Tänään tunsin olevani hetken yksi onnellisimmista ihmisistä.
Mulla on aikaa olla kotona juuri näiden pienten ihmisten kanssa.
Olkoonkin, että aamu aukesi ehkä turhan varhain pikku miehen osalta (siinä viiden jälkeen) ja pohdin,
että on se kumma kun jälkikasvu nousee jo hyvissä ajoin ylös ennen kuin töihinlähtijäkään ehtii edes ajatella sängystä nousua... Seiskalta painelimme takaisin sänkyyn pikku torkuille ja unet maistuivat puoleen kymppiin saakka. Sanotaan, että siinä vaiheessa alkoi jo tuntumaan ihan inhimilliseltä alkaa noustakin sieltä sängystä! ;)
No mutta päivä oli hellettä täynnä ja rantaretki suunnitelmissa. Tavarat kasaan ja menoksi Lietukalle. Pikkuiset nauttivat kovasti rannalla olosta. Aatos näytti olevansa kunnon vesipeto ja konttasi ihan järveen asti! :) Veden lämpötilasta ei ollut tietoa, mutta lämmintä se oli. Sopivan hetken tullen keräsimme tavarat kasaan ja lähdimme kotiin syömään ja päiväunille... ♥
Unessahan koko muu perhe on tälläkin hetkellä... Etsin jotain lapsiin ja rantaan liittyvää tekstinpätkää, mutta ei oikein osunut sellaista kohdalle jota lähdin hakemaan. Tämän kuitenkin löysin.
Unten laineilla
Satujen laineilla laulavaan lehtoon,
utuisten untemme keinuvaan kehtoon,
satujen seitissä soljumme sinne,
aaltoset minne kuljettaa!
Satujen valkamaan venhomme kulkee,
pehmeään helmaan se matkaajan sulkee.
Unikot nukkuu, käki vaan kukkuu,
koivikot kuiskaten humajaa.
(Lydecken Arvid)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)