Palmusunnuntai tänään ja muistojakin lisäksi

Virvon varvon

tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks

vitsa sulle

palkka mulle

Nämä kaksi, pupu ja noita, tekivät monta ihmistä tänään aika iloiseksi ja onnelliseksi!

Iisa halusi, että ostamme Mimosalle pupu-puvun virpomista silmällä pitäen, ja tämä olikin oikein hyvä ostos Tiimarista. :) Mimosakin puki sen oikein tyytyväisenä ja innoissaan päälleen, vaikka toisinkin olisi voinut käydä. (Niin, se tahtoikä, tarviiko sanoa muuta!) ;) Äidin oma pikkunoita otti eilen asiakseen vääntää virpomisvitsoja, kreppipaperia, sulkia ja teippiä löytyi helposti äidin piirongin laatikosta, ja jonkun ajan kuluttua Iisa tuli sanomaan, että nyt ne on sitten tehty! Ensimmäisen kerran mun ei tarvinnut puuttua koko virpomisvitsaoperaatioon millään lailla! Täytyy kyllä myöntää, että olin aika iloinen tästä jutusta! Hienoa! :D 

Virpomisreissulla kävimme naapurin mummolla, papalla, isomummolla, ja mummilassa, Iisan isän luona sekä minun ystäväni luona josta tavattiinkin kummipoikani! :) Hän otti iloisena virpomiset vastaan! Ja paljon suklaamunia ja rahaakin tytöt tienasivat. Pikku-Aatos veteli hirsiä virpomisen ajan kopassaan autossa. Ehkä ensi vuonna meillä on yksi pupu-poikakin mukana virvontalenkillä? :)

Minä niin tykkään näistä pääsiäisperinteistä. Omassa mielessäni ne ovat iloisia asioita. Kevät - keltainen - vihreä - tiput - puput - rahka - suklaamunat! Iloisia asioita. Mutta tiedän toki, että myös suru kuuluu pääsiäiseen. Mutta ilonjuhlahan se lopulta on. 

Minulla on oma rakas muistoni pitkäperjantaihin liittyen. Ihana esikoiseni syntyi Pitkänäperjantaina vuonna 2004. ♥ Ihana pääsiäisvauvani. ♥ Koska synnytys oli kestänyt ja kestänyt.. Ja kun viimein pitkäperjantain puolella vauva syntyi ja tuli valvottua pari vuorokautta yhteen putkeen, niin totisesti päivä tuntui harvinaisen pitkältä! Mutta ihanalta silti! Minusta tuli äiti. Se oli mahtava tunne. Kuunkierrosta johtuen, pääsiäisaika vaihtelee, joten harvemmin sitä vietetään syntymäpäiväjuhlia pitkänäperjantaina, mutta Iisan syntymän jälkeen pitkäperjantai on tullut minulle erityisen tärkeäksi. 

Lapsena me kävimme veljeni kanssa virpomassa naapurusto, tai lähinnä koko "kylä". Myöhemmin virpomiskamuina oli tyttökavereitakin, ja veli virpoi omien kavereidensa kanssa. Sillä alueella oli paljon lapsiperheitä ja nopeasti opimme, minne pitäisi ensimmäisenä kiirehtiä. No, Matilaiseen tietysti kun sieltä sai kinderit :D, siitä sitten jatkoimme pitkin kylää ja kyllähän siinä virpomisreissulla aina kesti! Johonkin oveen ilmestyi aina jossain vaiheessa päivää lappu jossa luki että päivän virpojat ovat jo käyneet! Hahah, taisi munat loppua! :) Virpomisoksia oli monta kymmentä ja minä tykkäsin niitä askarrellakin, ja tehdä oikein hienoja, haitareita, kukkia, sulkia jne. niihin askarreltiin. Muistan vielä käyneeni virpomassa kuudennella luokalla. :) Keräsimme silloin ratsastusleiriin rahoja ja siinäpä oli yksi mahdollisuus saada joku ropo! :D Samojen tyttöjen kanssa me teimme myös pääsiäiskortteja. Piirsimme hienoja kuvia, noitia, pupuja, kissoja, pajunkissoja jne ja myytiin niitä sitten naapureille. :D Muista vielä että yksi kortti maksoi 3 markkaa ja kymmenellä markalla sai 3 kappaletta! :D :D :D heheh! Siinä se bisnes loisti! Ja saatiin kaikki korttimme myytyäkin. Vaan oli niissä aika homma tehdä, useamman kymmenen niitä kuitenkin tehtiin!