... Toivottavasti siitä löytyy iloa tähän perheeseen moneksi vuodeksi! Ai niin, on meillä sitten vielä se yksi orkidea, joka tällä hetkellä on hienossa kukassaan. Saatiin se naapuriltamme kun äiti kuoli. Oon yrittänyt "kylvettää" sitä nyt noin kerran viikkoon, mut aika skeptinen olen sen suhteen. Ilostuttakoon nyt se aikaa, minkä hengissä pysyy! :)
* * *
Sinä tuntematon/tuttu lukijani, käy kertomassa jotakin itsestäsi tämän postauksen loppuun ja osallistu samalla halutessasi sukkien arvontaan jotka olen lupautunut omin käsin tekemään arvonnan voittajalle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)