Karpaloretkellä...♥

Helliä hetkiä, karpaloretkiä... Juuri niitä oli toissa viikonloppuna tarjolla. Viime vuonna taisi karpaloretki jäädä tekemättä, harmi. Onneksi tänä syksynä perinteinen, voimia tuova, karpaloretki onnistui. Lokakuu on ollut kiireinen, työni Silverjunglen parissa on pitänyt liikkeellä ja ajatukset paljon kiinni monenlaisissa asioissa. Joten oli onni, että kalenteriin jäi yksi vapaa lauantai ja saimme viettää sen Raatilla lähes koko perheen voimin. (Esikoinen oli isällään.)

Mun rakas karpalosuoni

Iineskin kävi pyörähtämässä muun perheen kanssa suolla, mutta jättivät minut hyvin nopeasti sinne omaan rauhaani ;) Ei oikein lasten paikka tuo vetinen ja upottava suo...

Saavuimme Raatille perjantaina iltana. Aatos otti ja torkahti matkalla ja jatkoikin yöunille samantien kun pääsimme perille. Tytöt olivat vielä hetken hereillä ja sitten menimme koko porukalla nukkumaan. Raatilla oli myös tätini mies ja "serkkumme" kalastamassa ja metsällä. 

Lauantai-aamulla lähdimme suolle/ulkoilemaan heti aamusta. Suo oli aamusta huurteessa ja hieman näpit jäässä keräilin ensimmäiset desit. Jonkun ajan päästä oli lähdettävä tupaan lämmittelemään ja laitettava uunit tulille. Myöhemmin iltapäivällä kävin vielä toistamiseen karpaloita keräämässä. Tällöin saaliina oli pari litraa ja ilmakin oli lämmin ja aurinkoinen. Oikea ihanne karpaloidenkeräyssää ♥ 

Pipsa ja Mimosa :)

Sunnuntaiaamu valkeni pienen pakkasen voimalla. Kylläpä oli kaunista katseltavaa keittiön ikkunasta, kun pellolla ja puissa oli kuuraa...

Ihana ja voimauttavat pari päivää/yötä vietimme siis Raatilla. Kyllä on elämä kaunista, lokakuussakin ;) ♥ Tämän voimalla jaksoikin painaa sitten viime viikon ja tällä viikolla olemme saaneet viettää syyslomaa kauniissa säissä. :)

Iines 1 vuotta ♥

"Kultahippuja hiuksiisi heitän,

suukoilla pienet kasvosi peitän,

onnea sulle tahdon vaan,

enkelin vierelles kulkemaan"

♥

Viime viikonloppuna juhlimme rakkaan, pienen, yksivuotiaamme syntymäpäiviä. 

Vieraita oli 24 kaikkinensa, tästä puolet lapsia. Mukavasti siis tällä kertaa pääsi porukkaa paikalle ♥ :) Aloitin juhlavalmistelut keskiviikkona, jolloin leivoin lasten kanssa 2 kääretorttupohjaa (täytekakkuun) sekä marengit. Perjantaina, Valio-myrskyn puhaltaessa pihalla, leivoin loput! Onneksi sähköt eivät menneet... Hyvä tuuri kävi siis!!! Lauantai-aamuna hermoilin vielä riittävätkö tarjoilut, ja jostain ihmeestä tuli korvapuustihimo, niin päätin leipasta vielä muffinssivuokiin korvapuustit. Toki siivous tapahtui myös pääasiassa lauantai-aamuna. Hyväksi juhlien alkamisajaksi onkin meidän perheessä muotoutunut kello 15. Siihen mennessä päiväunet on yleensä nukuttu, siivottu ja saatu pöytätasot raivatuiksi ja isäntäväki yleensä juhlavaatteet päälle ja naamankin suht edustavaksi. ;) 

Synttärimenu oli seuraava:

kermainen täytekakku mansikka-banaani täytteellä ja vpun. tomusokerikuorrutuksella, Helenan suklaakakku kermavaahtokoristuksin + mansikkasosetta kastikkeeksi, marengit ranskalaisittain, Dumle-muffinssit, välimerenpiirakkaa, coctail-piirakat, suolaiset pikkukalakeksit, karneval-keksit, pienet korvapuustit sekä hedelmäsalaattia. Juomina teetä, kahvia ja mansikkamehua. :)

Iines keskittyi puhaltamisen sijaan varmistamaan, että pääsi maistamaan ainakin kermavaahtoa ensimmäisen kerran elämässään ;)

Kun aloimme avaamaan lahjoja, paikalle porhalsi samantien pari apumiestä ;)

Iines sai ihania lahjoja:

ksylofonin, pienen leikkihellan tarvikkeineen, suloisen bodyn ja neuletakin, muumi-aterimet, oman ruoka-alustan ja mukin+aterimet, muumi-pyyhkeen ja -kupin, paidan ja sukat, pehmolelun ja rahaa. Oman perheen lahja on vielä hankkimatta, mutta kortti sentään jo kirjoitettu ;)

Oikeana synttäripäivänä käväistiin sitten neuvolassa ottamassa tuoreet mitat.

Iines 1 vuotiaana (mitat 10kk)

pituus: 70,7 cm (68 cm)

paino: 8040 g (7570 g)

päänymp. 43,3 cm (42,4 cm)

"Onnea 1-vuotiaalle! Olet mahtava hymytyttö. Konttaat, kävelet hyvin tukea vasten. Sanoja tulee jo useita, uusina anna ja ei. Kasvat hyvin & tasaisesti omilla käyrillä. Syöt hyvin & monipuolisesti. Hampaita tullut paljon. Kaikki ok."

Lisäksi neuvolakäynnillä Iines sai 2 rokotetta. Näistä nousi pieni lämpö illalla, joka on jatkunut vielä seuraavana päivänäkin. Muuten ok. Seuraavan rokotuksen haemme 1 kuukauden päästä. 

*     *     *

Neuvola oli siirtynyt evakkoon entisen vuodeosaston puolelle. Samaan paikkaan siis, missä äitini oli 2,5 vuotta sitten joka toisen viikon hoidossa... Kuinka ollakaan lastenneuvolan terveydenhoitaja oli huoneessa 2. Muistot tulvahtivat samantien mieleen 2,5 vuotta taaksepäin. Ja hieman kurkkua puristi... Saman huoneen oven kun edellisen kerran suljin, kävin silloin hyvästelemässä rakkaan äitini...♥ Elämä jatkuu...

Jotakin uutta meidän vauvalle ♥

Vauvavuosi alkaa vedellä viimeisiään, viisi päivää enää jäljellä! :O Tai no, kunhan Iines oppii kävelemään, niin sitten ainakin jo taapero. ♥

Nyt syksyn tullen on saanut hankkia uusia juttuja... :)

Viime talvena Iines tarkeni hyvin lampaantaljan kanssa vaunukopassa, mutta täksi syksyksi/talveksi täytyi ostaa lämpöpussi bugiksien ratasosaan. Hetken niitä etsiskelin ja melko pian löysinkin tämän MiniRodinin mintunvihreän ihanuuden. Ei tarvinnut kauan miettiä. Eiköhän tuosta pääse ajastaan hyvin eroon, kun ei enää tarvitse. ;) Meillä on pari MiniRodinin talvipukua myös, jotka pitäisi myydä kirpparilla pois. Kunhan saisi vaan aikaiseksi. Pessyt sentään molemmat olen. 

Ja sitten neiti suloisuus tarvitsi tietysti äidin edustaman Silverjunglen ihanan pehmoisen, 100% puuvillaa olevan neulehaalarin lapasilla. Ja tietysti myös suloisen pipon, joka onkin juuri näille säille oikein sopiva. Haalari on kätevä niin lämpöpussissa nukkuessa kuin automatkoillakin lämmittämässä. 

Välikausihaalarin suhteen olin "hieman" myöhäisherännäinen. Iineksellä on ollut käytössä Bogin 68 cm kokoinen välikausihaalari, joka sinänsä on kyllä vielä ihan sopiva, mutta siinä ei ole ollenkaan teknisiä ominaisuuksia. No, eiköhän se tuulta jonkin lailla pidä, mutta muutaman metrin konttailut nurmikolla ovat kastelleet polvet sukkahousuja myöden märiksi. :( Joten löysin tämän Racoonin puvun, mukavasti alennuksesta, koossa 74. Uskoisin, että Iines mahtuu tähän vielä keväälläkin. Jollei nyt ota melkoista kasvuspurttia. ;) Mimosan aikaisen vk-puvun olin jo kerennyt myymään aikaisemmin pois, samoin Aatoksen vauvapuvun.

Aliexpressistä shoppailin muutamat kengät. Nämä olivat pienimmät tennarit tässä mallissa. Vähän vielä isot Iinekselle, mutta kenties keväällä? (Eikä maksaneet kovin montaa euroa.) (Toiset tossukat olivat samanlaiset pinkit mokkasiinit, kuin aiemminkin olen ostanut, mutta yhtä kokoa suurempina.)

Tilasin myös nämä suloiset kerhotossut♥ 

Jonkin verran sisävaatteitakin on tullut ostettua, mutta ei nyt mitenkään kovin paljon. Lähinnä nyt Silverjunglea, mutta joitain bodeja ym. voisi kyllä hankkia lisää, kun vaatekokona 74 alkaa olla juuri passeli. 68 vaatteissa hihat alkavat jäämään nafteiksi. :) Synttärit toki edessä, että ehkä sen jälkeen näkee, mitä tarvitaan.

Onpa muuten muka vaikea keksiä lahja tälle neljännelle yksivuotiaalle. Haluaisi hankkia jotakin spesiaalia, mutta mitähän se sitten olisi? Hmm... Huomenna olisi edessä leipomissessio. Olen tehnyt nyt täytekakkupohjat sekä marenkeja ranskalaisittain. Suunnitelmissa sämpylät, varmaan taas sitä hyvää välimerenpiirakkaa, Helenan suklaakakkua, jotkun pikkumuffinssitkin voisi olla hyviä... Täytyy nyt vielä miettiä! Onhan tässä vielä aikaa huomiseen... ;))) 

Paluu arkeen..

Viime viikolla tehtiin sämpylöitä neljästään :)

Paluu arkeen on sitten tosiaan alkanut reilun 3,5 kuukauden isännän työttömyyden jälkeen. Kolmas päivä jo menossa ja hengissä ollaan. ;) Vielä viikonloppuna angstailin mielessäni, kuinka en tule selviytymään kotona yksin kolmen lapsen kanssa ja vieläpä kutsuilut siihen päälle... Mutta ei se maanantai kuitenkaan niin paha ollut. Vielä kun onnistuin saamaan Iineksen ja Aatoksen päiväunille samaan aikaan ja Mimosa katseli DVD:ltä kulkuria ja kaunotarta, niin mullahan oli jopa reilu puolituntia aikaa tehdä työjuttuja, laitella emailia ym. Samalla join kupin kahvia ja kynttiläkin paloi pöydällä. Se on vaan asennekysymys näköjään, kuinka täällä pärjää. ;) 

Tänään kävimme Pärnämäen perhekerhossa lasten kanssa esittelyvaatteet mukanamme. Matkalla Iinestä alkoi yskittämään ja lopulta puklasi vaatteilleen. Tietenkään ei ollut mitään vaihtovaatteita mukana, mutta onneksi sentään pieni pyyhe, jolla sain suurimmat onneksi kuivattua. Viime ja edellisenä yönä Iines itkeskeli selvästi uutta hammastaan. Tähän mennessä tulleet hampaat eivät ole juuri kipua aiheuttaneet, mutta tämä nyt tuleva poskihammas onkin sitten toinen juttu. Yöllä annoin lopulta Panadol supon kipuun. Onneksi auttoi ja saimme yön nukuttua suht levollisesti. Sitä ennen Iines itkeskeli selkeää kipuitkua hyvän aikaa, eikä rauhoittunut tissille tai muutenkaan. Pikkuisen myös nenä nuhisee, mutta liittyykö sitten tuohon hampaaseen? Muut ollaan tällä hetkellä onneksi terveitä. 

Tällä hetkellä meillä on kodinkonekorjaaja käymässä. Viime viikolla pyykinpesukone alkoi pitää järkyttävää ääntä ja korjaaja totesi siitä laakerit menneen. No, mietittiin, ostetaanko jo uusi kone, mutta sitten tuumattiin, että teetetään korjaus. Jos tuolla vielä muutaman vuoden pyykkiä pesisi? Suht kovaäänen vempainhan tuo on aina ollut, mutta pesujälki on ollut oikein hyvää, eikä ole muutenkaan temppuillut, vaikka nyt 9 vuotta vanha Elektrolux on. Toivotaan, että saadaan muutama vuosi yhteistä pesuaikaa vielä. :) Kuusi koneellista pyykkiä kerkesin tässä viikon aikana käydä pyöräyttämässä isäni koneella. Hyvinhän tuo sillä sujui, mutta on se vaan kohta taas luksusta pestä tuossa omassa pyykkikoneessa pyykkiä... ;) Mukavasti sitä on kertynytkin tällä aikaa pestävää, kun vaan nuo pakolliset pyykit tullut pestyä muualla. Päivittelin tässä kodinkonekorjaajalle samalla, että eilen tuli imuroitua ja siivottua, ja asunto on taas täynnä majoja, legoleikkejä sekä nukkeleikkejä... Kuin joku olisi räjäyttänyt pommin lastenhuoneessa ja lelut lentäneet pitkin taloa! Korjaaja kertoi olevansa itse kuuden pojan isä, että hän kyllä muistaa, ja naureskeli, että niinhän se menee! :D

Intiaanikesän viikonloppu :) ja turinoita tästä hetkestä..

Kesä alkaa olla jo hieman taakse jäänyttä elämää... Viime viikonloppuna kuitenkin pääsimme nauttimaan muutamana päivänä intiaanikesän lämmöistä rakkaissa Raatin maisemissa. Syötiin, Juho paistoi muurikalla lettuja, saunottiin rantasaunalla... Haaveiltiin... Vietettiin lopulta kaksi yötä maalla. Mä kävin välillä pitämässä kutsut Mikkelissä, mutta palattiin sitten takaisin maalle. Nyt ei varmaan sitten vähään aikaan keretäkään Raatilla yöpymään, ainakaan koko perheen voimin. 

Juho sai mukavan uutisen viime perjantaina, jolloin kuuli että työelämä kutsuu taasen ja itseasiassa jo ensi viikon maanantaina... Ollaan vietetty tässä viimeistä viikkoa tällä erää kahden aikuisen voimin kotosalla. Työttömyys siis meidän perheessä selätetty 3,5 kuukauden jälkeen! :) Jee!

Kuinkahan sitä taas selviää näiden lasten kanssa itsekseen? Juhon työmatkan on 120 km suuntaansa, joten ihan hetkessä ei työpäivän jälkeen kotona olla... Ja sitten on ne kokoukset. No, onhan tässä ennenkin selvitty ja jaksettu, mutta todennäköisesti viikonloppuja odotetaan taas ihan erilailla kuin aiemmin. Minä yritän tosin kutsuilla mahdollisimman paljon viikonloppuisin ja viikolla lähialueella. Saan siinä vähän omaa aikaa ja näen ihmisiä, ja teen siinä sivussa niitä töitäkin. Luottavaisin mielin kohti tulevaa, eiköhän se muutaman kuukauden kuluttua taas lutviudu. 

Nyt elämme Iineksen vauvavuoden viimeisintä kuukautta. Haikeaa! Nopeasti on vuosi vierähtänyt. Neiti konttaa kovaa kyytiä, nousee seisomaan ja uusimpana taitona: yrittää kiivetä joka paikkaan... Tahtonainen se tämäkin lapsi on. ♥ Ei varmasti jää huomaamatta, vaikka pieni onkin. Ehkä vähän pippurinenkin sille päälle sattuessaan. ;)

Aatos on nyt kolmivuotias. Tahtoikä pahimmillaan. :) Tiedätte mitä tarkoitan. Ihana poika, ei siinä mitään, mutta kun tulee se jokin, missä omaa tahtoa koetellaan, niin sitähän sitten tosissaan koetellaan. Mutta kai se tämäkin jossain vaiheessa helpottaa. 

Mimosa on neljä vuotta. Hänen elämässään oli hetki aika tasaista, mutta näytti jäävän se helppous taakse jo jonkin aikaa sitten. Mimosa on kehitellyt jonkun sortin "eroahdistuksen". Tämä näkyy kerhoon mennessä sekä jumpassa. Ei haluaisi jäädä kumpaankaan. Ei, vaikka kerhossa käy pikkuvelikin (reippaasti) ja kerhotädit on tuttuja monen vuoden varrelta. Muutaman kerran olen nyt huutavan tyttären kerhoon jättänyt... ja poiminut kotiinhakiessa hymyilevän, iloisen tyttären, joten elän toivossa, ettei nyt ole pahemmin vielä traumatisoitunut. Kolmivuotiaana Mimosa jäi kerhoon reippaasti, hyvä että aina edes vilkutti äidille... :)

Iisa taas viitosluokkalainen ihana esimurkku ;) 

Ja minä, keski-ikäinen kotiäiti, joka näyttää edelleen viihtyvän paremmin kuin hyvin omakotitalossaan, lapsilauma kaitsettavanaan. Kohta muuten täytyykin laittaa ratsastuskamat päälle, hakea esikoinen ja lähteä ajelemaan kohti talleja... Joka viikkoinen ratsastustunti odottaa! Jiihaa! :)

Iines 11 kuukautta ♥

Jiihaa! Tämä oli jonkin aikaa Iineksen hauskin harrastus, nimittäin kiivetä syöttötuolissaan seisomaan, koko ajan, tai ainakin heti kun masu vähänkään täyttyi, ja jos ei maistunut, niin silloin kiipeily alkoi samantien. Mutta nyt se on loppu! Löysin nimittäin omaa kaappiani siivotessa vanhat nahkaiset lastenvaljaat ja ne pääsivät samantien hyötykäyttöön! Eipä ole sellaisiakaan vermeitä ennen tullut mieleenkään hankkia, mutta tämän pikkunaisen kohdalla nekin tulivat ajankohtaiseksi. :D

Tässä uusin taito; kiivetä keinutuoliin istumaan ja kiikuttella samalla. Toki Iines ei vielä kiikkutuolista itse pois pääse mutta seisomaanhan hän on jo tässäkin kerennyt!

Ja kiipeily laatikon päälle on myös mukavaa! Ja tästäkään ei tietysti itse pois päästä, joten Iines osaa hienosti äännellä, että nyt hänet tästä ottamaan pois! 

Mikä on siis päivän sana? No, kiipeilypä hyvinkin! :D 

Ja silloin kun ei kiipeillä, noustaan seisomaan, toki tukea vasten edelleen!

Mutta toisaalta, silloin kun on kiire, kontataan joka paikkaan. :) Iines on hyvin kiinnostunut sisarusten leikeistä. Ottaa osaa kaikkeen leikkiin, mihin vain huolitaan mukaan ja osallistuu, vaikka ei huolittaisikaan. Monta kertaa päivässä kuulee, kuinka Iines on nyt taas sotkemassa jotain leikkiä ja Iinestä kannetaan huoneesta pois... Onneksi on myös niitä hetkiä, kun pikkusisko otetaan mukaan leikkiin ja/tai hauskutellaan yhdessä. :)

Iines nukkuu päivässä yhdet tai kahdet unet. Puolenpäivän jälkeen pidemmät parin tunnin unet vaunuissa ja illemmalla puolentunnin tirsat yleensä sisällä. Välillä nekin jää väliin, mutta silloin nukahtaa vähän aikaisemmin illalla yöunille. Yöt hän olisi mielellään tissi suussa... Välillä onnistun irroittautumaan paremmin, välillä huonommin, vierekkäin kun nukutaan. No, näillä mennään vielä jonkun aikaa. 

Päivisin ruoka maistuu onneksi jo ihan mukavasti, aamu- ja iltapuurot menee vaihtelevasti; joskus kaikki, joskus pari lusikallista. Ruokaillessa Iines ei yleensä nirsoile, vaan purkillinen sosetta uppoaa kerta toisensa jälkeen. Myös hedelmäsoseet maistuvat. Mulla ei ole kiire kiirehtiä karkeampaan ruokaan, kohta saa Iineskin siirtyä meidän pöperöihin, niin siinähän sitä sitten pääsee harjoittelemaan karkeamman ruoan syömistä. Tosiaan kun vasta 9 kk täytettyään Iines on nyt oikeasti alkanut syömään, niin menköön nyt vielä vuoden ikään soseilla ja sillä mitä nyt sormillaan suuhun laittaa.

Puhetta tulee kovasti, tunnistettavia sanoja on äiti, vauva. Tavuja muistakin sanoista, kissaa, iskää, ym. tarkoittavia sanojen alkuja/loppuja. 

Leikkipuistossa on mukavaa keinua ja maistella hiekkaa... :)

Vaatekokona tällä hetkellä 68. Joitain 74/80 kokoisia olen pikkuhiljaa ottanut myös käyttöön, lähinnä housuja/mekkoja. Vaippakoko 4 muumivaippoissa.

Iines tykkää taputtamisesta ja vilkuttamisesta! :) Ne taidot hän on hallinnut jo muutaman kuukauden. 

Hampaita on 8 kappaletta, 4 alhaalla ja 4 ylhäällä. Ovat myös olleet jo useamman viikon. 

Seuraavan neuvolan tarkastus on 1 vuotiaana. Kymmenen kuukauden ikäisenä, Aatoksen neuvolan yhteydessä otettiin viimeisimmät Iineksen mitat ja ne olivat:

Paino: 7570 g 

Pituus: 68 cm

♥

Joitakin kuulumisia kesän varrelta :)

Kirjoitetaanpas blogiin, kun kerrankin on hetki, jolloin ei ole muuta tähdellisempää tekemistä. Ts. työt eivät haittaa harrastusta, vai miten se menikään? :)

Työura Silverjunglen parissa on alkanut mukavasti. (Tähän väliin syötin sitten jo kertaalleen tuota pienintä imeväistäni..) Arjen ja uuden työn alkua on helpottanut kovasti se, että Juho on ollut kotona. Hän on siis työttömänä ollut kesäkuun alusta alkaen. (Tähänpä se kirjoitus loppui eilen, mutta jospa tällä kertaa ihan julkaisu-nappia pääsisin painamaan...??) Joten minulla on ollut varmasti enemmän aikaa opetella uutta työtäni ja siihen liittyviä kirjallisia hommia, kuin että Juho olisi ollut koko ajan töissä... On kyllä mukavaa tehdä sellaista työtä, mistä nauttii! Ja kuitenkin pystyn tekemään sitä tämän kotiäitiyden rinnalla. :)



Kuukausi vaihtui jo syyskuuksi. Kohta on itseasiassa minun synttäripäiväkin. ;) Kesäiset päivät alkavat olla takanapäin. Onneksi sitä lämpöä viimein elokuussa saatiin. Muuten olisi jäänyt jokseenkin nihkeät muistot koko kesästä... Muutama matto jäi vielä pesua odottamaan. (Ehkä hinkkaan ne kylpyhuoneessamme?) Viinimarjat roikkuvat vielä paikoillaan. (En ymmärrä miten se on mahdollista!) Aion kuitenkin ne kerätä... Tänään saimme sankollisen mustikoita tädiltäni♥ Kesän aikana mini-ihmisemme on oppinut konttaamaan, noussut seisomaan ja oppinut sanomaan äiti ja vauva. Keskimmäiset aloittivat tänään kerhotaipaleensa Hämähäkki-ryhmässä. Pienempi iloisesti ja innokkaasti, isompi itku silmässä, kun äiti olisi joko pitänyt saada kerhoon mukaan tai sitten Mimmi olisi halunnut lähteä äidin mukaan isotädin luona käymään... No, jospa seuraavalla kerralla jo taas reippaammalla menolla? Onneksi pikkuveli on mukana, ja toki kavereita muitakin. :)



Kesän aikana valmistui myös takapihan terassille katos. Muutama kohta pitää vielä maalata, mutta pääosin on valmis! Tulipahan sekin viimein tehdyksi. :) Keinuista ja leikkimökistäkin oli vielä puhe, mutta ehkä ne jäävät ensi kesän projekteiksi?

Muutamat viimeiset viikot ovat viimein tuntuneet siltä, että on mukavaa olla kahden aikuisen voimin kotona. Alkuun minulla oli jonkin asteisia sopeutumisvaikeuksia, kun "minun reviirilleni" tultiin. Ehkä kuitenkin Juholle tämä on ollut enemmän opettelua, työttömyys siis. (Tai suoraan sanottuna, kolmen lapsen kanssa ei kyllä kovin toimetonna pääse kotona lojumaan.. Mutta ymmärrätte, mitä tarkoitan..) Nyt olen joutunut hieman jo miettimään sitä, että kuinka taas oikein pärjäänkään, mikäli mieheni tästä joku päivä työllistyisi/kun työllistyy? Ohhoh! No, ehkäpä sitä taas jonkun ajan kuluttua saa rytmistä kiinni, vaikka tässä nyt onkin kuviot muuttuneet tuon minun työni takia. No, kaikki varmasti järjestyy parhain päin. :)



Tänään muuten kävin ratsastamassa kolmannen kerran viidentoista vuoden taukoni jälkeen. Kyllä tietää taas ratsastaneensa. Lihaksia väsyttää ja on sellainen olo, että on tullut käytettyä koko kroppaa! Jesh! Eiköhän tällä lihaskunto nouse?