Mustasukkaisuutta

Meille on muuttanut pieni mustasukkainen tyttö, ihan hiljaa näiden kuukausien aikana. Tämä meidän ennen niin aina reipas kolmivuotias. Hän, joka alkoi reilun vuoden iässä syömään ruokansa itse, haluaakin nyt että häntä syötetään kuin vauvaa.

Tänään, kaupasta tullessani, kävin vielä huikkaamassa iltapusut ja rukoukset tytön korvaan. Samalla löysin yläpedistä, hänen vierestään muovisen, noin metrin pituisen muovihärpättimen ja siihen kuuluvan mobilen. Tämä oli kuulemma laitettava sänkyyn, niin hän nukahtaisi heti. Ja niinhän sitä viritettiin mobile sänkyyn ja hetkeksi hyvin onnellinen tytär jäi sänkyyn odottamaan unen tuloa.

Pari päivää aikaisemmin kysyin tytöltäni, tuntuuko hänestä samalta kuin Sanna ja pikkuveli -kirjassa, jossa Sanna haluaisi antaa vauvan jollekin vieraalle tädille ja muuttua itse taas vauvaksi ja pikkuveljeä ei olisi ollenkaan. Mimosa myönsi tämän. Toisaalta kirjassa pian Sanna haluaakin olla taas iso tyttö, kun saa auttaa vaipan vaihdossa. Näin myös meillä Mimosa kertoo olevansa ISOsisko, ei oikein hyväksyisi pikkusisko nimitystä, vaikka Iisan pikkusisko onkin.

Kerhossa oli tänään aiheena kuinka me ihmiset olimme kaikki erilaisia, Jumalan luomia. Tähän liittyen oli erilaisia tunteita esillä muumihahmojen muodossa isoissa korteissa. Mimosa kommentoi hienosti, millaisia tunnelmia korteissa oli. Askartelussa oli samoja tunteisiin liittyviä kuvia, jotka sai leikata ja liimata omalle paperilleen. Sai siis valita parhaiten omia fiiliksiään kuvaavan muumihahmon. 

Mimosa valitsi portailla yksin, allapäin istuvan Muumipeikon, mutta myös iloisen pikku Myyn. Kuvasta kysyttäessani, sanoi että on harmissaan kun on se pikkuvauva tullut. 

Voi, voi, meidän pientä. Mimosa niin odotti sitä meille syntyvää tyttövauvaa ja tässä oli sitten lopputulos. Aatos ei ole juuri ollut vauvasta mustasukkainen, toki reilun vuoden Mimosaa nuorempi, mutta aina niin tulossa pusuttelemaan vauvaa ja muutenkin ihan ihastunut Iinekseen. Mimosa taas on ollut paljon miettiväisempi... Onneksi kuitenkaan ei ole vauvaan kohdistanut mustasukkaisuuttaan, vaan muuttanut omaa käytöstään vauvamaisemmaksi. 

Äidin pikku Mimmi ♥

Vaikka sitä miten on yrittänyt jakaa huomiotaan näille kaikille, niin kai se vaan on luonnollista, että siitä huolimatta se ei aina riitä. Onneksi hän osaa pukea tunteitaan sanoiksi niin hienosti. Nyt se on äidillä ja isällä edessä oikein ekstrahuomion kohdentaminen tähän pikku ihmiseen, tai oikeastaan ihan jokaiseen perheenjäseneen. Kaikki rakkaita, kaikki ainutlaatuisen huomion ansainneita. 

Iso- ja pikkusisko ♥♥