perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkäperjantaina..

Ihana pitkäperjantai, vaikka ihan hirmuinen ikävä äitiä ♥

Se iski, kun lähettelin esikoisen synttärikutsuja tekstarilla, viimeisenä puhelimeni muistiossa lukee: äiti. Tuli kova ikävä, kun äidille en voikaan enää kutsuviestiä laittaa. Jotenkin niin lopullinen ajatus. Äidin numero ei ole enää edes käytössä. En silti pysty poistamaan sitä luettelosta. Onhan viesteissä monia tärkeitä juttuja. Viimeisimmät tosin lyhyeksi jääneitä. Viimeisimmässä viestissä ei ole edes mitään tekstiä. Äidin leikkauksen jälkeen niitä viestejä ei kovin monta edes saapunut. Ehkä viisi. Synttärionnittelut, kysymistä hiustenleikkauksesta, huoneen numeroa ja "ok" tai jotain sinnepäin. Lyhyitä viestejä, ja ulkopuolisesta kovin ehkä merkityksettömiäkin sanoja, mutta kun tietää, kuinka paljon ponnisteluja tuo pelkkä "ok" vaati äidiltä, tuntuu nuo kaksi pientä kirjainta kovin tärkeiltä, saati pidemmät viestit...

Kävin tänään pitkästä aikaa äidin haudalla. Vein samalla kynttilän, jossa oli kaunis kielotarra. Tänään on ollut jotenkin erityisen ikävä äitiä. Voi äiti, olisitpa täällä. Aloitin uuden ristipistotyönkin, sellaisen nopeatekoisen. Kyllä mä niitä liinoja osaan tehdä, mutta kuinkahan käy täytekakkupohjan? Näen jo painajaista siitä! Se ei tule onnistumaan, koetan kyllä, taas kerran. Todellakin, taas kerran. 

Pitkäperjantai. Tänään kävin pitkästä aikaa yksin lenkillä. Oli aika mukavaa mennä niin kovaa kuin kerkesi. Loppumatkan kävelin järven jäällä. Ei tuullut yhtään, aurinko paistoi. Ihmisiä tuli vastaan kävellen, hiihtäen, kauempana lennättivät lapset leijoja. Oli niin kaunista! Toivottavasti muutaman kerran vielä kerkeää jäälle mennä, ennen kuin alkaa jäät sulaa liiaksi.

Pääsiäistä vietellään leppoisasti. Meillä on Juhon veli vierailemassa ja Juhon ystäväkin perheineen. Sen suurempia suunnitelmia ei ole. Mulla oli toiveena aloittaa uusi käsityö ja se on nyt saatu alkuun. Toinen toive oli juuri tuo lenkkeily. Jospa vielä toisenkin kerran kerkeäisi yksin käymään kävelemässä. Niin ja Raatin mummolassakin tullee käytyä! Tämmöistä tänne. :)

4 kommenttia:

  1. Mikä sulla menee vikaan siinä täytekakkupohjassa jos menee? :) Moni sanoo sen olevan vaikeaa mutta mä en ole onnistunut sitä pilaamaan vielä kertaakaan :D

    VastaaPoista
  2. :) Tekisi mieli sanoa, että kaikki vikaan menneet variaatiot on nähty! Useimmiten se lätsähtää! aikansa näyttää hyvältä uunissa, mutta lopputulos on, että kraateri odottaa vuoan keskellä! Oon saanut myös sen poltettua ihan tummaksi, joskus kakusta on tullut kova kuin kivi ect. ect. :D hohoi! munat on pidetty nykyään lämpimässä, vatkattu mielestäni riittävän kauan.. Toisaalta tämän talon uunissa en ole vielä yhtään kakkupohjaa koettanut paistaa... JOspa vika olisi uunissa? ;)

    VastaaPoista
  3. Vatkaatko niin kauan että saat tehtyä kahdeksikon vispilöillä siihen taikinaan? Sekoitatko jauhot siivilän läpi, puulastalla varovasti käännellen? :) Ja uunia ei saa avata kun katsoo olisko jo valmis :)

    VastaaPoista
  4. :) noin on yritetty! Mut jossain sitä tulee sössittyä :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)